3000 ihmistä rannalla. Taukoamaton trance soi. Jotakuinkin hiljaisella kun tulppien läpi kuulee vielä omia ajatuksiaan katkonaisina. Ihan hauskaa. Tai no. Ei oikein ole bilefiilis. Tuijotan merta pitkän aikaa. Niin yksin kuin tässä väenpaljoudessa voi olla. Odotan kai jotain merkkiä, että tässä on minä. Tästä pitää kulkea, tämä on oikea tie. Mutta täältä ei löydy tienviittoja. Kaikki on neonvaloa ja muovia...
...Seuraavana päivänä on valoisampaa. Hiki valuu koko ajan mutta mieli ei keiku enää tyhjyyden reunalla. Oli hyvä saada ajatella. Jättää pojat tunniksi ja mennä syrjemmälle istumaan. Jotenkin outo tunne kuitenkin oli eilen. Olla yksin kolmentuhannen ihmisen keskellä. Ihan yksin. Ihan hyvin olisi voinut olla tyhjä ranta.
Tästä tulee nyt hirvittävän väärä kuva ehkä. Ei täällä ole asiat huonosti. Kaikki on hyvin. Totuttautuminen jatkuu. Hiekan alta alkaa löytyä kosteampaa kerrosta ja pian luulen löytäväni jonkinlaista maata, jolle voi rakentaa. Sielulle mökkiä. Turvapaikkaa.
Tuntuu vain, että aika harva tiesi eilen, että Kuu oli suoraan yläpuolella. Täytenä ja omituisena. Ei kukaan sinne katsonut. Tai, että 50m päästä olisi päässyt suoraan kävelemään viidakkoon. Noh. Ne oli bileet. Länkkäribileet - ja hyvät sellaiset, joten lakkaan marmattamasta välittömästi.
Haluan olla avoin. Olla esittämättä mitään. Pukeutumiseni ei kerro minusta mitään. Olla minä, tulla minuksi, huutaa ja raivota kun siltä tuntuu, hyppiä pomppia tanssia tuntea. Niihin aion pyrkiä. Eheyteen. Vaan kai se on elämänmittainen matka. Enpä tosin ajatellutkaan, että sielu tai onni olisi jokin yksittäinen asia vaan se kasvaa ja muovautuu matkan varrella. Ja sielulla tarkoitan minuutta, persoonaani, superegoa, en jotain yliluonnosta möykkyä perseen ja pään välissä.
Niin. Pukeutumiseni ei kerro minusta mitään.
Eilen tuli juttelemaan kolme varsin hyvännäköistä brittimuijaa. Sanoivat, että näytämme surffareilta.
Kai se oli hyvä asia. Jäi vain mieleen se, että he yrittivät asettaa meitä johonkin lokeroon, katsoa olisiko jotain kiinnekohtaa paidassa, logoa, tai jotain mikä kertoisi minusta.
Taidan olla kasvanut siitä ulos viime vuosina.
Minä löydyn täältä. En aina edes suuni takaa vaan ajatuksistani ja teoistani. En tiedä mitä väriä tunnustaisin, mitä puoluetta tai aatetta. Kuka tekee oikein, kenelle tai miksi.
Mutta tiesin lähteväni matkalle. Tiesin, että joudun kohtaamaan itseni täällä, ja siihen totta helvetissä pyrinkin. Haastamaan ultimaalisesti kaiken mitä tiedän, ajattelemaan asioita, löytämään sen henkisen kalliopohjan kun ei ole mitään fyysistä kiinnekohtaa millä itseään määrittää :
Ei töitä, ei kotia, ei rukousnauhoja, ei tavaroita.
Minä. Paljaana. Tässä.
Tule ja koe!
Boys are on the beach.
Drunken madness.
Jimmy (se on hyvä muusikko)
Jumallauta pelit katotaan vaikka oltais helvetin seitsemännellä tasolla.
Aamulla klo 06 voi löytää jotain hulppeaa.
Päivän soinnutuksista vastaa: Porcupine Tree - Your Unpleasant Family
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti