Thanks for the memories (next stop… the origins of Oceanic 815)

"Korkealta näin miten meri on suuri

kaartuva, kaunis, pilvien muuri"

-Stam1na

…anna tuulen puhdistaa.

-Tehosekoitin


"Juu juu, justiinsa juu, eihän se juhla itsekseen tuu."

-YUP

Led by the fire that can not stop

Aamu Bukittingissa alkaa viereisen minareetin molotuskutsulla, vai oliko se nyt rukousvastaava.
Joka tapauksessa Ramadanin (Lisätietoa kiinnostuneille) aikaan molotusta eekäku rukouskutsuja lentelee noin joka tunti kun muulloin niistä pääsee nauttimaan vain viidesti päivässä.
Ei siinä, ei ne mitään haittaa, ellei huone satu olemaan kovaäänisen kohdalla…

Käymme kävelyllä kaupungilla. Vain yksi ruokamesta on auki, ja senkin ovessa lukee, että:
"Turist only". Syödä pitää sisällä ja verhojen takana. Ihme hommaa. Mutta hey, toisaalta kaikki muslimit, joita on tällä reissulla tavannut, ovat olleet erittäin kohteliaita, kunnioittavia, eivät tee uskostaan minkäänlaista numeroa, eivätkä oleta, että turistinperkele eläisi heidän tapojensa mukaan.
Vähän niin kuin monet meistä olettavat, että pakolaisten pitäisi mielihyvin integroitua vieraaseen, vihamieliseen kulttuuriin välittömästi vaikka juuri äsken piti paeta melkovarmaa kuolemaa. Integroituisitko itse, jos pitäisi tulla just nyt vaikkapa Indonesiaan vai yrittäisitkö kenties vaalia omaa kultuuriasi?

…

Eräskin Mohammed mainitsi, että koska täällä elää niin laaja kirjo eri uskontokuntia, on kaikinpuolinen kunnioitus tarpeen. Kun heillä on iso juhla, kristityt kunnioittavat sitä ja toistepäin.
Vähän toista kuin vaikkapa jossain Afrikan maassa, jossa viime kuuleman mukaan eräs mies tuomittiin mielisairaalaan, koska ei ilmeisesti usko Jumalaan. Tai vaikkapa Lion Airin lentoa koskevat ehdot, joista huomasin, että he eivät vastaa Jumalan teoista koskien lennon peruuntumista…

Well, what ever makes your poo flow.

(Traveller)

Consume to Contaminate

Mainitsin jotain kissanpaskasta viime päivityksessäni ja tattadaa, sitä saamanne pitää!:

10km päässä Bukittingista (ensin ajeltuamme luonnollisesti 10km väärään suuntaan...) löytyy tätä paljon Iltalehden toimittajille kohukohu-juttuja aiheuttanutta Kopi Luwak-nimistä herkkua.
Harhailtuamme saavumme pieneen kylään, josta paikallinen mies johtaa meidät pääkallopaikalle mopojen selässä pujotellen piskuisten katujen läpi ja kaartuen lopulta moskeijan taa.
Ei kylttejä, ei mitään. Mahdoton löytää ilman paikallisapua.

Emäntä ottaa meidät vastaan taloonsa ja palkollisensa kaataa meille kupilliset kahvetta samalla kun emäntä kertoilee kahvin valmistuksesta. Viime päivityksessäni kerroinkin jo, että kyse on sivettikissan syömistä kahvinpavuista, joille kyseisen elukan elimistö tekee ihmeitä.

Kahvi on hyvää, ei maistu paskalle, ei tuoksu moiselle, aika laimea maku. Jos en tietäisi mitä joisin, voisin kuvitella juovani juhlamokkaa. Tai kissanpaskaa. Emäntä on erittäin ystävällinen.
Olemme ensimmäiset suomalaiset täällä ikinä, josta voi olla jokseensakin ylpeä. Off the beaten path! Ostamme pari pussia jalojuomaa huokeaan hintaan ja painumme hymyssä suin takaisin Bukittinggiin.

Enemmän tätä kahvia tarjotessa on tarinaa kerrottavana kuin juhlamokassa,
you agree my kind sir/madan?

(The infamous cup of Kopi Luwak!)

The road is winding high

Matka Harau Valleyhin kestää mopoilla pari tuntia. Tie on yllättävän hyvässä kunnossa, liikenne on sekamelskaa mutta kukaan ei hermoile ja turisti saa tietä. Pysähdymme kysymään tietä kolme kertaa ja joka kerta vastaus on: "yes yes, 5km." Nauramme jo viimeisen kohdalla ja matkaamme vielä kymmenkunta kilometriä kunnes löydämme pienen kylän ja majapaikan isojen kallioiden vierestä pellolta. Aivan superkiva bungalowi, Ikbar (paikan omistaja) lähtee kokkaamaan meille ruokaa ja me riippumattoudumme.

Illalla Ikbar lähtee ostamaan meille kaljaa mopolla koska "mulla on vain yksi, ei se riitä" ja me jatkamme maisemien ihastelua. Kiipeily ei käy päinsä, ei ole kenkiä ja Ikbarilla on vain väärää kokoa mutta pellon reunassa, tulivuorta katsellessa ei se paljon haittaakaan.

Ötökät ovat maaseudulla… hervottoman kokoisia. Seinälle lentää valehtelematta 5 cm pituutta ja leveyttä oleva koppakuoriainen. Onneksi on tuhat gekkoa syömässä öttiäisiä mutta tuolle monsterille nekään ei voi mitään. Kohta perästä seuraa rotta. Joka siis kipittää kivasti bambukämppäämme sisään katonrajaa. Emme jaksa enää välittää. Avovessa on yllättävän viihtyisä ja täältäkin löytyy ainoastaan yksi kissankokoinen kovakuoriainen. Ei jaksa kiinnostaa sekään, niin kauan kuin ei työnny esimerkisi suuhun tai silmään nukkuessa. Onneksi on hyttysverkko.

Kaksi päivää vierähtää nopeasti ja jäisimme viikoiksi mutta aika, tuo ystävä ja vihollinen, on vaihtanut käymisen laukkaan ja näin ollen palaudumme Bukittingiin, josta seuraava etappi on 90 km (3h) päässä oleva Padang.

Josta ei jää oikein mitään kerrottavaa. Kaikki on kiinni. Koska edelleen Ramadan. Eikö ne voi helvetti viettää sitä vaikka kolme päivää kuukauden sijaan? Käymme illalla Mäkissä ja kiroamme. Sitten tulemme järkiimme ja syömme paikallista. Ensimmäistä kertaa listassa ei ole mitään englanniksi. Kysymme, notta: "Tsiken?" ja saammekin jonkinlaista, etäisesti toisessa ulottuvuudessa kanaa muistuttavaa kanaa. Jälkiruoaksi käymme tilaamassa Durianit (aivan pirullisen hyvää Indonesialaista jäätelöä) ja jätämme seuraavana päivänä jäähyväiset Sumatralle.

Tänne palaan, sanokaa minun sanoneen.

Niin tosiaan, tähän osioon jonkinlaisena post scriptumina:
Täällä on huomenna presidentivaalit. 190 miljoonaa äänioikeutettua. Ulkoministeriö povaa levottomuuksia. Suomen siis. Eipä ole paljon näkynyt. Kahden ehdokkaan vaalimainoksia näkee kyllä joka paikassa. Toinen on ilmeisesti kansanmies ja toinen entinen sotamies.
5min asiaan perehtyneenä toivon ensimmäisen voittoa. Saa nähdä miten käy.

(Törkeän hyviä katkarapuja tulisessa soosissa, riisiä ja teriayki-kanaa,

maistuis varmaan mullekin!)

--------Ohjelmansiirtoketjun mittaustauko-----------------------------------------------------------------------------

----------------……

Jakarta - Indonesia - 2100 hrs

---------------------

…ensimmäistä kertaa vituttaa aivan saatanasti. Ramadanin takia ei saa ruokaa. Tai saa, mutta mikään paikka ei ole auki, joten ei saa. Käytiin aamulla hakemassa valmisnuudelit kaupasta ja kokattiin ne guesthousilla henkemme pitimiksi. Nyt, 12h myöhemmin saattaapi olla, että alkais olemaan verensokerit aika alhaalla…

---------------------

The road virus heads north

Lento Padangista Jakartalle, Indonesian 28 miljoonan asukkaan (lähiöineen) pääkaupunkiin kesti 1h 40min. Ei ehtinyt edes kissaa sanoa kun oltiin jo perillä. 17h paikallisbussilusimisen jälkeen mikään ei tunnu miltään. Tai näin luultiin. Jakartan päässä taksiriivaajat alkoivat heti piirittää…
"200 000 idr, only for you." Sanottiin vähemmän kivasti, että menkää takaisin äitiinne ja suunnattiin kohti paikallisbussia. Luettiin äkkisiltään netistä, että matka kestäisi 30min-1h 15min. Täysin realistinen, ottaen huomioon 20km matkan. Mutta kuinkas sitten kävikään.
4 h myöhemmin, hypätessämme ulos bussista keskellä vilkasta katua, lähellä hermoromahdusta, oli sietokyky aika matalalla…

Liikenne on pahinta mitä olen eläessäni nähnyt. 20km. 4h. Eikä edes päästy perille vaan päätettiin kävellä loppumatka, koska hivenen alkoi jo otsassa napsua. Oltaisiin kävelty jo aikasemminkin, ellei bussikuski olisi joutunut/päättänyt lähteä posottamaan täysin vastakkaiseen suuntaan kuin määränpää. Suomen ruuhkat? Suomessa ei ole ruuhkia. Ikinä. Missään. 5min paikoillaanolo ei ole ruuhkaa.
1h paikoillaanolo alkaa jo olemaan. Tai se, että olet viimeisen tunnin aikana taittanut matkaa 500m.

Oltiin kuultu paikasta nimeltä Jalan Jaksa. Jonkinlainen backpacker-keskittymä. Löysimme perille ja odotimme pahinta mutta katu olikin sata kertaa hiljaisempi, mukavampi, autenttisempi ja pienempi kuin esimerkiksi Khao Sanin turistihelvetti Thaimaassa. Heti ruoan (ettekö te tajua, että täällon ihmisiä, jotka ei oo syöny koko päivänä mitään!… ) ja (suhteellisen ansaittujen) oluiden jälkeen maailma alkoi näyttää taas Indonesialta…

Niin.
Indonesia.

Miten sen nyt summaisi. Enhän ole nähnyt maasta puoliakaan. Kolme viikkoa ei riitä mihinkään. Päätimmekin hyvinkin fiksusti koluta moisen ajan-teelusikallisen verran pelkästään Sumatraa.
Ja täältäkin jäi paljon näkemättä.

Ensi kerralla tulen tänne vähintään kahdeksi kuukaudeksi. Parhaimmillaan kauemmaksi. Koluan Jaavaa, Sulawesia, Komodoa, ehkä Baliakin…

Parasta superia tämä on joka tapauksessa ollut. Kaikki on halpaa, ihmiset ei yritä kusettaa koko ajan, ruoka on huippua, ilmasto on suotuisa… mitä muuta voi tarvita? Ja kaikki järjestyy, aina.

Huomenna päättyy matkan Aasian osuus, kun lennämme ensin Kuala Lumpuriin ja sieltä
pari tuntia myöhemmin Sydneyhin.

Australia.
Outo ajatus ja tunne.

Mutta uskon. Ja toivon. Rakastankin.

Siis.
Leuka ylös, selkä suoraksi.

Ja ylpeänä kohti maailman aikaisinta huomista.

(Jarno kuninkaaksi 2014)

(Water falls at my backyard @ Harau Valley)

(Hautuumaa @ Bukittinggi)

(In between terror and death)

(Harvinaisia punajäkälää muistuttavia esiintymiä @ HV)

(Kallioita ja viidakkoa. Villioita ja kaalikkoa @ HV)

(Jakarta Street View)

(Point of view @ Bukittinggi)

(Kiipesimme näköalapaikalle. Kaverit seurasi heti perässä @ BT)

(Aika lame paikallinen aktiivinen tulivuori)

(Ei, tämä ei ole vitsi. Keskellä kuvaa on tulikärpänen. 

Erittäin omituinen otus, vilkkuu lentäessään kuin lentokoneen valo)

(Perusmaisemat terangilta @ HV)

(Tuli vuori pellon laitaan @ HV)

(Endless fields of rice and men @ HV)

(Liikennettä Jakartalla)

(Bungalowimme Harau Valleyssa)

(Ei niin kuin mitään hajua mikä tämä suhteellisen irstas kasvi on

mutta kasviksi hänet oletin koska kasvien seassa kasvoi @HV)

(Avovessa. Ei pääse hajut paljon haittaamaanheehehehehehehehehe. He. He.)

(Tuntemattomaksi jäänyt olento @ HV. 

Iso ja erittäin vastenmielinen)

(Perusruuhka @ Jyväskylän keskusta sunnuntaina)

(Kuopion torilta. Kalakukot oli tarjouksessa)

Päivän kalatarjouksen sivuannoksena: Fall Out Boy - Thnks fr th Mmrs

Syökää hyvin, mutta älkää toisianne. 

Avoimuutta, onnea ja parempia alataajuuksia 

Teille toivoen ja Sinua kasvavassa määrin ikävöiden: