maanantai 14. heinäkuuta 2014

By Demons Be Driven


(Maailma voi joskus kaareutua oikeaankin suuntaan, 
jos sen antaa)


***


katajien sisästä ja kiviaidan raoista etsin viinapulloa jonka olin johonkin piilottanut Tyttö tuli, nuoli jäätelöä, hän sanoi nenä pystyssä että sinä olet kumma etsit koko ajan tietä vuorelta ja metsästä ja hämärästäsi pois huutelet kuolleita ystäviäsi joita sinä kaipaat niin kuin kaljupää kaipaa hiuksiansa, etkö sinä tätä käsitä Tyttö nuoli jäätelöään ja oli ylimielinen sinä et käsitä hämärässä punaisin punainen pakkasen puraiseman puolukan punainen näyttää mustalta tämä on tapahtunut sinun ystävillesi minä olen valo joka johdatan sinut pimeään


  
                                                                    ***

-Pentti Saarikoski

(jostain syystä tämä saa minut aina melkein itkemään)


"...ja yötä päivää ruumiita kannetaan."

-Pekka Piirto

"By demons be driven."

-Pantera



Sydney - Australia - 1830hrs

---------------------

…Onpas omituinen ikkuna. Se aukeaa itsekseen. Ylöspäin. Vedät sen kiinni niin se pomppaa 5 sek päästä auki. Sidon sen kiinni beauty boxiin, joka on paisunut kolme kiloiseksi. Musta on tullut kai nainen kaikkine hammasharjoineen ja lankoineen. Hemmetin ikkuna. Ihan kuin olisi kuuma. +8 celssiuksen asteikolla. Käyttääköhän nämä metristä järjestelmää vai onko pakko alkaa opettelemaan maailman typerintä, imperiaalista järjestelmää. Järjetöntä! "Hei paljonko yks pauna on?" "No sehän on kuusitoista unssia." "Kiitos…"…

---------------------

Varoitus:

Tämä päivitys sisältää runoilua ja paljon linkkejä, koska I feel sad and next I feel happy and musiikki vie minua tuhansiin virtoihin. In your face, mee ite ja tuu tänne huutelee.


I tried the capsule and I tried the smoke


(It´s funny because it´s true. @ Airport Sydney)

---

Australia. Aussie. Oz. Land Down Under. Ozzie. Kikkelis Kokkelis.
15 222km linnuntietä Kuopioon. Vielä taitaisi tuhat kilometriä päästä kauemmas, Uuden-Seelannin alemmalle saarelle ja sieltä itäisimmälle rannalle mutta sen jälkeen lähdettäisiinkin tulemaan jo takaisin päin. Millions of miles from home. Eteläinen tähtitaivas. Olevinaan näin lohikäärmeen ja etelän ristin kuviot. Kirjoitetaanko nuo isolla?… Kuu on outo.
(Kuun myto- ja etymologiaa Kiinnostuneille)
Mietin joskus, että miksi havaijilaiset kutsuu sitä naiseksi kun me kutsumme kuu-ukoksi. No tietysti siksi kun se mothafucka on täysin eri asennossa riippuen katsojan sijainnista Telluksella… täällä se on Suomeen nähden ylösalaisin. Vähintäänkin omituinen ilmiö, sanoisinko, mutta jälleen se romuttaa yhden totutun ja itsestäänselvyytenä pidetyn asian. Harvemmin sitä suomessa Kuuta ihmetellen katselee, ellei sopivalle päälle satu. Äsken sitä ihmetteli hyvinkin kovinkin.

Anyway. Saavuimme unettoman yön jälkeen (Indonesian paikallisbussissakin sai unta paremmin kuin lentokoneen superahtaissa penkeissä) aamulla Sydneyn lentokentälle. Joimme 4 dollarin kahvit irvistellen ja kierien maassa ahdingosta (Nirunaru veljekset kaupoilla) ja suuntasimme junalla (16 dollaria keskustaan, lisää kieriskelyä ja hampaiden kiristelyä:( Paha kurki) kohti keskustaa.

Hetken harhailtuamme löysimme Maze Backpacker`s nimisen mestan. Huoneessa on kerrossänky.
Ei mitään muuta. Eikun oli! Tuoli! Vetää niin perkeleesti. Tästä lystistä täytyy maksaa 30 dollaria/yö/naama. Olemme helvetissä. No ei, huoneessa ei ole mitään vikaa, yleiset tilat ovat siistit ja kaikki toimii. On keittiötä ja pesutupaa. Hirveästi bäkkereitä. Asiallinen meininki kaikkineen. Täältä saa lihaa! Siis koko maasta! Kaikkialta! Alkoi vähän jo kana riisillä tökkiäkin. Syömme lehmät ja juomme paikallisessa pubissa paikallista olutta yhden tuopin verran. Ja heti perään toisen yhden… kolmannen…


…sillä kaikki pelkäsivät eräpäivämääriään…


I tried to live like I´ve been told


(The Hanging Moon of Eden)

---

Kolmantena päivänä he nousivat ja lähtivät aasilla eekäku lentokoneella eekä mikhään he vaan hän lähti. Eli kolmantena päivänä Sydneyn alasnousun jälkeen hyvästelin Atten, joka painui junalla kohti Newcastlea ja minä kuljin puiston läpi, jälleen yksin, oudon tunteen kanssa, ja suuntasin kohti lentokenttää ja Cairnsia…

…jonne saavuin kolmea tuntia myöhemmin. Niin. Etäisyydet täällä ovat hivenen pidempiä kuin mihin on tottunut. Ei mennäkään dösällä tunnin matkaa vaan kolme tuntia lentokoneella.
Virgin Australian lentoemännät ovat rumempia ja tylympiä kuin Aasian kollegansa, joista jokaisen olisi mielellään vienyt vaikkapa. Köh. Perhos…vaellukselle? Noiden apinoiden pärstät alkoi heti oikein nyppiä. Tekokohteliaita jonniinjoutavia huonoja ihmisiä!... 

Sekin on täällä outoa. Kaikki jauhaa paskaa. Siis koko ajan jotain, että: "oink oink, how ya doing, mate, no worries, you ok, enjoy your day" ym… Jotka ei sinällään mitään haittaisikaan mutta se tapa miten ne sanotaan: Ei edes katsota toiseen, äänenpaino on tasan 0 ja lause kestää kolmasosan sekunnista. Vittu.
Vaikka meillä sanotaan Perkele ainoastaan notta "TERVE!" niin ainakin me sanotaan se kiinnittäen toiseen huomiota eikä mitään jonninjoutavaa skeidaa. Mutta pakkohan se on tähänkin tottua ja when in rome ja what ever makes your poo flow. 

Jokatapauksessa. Tällä hetkellä istun krapulapäissäni Caravella Backpacker´s kommuunin yleisissä tiloissa. Kello on 11:46 GMT +10. Suomessa kello on 5 aamulla. Aikaero ei enää rasita. Täällä on niin kallista, että joudun jakamaan piskuisen huoneeni neljän muun matkaajan kanssa ja silti maksan 27 dollaria yöstä. Nyt niitä töitä äkkiä… 

Syy krapulaan on tietenkin se, että täältä saa joka päivä ruokalipun, jolla saa 6,5 dollarilla läheisestä Irish Pubista ruoan ja juoman iltaisin. Menin ja söin ja sain päähäni, että tämähän kiva mesta olla ja tutustua ihmisiin. Kah, just tulikin happy hour. Monille tuli illan aikana juteltua. 
Silti en tarpeeksi enkä kaikille. Meininki on outoa siinäkin suhteessa. Klo 21 on baarissa meno yhtä kova kuin Suomessa klo 03. Musa pauhaa, tärykalvot repeää ja yrität siinä sitten keskustella jonkun aussin kanssa, jonka aksentista ei saa edes nauhoitettuna ja kaikkien mahdollisten filtterien ja suodatinten läpi ajettuna mitään tolkkua. Ei sanaakaan. (Ehkä jotain kertoo se, että kuuntelin joidenkin tyyppien juttelua hetken ja mietin, että enpäs taas tajua mitään. Jonkin ajan päästä huomasin, että ne puhuu espanjaa……)

Ehkä olisi silti voinut jättää sen viimeisen kannun väliin. Nää. Oli sentään sunnuntai. Enkä sammunut kadulle. Pitäähän sitä ja kerrankos sitä ja alennusmyynnit ja halapaa ku sipuli ja yolo ja mitä näitä nyt on. 



…kolmen minuutin hiljaisuus."


But I never seemed to get the joke


Seuraavan punakynäisen teoksen kanssa suositusviiniksi voisin tarjota raskasta mutta kepeää, hilpeästi helmeilevää ja kirpeästi kestitsevää, sivumakuisena lempeästi lämpöilevää: 



"Hämärä tanssii
yksinään, puut eivät puhu hänen kanssaan…" 

-Pentti S.





***




Yksinäinen.



                    ehkä Moskovassa 
                         tällä hetkellä
             ajan ja ulottuvuuden
läntisellä puolen

                      joku kaipaa sinua


          tuntematonta sisartaan
   aina seuraavan
                                                      kulman takana
                 pariskunta kävelee kohti
                      katuvalojen yötä
                               mutta 
              tyttö ei pelkää
                           mies rinnallaan
              mies pelkää
                           tyttö vierellään

            pimeitä hahmoja
              pimeiden hahmojen
                   
                    ennen kuin valo
          lävistää ja muuttaa

                     katsojan valkoiseksi



   Naiset kävelevät täällä
       sillä lailla omituisesti
            että pitää olla minihame
      korkokengät
                paheksuvat jos mies katselee ovat
        tyytymättömiä
                ikuisesti nykyiseen
             tilaansa
                          Jumala huokailee

                                                En ymmärrä
                
                             aakkosia Ä:n pilkkuja
                             matematiikkaa
                             Arkhimedeen koneen periaatetta
                             Schrödingerin kissaa


                                                 En tiedä

                             muuttaisinko itseni 
                             jos saisin  
                             Midaan kosketuksen
                             Galileokaukoputken
                             Kartan Minotauruksen luo


      Kauniita ovat
        naiset talvellakin

           Kauniita kuin
             kesät talvet

        jotka tulevat
                      
 ja menevät
        menevät 
               minne
            menevät
    ja minun osakseni jää

 tilata
  kolmas olut
                   että kestäisin vielä

                                        valoa

                että näkisin vielä

         valoa

                             kesän
                       talven keskeltä



                kaiken aikaa
                        elämä on
                          kasvava hautaus
                       maa kuolevan kirkon ympärillä

                                               rikkaruohoja
                                         rafflesioita  
                             mitääntietämättömyyttä



yksinäisyyttä.




                  kolibri metsän viimeisen kukan edessä


        lentää minne lentää
                  kasvava hautausmaa
  tuhat kilometriä

                                                kymmenen tuhatta
                        elämä on samanlaista
                      kaikkialla


yksinäisyyttä.



                  kuviteltujen yhteisöjen rannoilla



                      toiset mutaa
                        toiset hiekkaa
  
                    kumpikin pettävä
                                             
                                            pohja

          mutta

                  tarpeeksi syvältä
                   et löydä enää kalliota


     vain 
                         laavavirtoja
              menneisyyttä
       et koskaan tulevaa

                 tulivuoren nousua merestä
                    Feenix lintua
          
               joka elää
                                            vain 
               kuollakseen uudelleen



Seitsemän miestä
Seitsemän vuotta
Seitsemän naista

Seitsemän runoa
Seitsemän maata
Seitsemän taloa



Olen rakentanut taivaan täyteen tähtiä



                                               Olen
                            ja
 en ole

                 haluaisin olla

                                   mutta olen

           kuin tähdet

                                            unohdetut

     en muistu edes
                         
                          kun lopun
           kun puhallan

  ulkokuoreni
                                 synnyttääkseni uutta



    ikinä en mene enää veteen
 tästä lähdin
     aina kävelen sen yli
       tilaan viimeisen oluen

                         baarin
vasemmalta puolen
                                           ei mitään
                                           ei mitään

                  
                  antaisin sata euroa keskustelusta




yksinäisyydestä.



                         ei ole lihaksia millä keskustella
                      kieli on sidottu puuhun

                    sademetsässä
                     jossa puskutraktorien
   
     Grande y Felicísima Armada
                   
                  jatkaa loputonta marssiaan
              
           sotilaiden seuratessa
                 johtajiaan
                     kallioilta
                             alas


                                  kallioihin

 kaikki mitä kuulen
    ovat kaikuja
      vailla huutajaa

         mutta vielä on tahtoa
       maailman
   aikaisimmalle

                   huomiselle


    vielä on paljon tehtävää
                tekemättömäksi

 vielä riittää
                            happi
    yhteen hyppyyn

   sukellukseen

                 niin syvään kuin pystyn


        niin syvään




   ettei kuolema voi seurata


***


- Jarno tähäntaiteilijanimi



(Eksoottisia katukylttejä @ Cairns)

(Ozissa ei saa alkoholia kaupoista vaan ko. tuotteita myydään ainoastaan Bottle Shopeissa. Vähän ku vanha kehno nimeltään Alko, mutta oluetkin pitää täältä ihmisen hakeman.)

(Ei mitään hajua kenen kuolemalle tämäkin muistomerkki on pystytetty ja just nyt oon liian laiska ottamaan edes selvää mutta näytti siltä, että on synti jos ei ota kuvaa. @ Cairns)


(Taas piti.)


(Sydney by setting sun)

(Veljekset Keskinen eiku Laitinen-Kivimaeki @ Sydney Opera House)

(Sydney Bridge. Vai oliko tää ny se Kallansilta.)


(Pakollinenoopperatalokuva)

(Moiggelis, mä oon Jartsa ja mä oon tällanen true-reissari)


(Käytiin jostain syystä Sydneyn nykytaiteen museossa. Esillä oli videoinstallaatioita, joissa tapahtui jotain olevinaan taiteellista ja vieressä lapulla oli hirveä sepustus, että mitä taiteilija on ajatellut teoksensa heijastelevan. Ihme vinkumisääniä, vedestä nousevia käsiä ja joitain huoneita joissa tippuu lehtiä katosta ja joku raapii kättään jolloin tapetit tippuu seiniltä. Noin minuutissa tuli selväksi, että kyse on pelkästä ihmispaskasta ja vitutuskäyrä nousi sataan tuhanteen. Vittu! Minäkin oon taiteilija, kattokaa, pistän haarukoita pomppimaan ees taas ja se nyt sit symboloi kuulkaas Afrikan lasten ahdinkoa ja kirjoitan jotain saatanan syvällistä vastakkainasettelusta ja ihmisen freudilaisista peloista samalla kun joku ampuu laserilla lammasta silmään. Vittu mitä paskaa.)

(Ei oikeastaan mitään lisättävää.)


(Aika kovia katusoittajia Sydneyssä, lienevät ammattimuusikoita, elleivät ole.)

(Sydney bar view)

(In the voice of Mr. Burns: "Excellent.")

(Hyvä, Atte. Kyllä se siitä.)

(Vuoden eläin- ja ihminen 2014.)

(Pozee, jou mään me ollaan niiiiiiin siistei jätkii)

(Starbuckissa kahvin saamiseen pitää antaa oma nimensä. 
Aika monesti olen suomessa ollut Jarmo ja kerran alennettiin jopa Ernoksi mutta, että Chäu. Tosin johtunee lempinimestäni, koska ulkomaalaiset eivät osaa lausua suomalaisia nimiä. Eli sanoin Jay. Chäy. Vähän niinku.)

---


"What you do in life echoes in eternity." 

-Unknown


Kiitos lukemisesta, jälleen, Rakas Sinä. 
Linnunradankin laidalta muista, että maailma on sinun maailmasi.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti