(Maailma voi joskus kaareutua oikeaankin suuntaan,
jos sen antaa)
***
katajien sisästä ja kiviaidan raoista etsin viinapulloa jonka olin johonkin piilottanut Tyttö tuli, nuoli jäätelöä, hän sanoi nenä pystyssä että sinä olet kumma etsit koko ajan tietä vuorelta ja metsästä ja hämärästäsi pois huutelet kuolleita ystäviäsi joita sinä kaipaat niin kuin kaljupää kaipaa hiuksiansa, etkö sinä tätä käsitä Tyttö nuoli jäätelöään ja oli ylimielinen sinä et käsitä hämärässä punaisin punainen pakkasen puraiseman puolukan punainen näyttää mustalta tämä on tapahtunut sinun ystävillesi minä olen valo joka johdatan sinut pimeään
***
-Pentti Saarikoski
(jostain syystä tämä saa minut aina melkein itkemään)
"...ja yötä päivää ruumiita kannetaan."
-Pekka Piirto
"By demons be driven."
-Pantera
Sydney - Australia - 1830hrs
---------------------
…Onpas omituinen ikkuna. Se aukeaa itsekseen. Ylöspäin. Vedät sen kiinni niin se pomppaa 5 sek päästä auki. Sidon sen kiinni beauty boxiin, joka on paisunut kolme kiloiseksi. Musta on tullut kai nainen kaikkine hammasharjoineen ja lankoineen. Hemmetin ikkuna. Ihan kuin olisi kuuma. +8 celssiuksen asteikolla. Käyttääköhän nämä metristä järjestelmää vai onko pakko alkaa opettelemaan maailman typerintä, imperiaalista järjestelmää. Järjetöntä! "Hei paljonko yks pauna on?" "No sehän on kuusitoista unssia." "Kiitos…"…
---------------------
Varoitus:
Tämä päivitys sisältää runoilua ja paljon linkkejä, koska I feel sad and next I feel happy and musiikki vie minua tuhansiin virtoihin. In your face, mee ite ja tuu tänne huutelee.
I tried the capsule and I tried the smoke
(It´s funny because it´s true. @ Airport Sydney)
---
15 222km linnuntietä Kuopioon. Vielä taitaisi tuhat kilometriä päästä kauemmas, Uuden-Seelannin alemmalle saarelle ja sieltä itäisimmälle rannalle mutta sen jälkeen lähdettäisiinkin tulemaan jo takaisin päin. Millions of miles from home. Eteläinen tähtitaivas. Olevinaan näin lohikäärmeen ja etelän ristin kuviot. Kirjoitetaanko nuo isolla?… Kuu on outo.
(Kuun myto- ja etymologiaa Kiinnostuneille)
Mietin joskus, että miksi havaijilaiset kutsuu sitä naiseksi kun me kutsumme kuu-ukoksi. No tietysti siksi kun se mothafucka on täysin eri asennossa riippuen katsojan sijainnista Telluksella… täällä se on Suomeen nähden ylösalaisin. Vähintäänkin omituinen ilmiö, sanoisinko, mutta jälleen se romuttaa yhden totutun ja itsestäänselvyytenä pidetyn asian. Harvemmin sitä suomessa Kuuta ihmetellen katselee, ellei sopivalle päälle satu. Äsken sitä ihmetteli hyvinkin kovinkin.
Anyway. Saavuimme unettoman yön jälkeen (Indonesian paikallisbussissakin sai unta paremmin kuin lentokoneen superahtaissa penkeissä) aamulla Sydneyn lentokentälle. Joimme 4 dollarin kahvit irvistellen ja kierien maassa ahdingosta (Nirunaru veljekset kaupoilla) ja suuntasimme junalla (16 dollaria keskustaan, lisää kieriskelyä ja hampaiden kiristelyä:( Paha kurki) kohti keskustaa.
Hetken harhailtuamme löysimme Maze Backpacker`s nimisen mestan. Huoneessa on kerrossänky.
Ei mitään muuta. Eikun oli! Tuoli! Vetää niin perkeleesti. Tästä lystistä täytyy maksaa 30 dollaria/yö/naama. Olemme helvetissä. No ei, huoneessa ei ole mitään vikaa, yleiset tilat ovat siistit ja kaikki toimii. On keittiötä ja pesutupaa. Hirveästi bäkkereitä. Asiallinen meininki kaikkineen. Täältä saa lihaa! Siis koko maasta! Kaikkialta! Alkoi vähän jo kana riisillä tökkiäkin. Syömme lehmät ja juomme paikallisessa pubissa paikallista olutta yhden tuopin verran. Ja heti perään toisen yhden… kolmannen…
…sillä kaikki pelkäsivät eräpäivämääriään…
I tried to live like I´ve been told
Kolmantena päivänä he nousivat ja lähtivät aasilla eekäku lentokoneella eekä mikhään he vaan hän lähti. Eli kolmantena päivänä Sydneyn alasnousun jälkeen hyvästelin Atten, joka painui junalla kohti Newcastlea ja minä kuljin puiston läpi, jälleen yksin, oudon tunteen kanssa, ja suuntasin kohti lentokenttää ja Cairnsia…
…jonne saavuin kolmea tuntia myöhemmin. Niin. Etäisyydet täällä ovat hivenen pidempiä kuin mihin on tottunut. Ei mennäkään dösällä tunnin matkaa vaan kolme tuntia lentokoneella.
Virgin Australian lentoemännät ovat rumempia ja tylympiä kuin Aasian kollegansa, joista jokaisen olisi mielellään vienyt vaikkapa. Köh. Perhos…vaellukselle? Noiden apinoiden pärstät alkoi heti oikein nyppiä. Tekokohteliaita jonniinjoutavia huonoja ihmisiä!...
Sekin on täällä outoa. Kaikki jauhaa paskaa. Siis koko ajan jotain, että: "oink oink, how ya doing, mate, no worries, you ok, enjoy your day" ym… Jotka ei sinällään mitään haittaisikaan mutta se tapa miten ne sanotaan: Ei edes katsota toiseen, äänenpaino on tasan 0 ja lause kestää kolmasosan sekunnista. Vittu.
Vaikka meillä sanotaan Perkele ainoastaan notta "TERVE!" niin ainakin me sanotaan se kiinnittäen toiseen huomiota eikä mitään jonninjoutavaa skeidaa. Mutta pakkohan se on tähänkin tottua ja when in rome ja what ever makes your poo flow.
Jokatapauksessa. Tällä hetkellä istun krapulapäissäni Caravella Backpacker´s kommuunin yleisissä tiloissa. Kello on 11:46 GMT +10. Suomessa kello on 5 aamulla. Aikaero ei enää rasita. Täällä on niin kallista, että joudun jakamaan piskuisen huoneeni neljän muun matkaajan kanssa ja silti maksan 27 dollaria yöstä. Nyt niitä töitä äkkiä…
Syy krapulaan on tietenkin se, että täältä saa joka päivä ruokalipun, jolla saa 6,5 dollarilla läheisestä Irish Pubista ruoan ja juoman iltaisin. Menin ja söin ja sain päähäni, että tämähän kiva mesta olla ja tutustua ihmisiin. Kah, just tulikin happy hour. Monille tuli illan aikana juteltua.
Silti en tarpeeksi enkä kaikille. Meininki on outoa siinäkin suhteessa. Klo 21 on baarissa meno yhtä kova kuin Suomessa klo 03. Musa pauhaa, tärykalvot repeää ja yrität siinä sitten keskustella jonkun aussin kanssa, jonka aksentista ei saa edes nauhoitettuna ja kaikkien mahdollisten filtterien ja suodatinten läpi ajettuna mitään tolkkua. Ei sanaakaan. (Ehkä jotain kertoo se, että kuuntelin joidenkin tyyppien juttelua hetken ja mietin, että enpäs taas tajua mitään. Jonkin ajan päästä huomasin, että ne puhuu espanjaa……)
Ehkä olisi silti voinut jättää sen viimeisen kannun väliin. Nää. Oli sentään sunnuntai. Enkä sammunut kadulle. Pitäähän sitä ja kerrankos sitä ja alennusmyynnit ja halapaa ku sipuli ja yolo ja mitä näitä nyt on.
…kolmen minuutin hiljaisuus."
But I never seemed to get the joke
Seuraavan punakynäisen teoksen kanssa suositusviiniksi voisin tarjota raskasta mutta kepeää, hilpeästi helmeilevää ja kirpeästi kestitsevää, sivumakuisena lempeästi lämpöilevää:
"Hämärä tanssii
yksinään, puut eivät puhu hänen kanssaan…"
-Pentti S.
***
Yksinäinen.
ehkä Moskovassa
tällä hetkellä
ajan ja ulottuvuuden
läntisellä
puolen
joku
kaipaa sinua
tuntematonta
sisartaan
aina
seuraavan
kulman
takana
pariskunta
kävelee kohti
katuvalojen
yötä
mutta
tyttö ei pelkää
mies
rinnallaan
mies pelkää
tyttö
vierellään
pimeitä
hahmoja
pimeiden
hahmojen
ennen
kuin valo
lävistää
ja muuttaa
katsojan
valkoiseksi
Naiset
kävelevät täällä
sillä
lailla omituisesti
että
pitää olla minihame
korkokengät
paheksuvat
jos mies katselee ovat
tyytymättömiä
ikuisesti
nykyiseen
tilaansa
Jumala
huokailee
En
ymmärrä
aakkosia
Ä:n pilkkuja
matematiikkaa
Arkhimedeen
koneen periaatetta
Schrödingerin
kissaa
En
tiedä
muuttaisinko
itseni
jos saisin
Midaan kosketuksen
Galileon kaukoputken
Kartan Minotauruksen luo
Kauniita
ovat
naiset
talvellakin
Kauniita
kuin
kesät
talvet
jotka
tulevat
ja menevät
menevät
minne
menevät
ja
minun osakseni jää
tilata
kolmas
olut
että
kestäisin vielä
valoa
että
näkisin vielä
valoa
kesän
talven
keskeltä
kaiken
aikaa
elämä
on
kasvava
hautaus
maa
kuolevan kirkon ympärillä
rikkaruohoja
rafflesioita
mitääntietämättömyyttä
yksinäisyyttä.
kolibri
metsän viimeisen kukan edessä
lentää
minne lentää
kasvava
hautausmaa
tuhat
kilometriä
kymmenen
tuhatta
elämä
on samanlaista
kaikkialla
yksinäisyyttä.
kuviteltujen
yhteisöjen rannoilla
toiset
mutaa
toiset
hiekkaa
kumpikin
pettävä
pohja
mutta
tarpeeksi
syvältä
et
löydä enää kalliota
vain
laavavirtoja
menneisyyttä
et
koskaan tulevaa
tulivuoren
nousua merestä
Feenix
lintua
joka
elää
vain
kuollakseen uudelleen
Seitsemän
miestä
Seitsemän
vuotta
Seitsemän
naista
Seitsemän
runoa
Seitsemän
maata
Seitsemän
taloa
Olen
rakentanut taivaan täyteen tähtiä
Olen
ja
en ole
haluaisin
olla
mutta olen
kuin
tähdet
unohdetut
en
muistu edes
kun
lopun
kun
puhallan
ulkokuoreni
synnyttääkseni
uutta
ikinä
en mene enää veteen
tästä
lähdin
aina
kävelen sen yli
tilaan
viimeisen oluen
baarin
vasemmalta
puolen
ei
mitään
ei
mitään
antaisin
sata euroa keskustelusta
yksinäisyydestä.
ei
ole lihaksia millä keskustella
kieli
on sidottu puuhun
sademetsässä
jossa
puskutraktorien
Grande
y Felicísima Armada
jatkaa
loputonta marssiaan
sotilaiden
seuratessa
johtajiaan
kallioilta
alas
kallioihin
kaikki mitä kuulen
ovat
kaikuja
vailla
huutajaa
mutta
vielä on tahtoa
maailman
aikaisimmalle
huomiselle
vielä on paljon tehtävää
tekemättömäksi
vielä
riittää
happi
yhteen
hyppyyn
sukellukseen
niin
syvään kuin pystyn
niin
syvään
ettei
kuolema voi seurata
***
Yksinäinen.
ehkä Moskovassa
tällä hetkellä
ajan ja ulottuvuuden
läntisellä
puolen
joku
kaipaa sinua
tuntematonta
sisartaan
aina
seuraavan
kulman
takana
pariskunta
kävelee kohti
katuvalojen
yötä
mutta
tyttö ei pelkää
tyttö ei pelkää
mies
rinnallaan
mies pelkää
tyttö
vierellään
pimeitä
hahmoja
pimeiden
hahmojen
ennen kuin valo
lävistää
ja muuttaa
katsojan
valkoiseksi
Naiset
kävelevät täällä
sillä
lailla omituisesti
että
pitää olla minihame
korkokengät
paheksuvat
jos mies katselee ovat
tyytymättömiä
ikuisesti
nykyiseen
tilaansa
Jumala
huokailee
En ymmärrä
aakkosia Ä:n pilkkuja
matematiikkaa
Arkhimedeen
koneen periaatetta
Schrödingerin
kissaa
En
tiedä
muuttaisinko
itseni
jos saisin
Midaan kosketuksen
Galileon kaukoputken
Kartan Minotauruksen luo
Kauniita ovat
naiset
talvellakin
Kauniita kuin
kesät
talvet
jotka
tulevat
ja menevät
ja menevät
menevät
minne
minne
menevät
ja
minun osakseni jää
tilata
kolmas
olut
että
kestäisin vielä
valoa
että
näkisin vielä
valoa
kesän
talven
keskeltä
kaiken
aikaa
elämä
on
kasvava
hautaus
maa
kuolevan kirkon ympärillä
rikkaruohoja
rafflesioita
mitääntietämättömyyttä
yksinäisyyttä.
kolibri
metsän viimeisen kukan edessä
lentää
minne lentää
kasvava
hautausmaa
tuhat
kilometriä
kymmenen
tuhatta
elämä
on samanlaista
kaikkialla
yksinäisyyttä.
kuviteltujen
yhteisöjen rannoilla
toiset
mutaa
toiset
hiekkaa
kumpikin pettävä
pohja
mutta
tarpeeksi syvältä
et
löydä enää kalliota
vain
laavavirtoja
menneisyyttä
et
koskaan tulevaa
tulivuoren
nousua merestä
Feenix
lintua
joka elää
vain
kuollakseen uudelleen
kuollakseen uudelleen
Seitsemän
miestä
Seitsemän
vuotta
Seitsemän
naista
Seitsemän
runoa
Seitsemän
maata
Seitsemän
taloa
Olen
rakentanut taivaan täyteen tähtiä
Olen
ja
en ole
ja
en ole
haluaisin
olla
mutta olen
kuin
tähdet
unohdetut
en
muistu edes
kun lopun
kun
puhallan
ulkokuoreni
synnyttääkseni
uutta
ikinä
en mene enää veteen
tästä
lähdin
aina
kävelen sen yli
tilaan
viimeisen oluen
baarin
vasemmalta
puolen
ei
mitään
ei
mitään
antaisin sata euroa keskustelusta
yksinäisyydestä.
ei
ole lihaksia millä keskustella
kieli
on sidottu puuhun
sademetsässä
jossa
puskutraktorien
Grande y Felicísima Armada
jatkaa loputonta marssiaan
sotilaiden seuratessa
johtajiaan
kallioilta
alas
kallioihin
kaikki mitä kuulen
ovat
kaikuja
vailla
huutajaa
mutta
vielä on tahtoa
maailman
aikaisimmalle
huomiselle
vielä on paljon tehtävää
tekemättömäksi
vielä riittää
happi
yhteen
hyppyyn
sukellukseen
niin syvään kuin pystyn
niin
syvään
ettei
kuolema voi seurata
- Jarno tähäntaiteilijanimi
(Eksoottisia katukylttejä @ Cairns)
(Ozissa ei saa alkoholia kaupoista vaan ko. tuotteita myydään ainoastaan Bottle Shopeissa. Vähän ku vanha kehno nimeltään Alko, mutta oluetkin pitää täältä ihmisen hakeman.)
(Ei mitään hajua kenen kuolemalle tämäkin muistomerkki on pystytetty ja just nyt oon liian laiska ottamaan edes selvää mutta näytti siltä, että on synti jos ei ota kuvaa. @ Cairns)
(Taas piti.)
(Sydney by setting sun)
(Veljekset Keskinen eiku Laitinen-Kivimaeki @ Sydney Opera House)
(Sydney Bridge. Vai oliko tää ny se Kallansilta.)
(Pakollinenoopperatalokuva)
(Moiggelis, mä oon Jartsa ja mä oon tällanen true-reissari)
(Käytiin jostain syystä Sydneyn nykytaiteen museossa. Esillä oli videoinstallaatioita, joissa tapahtui jotain olevinaan taiteellista ja vieressä lapulla oli hirveä sepustus, että mitä taiteilija on ajatellut teoksensa heijastelevan. Ihme vinkumisääniä, vedestä nousevia käsiä ja joitain huoneita joissa tippuu lehtiä katosta ja joku raapii kättään jolloin tapetit tippuu seiniltä. Noin minuutissa tuli selväksi, että kyse on pelkästä ihmispaskasta ja vitutuskäyrä nousi sataan tuhanteen. Vittu! Minäkin oon taiteilija, kattokaa, pistän haarukoita pomppimaan ees taas ja se nyt sit symboloi kuulkaas Afrikan lasten ahdinkoa ja kirjoitan jotain saatanan syvällistä vastakkainasettelusta ja ihmisen freudilaisista peloista samalla kun joku ampuu laserilla lammasta silmään. Vittu mitä paskaa.)
(Ei oikeastaan mitään lisättävää.)
(Aika kovia katusoittajia Sydneyssä, lienevät ammattimuusikoita, elleivät ole.)
(Sydney bar view)
(In the voice of Mr. Burns: "Excellent.")
(Hyvä, Atte. Kyllä se siitä.)
(Vuoden eläin- ja ihminen 2014.)
(Pozee, jou mään me ollaan niiiiiiin siistei jätkii)
(Starbuckissa kahvin saamiseen pitää antaa oma nimensä.
Aika monesti olen suomessa ollut Jarmo ja kerran alennettiin jopa Ernoksi mutta, että Chäu. Tosin johtunee lempinimestäni, koska ulkomaalaiset eivät osaa lausua suomalaisia nimiä. Eli sanoin Jay. Chäy. Vähän niinku.)
---
"What you do in life echoes in eternity."
-Unknown
Kiitos lukemisesta, jälleen, Rakas Sinä.
Linnunradankin laidalta muista, että maailma on sinun maailmasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti