Nataraja...

...if the bell clangs there's only death breath.

Shiva tanssii - ja tuhoaa.

Myönnetään. Olen känniääliö, jos sille päälle satun.
Ja auta armias jos satun. Pitäisi kai juoda vain kun on hyvä fiilis.
Vähänkään ahdistusta tai muuta ja joku asia risoo niin se tulee kyllä selväksi. Noin niin kuin x 10.
Tällä hetkellä jatkan matkaani siis yksin:
Pidimme extemporee-suomen-peli-pitää-juoda-illan ja ajauduimme Jimmyn kanssa seitsemännentoista oluen jälkeen äärimmäiseen riitaan. Meni way over the line puolin ja toisin. Ehkä tiedät minut, ehkä tiedät Jimmyn, mutta me kaksi huonolla tuulella toistemme kanssa emme ehkä ole se paras parivaljakko. Tai olemme, useinkin ja pidän häntä hyvänä tyyppinä mutta nyt sanoin asiat juuri niin pahasti kuin voi vain kuvitella. He häipyivät Aten kaa maisemista mantereelle (Aten yhytän varmaan sit 3vkon päästä).
Toivon kuitenkin, että asiat vielä järjestyisivät jossain vaiheessa parempaan suuntaan Jimmyn kanssa, voitaisiin puhua kun pöly on laskeutunut ja voisimme jatkaa ystävinä.

Sellaista on reissaaminen. Ja ihmissuhteet. Joskus asiat menevät huonosti, vaikkei haluaisikaan.
Niinpä outo horisontti siintää. Horisontissa.
Suomessa pärjäsin yksin, mutta mitenkä täällä? Toispuoljokkee?
Pärjään kai ihan yhtä hyvin. Löytyy se polku, perkele, tai jos ei löydy, niin tehdään tähän sellainen.

Kiipesin "Viewpointille", koska liikaa suklaata. 186m merenpinnasta. Noin tuhat miljoonaa askelta. Saatoin hiota. Suomessa olisin juossut. (Yeah, right…)
Mutta huipulla. Suhteellisen huikea näkymä. On helppo nähdä miksi tsunami murjoi tämän paikan niin pahoin vuosikymmen sitten. Kaksi rantaa, 100m siinä välissä maata.
Puolivälissä kiipeämistä joutui maksamaan 20 bahtia. Pitihän se arvata.
Aionkin lanseerata saman järjestelmän Suomeen ja pystyttää neulamäen näköalatornille kojun, jossa veloitan kaikilta sinne eksyviltä 5e. Eläkerahastot turvassa!

Shiva tanssii - ja tuhoaa - luo uutta - ainoalla tapaa

Ravintolassa pad-thaita nautiskellessani ryhtyi tarjoilija juttelemaan mukavia. Sen, mitä ymmärsin, oli, että hän Burmasta (Myanmar) on. Hän kaksi vuotta englantia opiskellut, nyt täällä töissä, hyvä olla. Myanmarissa asiat huonosti, parempaan suuntaan kuitenkin. Tienaa yhden (1) euron tunnilta, 10h päivässä, 7 päivää viikossa. Kuukauden välein vissiin vapaapäivää tms. Haluaisi tulla Eurooppaan, kuulemma ihmisillä kaikkea, kyseli paljon kotomaastain, sanoo, että olen onnekas.
Niin olen, syyllisenä totesin.

Vaikka ei ole minun vikani, tai ansioni, että synnyin Suomeen, eikä hänen, että syntyi Burmaan.
Toivotin kaikkea hyvää, jätin tippiä ja kiitin keskustelusta, joihin ei suomea hölöttävissä seurueissa pääse. Enkä nyt sano, että Atten ja Jimmyn kanssa huono olisi ollut keskustella, en helvetissä.
Kyllä te tiedätte, jos tämän luette.
Kai minun täytyy olla. Kaikella tapaa. Onnekas. Vaikka olen tyhmä kuin saapas
(viimeisin iskuyritys baarissa, kysykää vaikka toiselta osapuolelta)

vitivalkoinen
oranssipartainen
kaljamahainen
ihmisperse
yhdyssana.

Päättäväisyys ei ole toinen nimeni. Ehkä se on kolmas, kun sitä ei ole. Nyt, koska matkaan yksin, joudun kaivertamaan sen kolmannen nimen passiin. On tultava toimeen oman itsensä kanssa.

Tanssi Shiva - tanssi - ja tuhoa - luo uutta

Evacuate - assemble here...

"Ei ttu tää on taas niin näitä…"

Pad-Thai <3

Et näe hikeäni, beibe, koska mä olen sitä.

There´s some point in your view.

There´s some view in your point.

There´s some you in your viewpoint.

Kaunista päivää, Sinä siellä jossain, ajassa tai paikassa: Calvin Harris - Sweet Nothing