Mouth For War

"If you don´t make the time to work on creating the life you want,

you´re eventually going to be forced to spend a LOT of time 

dealing with a life you don´t want."

-Kevin Ngo

(Definitely NOT losing the sunsets @ Lake Toba)

"Lainsäätäjän vastuu ympäristöstä on liian lyhyeksi säädetty ja tämän tästä

Valta korrutoi tämän mädän järjestelmän, latvastaan lahon, oksillaan mätiä hedelmiä

Sellaiseksi iti vapaan lännen ihmiskasti yksittäispakatuksi tulitikkurasiaksi

Vaikka systeemistään järki puuttui linja piti, uunissa paloi yksilö loppuun

Runko on puuta, pää rikkiä

Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa


Rikkipää
Rikkipää


Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri
Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta
Ammuimme hätäraketteja tyhjälle taivaalle"


- Stam1na / Rikkipää


"Nyt on lauantai taikka sunnuntai…" 

- Kari ja karvattomat - Kertokaa se Jaanalle


--------------------

Danau Toba - Pulau Samosir - 1700hrs


Kahdeksan tunnin matka Bukit Lawangista kohti Parapatia. Herään ainoastaan joka kerta kun lyön pääni ikkunaan montussa. Eli noin kilometrin välein. Saan kuitenkin nukuttua. Kyyti vie perille asti, Parapatin satamaan, josta siirrymme venheellä kohti keskellä Toba-järveä siintävää Samosirin saarta ja vielä tarkentaakseni, Tuk Tukin kylää. Ennen sitä vastassamme on jälleen liuta riivaajia...

--------------------

(Toban taivas näyttää joka päivä "sininen hetki" tyylisen näytelmän. 

Postauksen ensimmäistä tai tätäkään kuvaa ei ole mitenkään käsitelty.)

Tuskinpa Mädin tyypit tajusivat täällä joskus vuonna 2002 vieraillessaan, että tv-ohjelmansa saisi aikaan aikamoisen Suomi-skenen Toba-järvelle.
Nimittäin heti ensimmäinen riivaaja lausuu maagisia sanoja Parapatin laiturilla:
"Moro, kaveri. Mitä kuuluu? Riku ja Tunna yes sieniä kukkaa kaunis tyttö blaablaa…"
Ja sama saatanan tarina toistuu noin miljoona kertaa ennen kuin pääsemme hyvältä vaikuttaneeseen majapaikkaan, josta vuokraamme perinteisen Batak-talon.

Suomelta ei voi välttyä täälläkään:
Kokki/fixari/siivooja/yleismiesJantunen/vartija/pyöränkorjaaja/työmies/runoilija lausuu hänkin taikasanoja sujuvasti ja muistaa kysyä joka kerta tavatessa, että: "Mitä kuuluu, kiitos hyvää."
Olisivat nyt sen saunan sitten rakentaneet samalla ja mistä täältä saa niitä lihapullia…

Outoa jotenkin. Kun kaikki sanovat suomeksi, että "kaveri." Tekisi mieli sanoa, että enkä ole.
Et tunne minua. Haluat vain myydä jotain. Se ei tee kaveria. Mutta moni asia on täällä erilailla.
Eihän me suomessa kysellä koko ajan, että miten menee ja vastata aina samalla tavalla.
Tai aina välillä ja varmasti monellakin on tapana mutta itse jos kysyn, että: "Miten menee?"
niin haluaisin usein kuulla muuta kuin pelkästään mitääntarkoittamattoman sanan: "Hyvin."
Tai itse ainakin vastaan enemmällä. Odotit tai et. Itte kysyit!

Mutta enhän minä henno. Sanoa näille, että syökää kanaa. En jaksa selittää, että en haluaisi puhua matkallani suomea. Tai tavata maanmiehiä, joita onneksi on kovin kovin vähän varrelle virran siunaantunut. Haluan olla muissa kulttuureissa ja muissa meiningeissä. Tuntuukohan heistä samalta, kun minä yritän kangerrella indonesiaa, että "terimakasih", joka kiitoksen virkaa täällä ajaa. Ehkä. Mutta hymyily on universaalia. Sen olen huomannut. Sillä pärjää aina, vaikkei puhuisi sanaakaan muuten yhteistä kieltä. Sillä ja iskemällä mopon kyydistä ylävitosia teiden varsilla superinnoissaan käsiään heilutteleville lapsille.

I´ll climb the rope you tied for me

Ne teistä, jotka eivät tiedä, suojautukaatten tiedon meteorilta:

Toba-järvi on maailman suurin vulkaaninen järvi ja supertulivuori, joka n. 70 000v. sitten purkautuessaan aiheutti maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen ja melkein hävitti ihmisetkin sukupuuttoon. Globaalisti lämpötila taisi pudota 3-15 celssiusta riippuen leveysasteesta ja jäljelle meitä jäi vain pari tuhatta yksilöä Afrikkaan, joista koko nykyinen 6.5 miljardin ihmisen alati kasvava populaatio (ylikansoittuminen tyssää erään tutkimuksen mukaan 10 miljardin paikkeille toim. huom.) on kotoisin. Mietippä! Ei ihme, että on iskiasta ja känsää vähän jokapaikassa kun kahdesta tuhannesta tulee miljardeja.

Aikamoista olla siis täällä, 100km pitkän ja 30km leveän järven keskellä. Saarella Sumatran-saarella. Minne kaikki miltei päättyi. Tai oli ainakin kovin posaus 25 miljoonaan vuoteen. Seuraavaa odotellessa. 3h ajomatkan päässä täältä oleva tulivuori purkautui viimeksi kuluvan vuoden huhtikuussa tappaen 17 ihmistä. Matkan seuraavalla etapilla, Bukittinggin kylässä aion kiivetä moiselle. Jos ehdin.
Sieltä tulivuoria pitäisi löytyä kaksi, joista kai yksi aktiivinen ja toinen ei. Ainakaan huhtikuussa purkautuneen vuoren luo ei ole kuulemma mitään asiaa 8km varoalueineen, mutta josko tuolla pääsisi edes kivenheiton päähän. 

Vielä purkauksia sivutakseni… Muistan lukeneeni, että massasukupuuttoja on ollut useita, ja ne toistuvat olikohan nyt noin 60 miljoonan vuoden välein. Isot siis. Pieniä oli kai enemmän. 

(...Näytänkö mä geologilta hä! Tai joltain kävelevältä tietokirjalta! Mitennii! Käy ite tarkistamassa!…)

Tällä hetkellä olemme kai odottamassa seuraavaa, give or take a few million years. Siitäpä vähän parempaa otsikkoa tuomiopäivän jälkeiseen Iltalehteen? Katso kuvat!

----------------

...Täällä on mennyt nyt viikko. Sitäkin sai miettiä tovin. Siis, että kauanko täällä on oltu. 

Samaten päivämäärää tai viikonpäivää. Ne on kaikki täysin samanlaisia pitkällä reissulla. 

Ei olla tehty yhtään mitään. Tai tänään käytiin pyöräajelulla. Kuusi päivää istuttu ja syöty. Katseltu järveä, pelailtu tietokoneella, juteltu espanjalaisten kanssa. Hakattu pingistä, jos on jaksettu. Muslimit alkoivat paastota Ramadaniin. Sympatisoimme tilaamalla pizzat...

----------------

(Mum maita, elä tule, elä kato!)

No one can piss on this determination

Toban järvenpinta on noin 900m merenpinnasta. Kukkuloilla pääsee 300m korkeammalle.
Ymmärrän miksi paikka on niin suosittu: Täällä vallitsee paras mahdollinen suomalainen kesä. Aina.

Ei niin hiostavan kuuma, toki päivällä voidaan käydä lähellä kolmeakymmentä mutta useimmiten n. 20-25 ja yöllä alle kaksikymmentä, joten nukkuminen on mukavaa. Kämpästä, joka on talo järvenrannassa maksetaan nyt alle 5e/yö yhteensä. Ruoka maksaa euron. Kalja kaksi, jos maistuu. Rahaa ei saa siis menemään mitenkään kovin paljoa vaikka kuinka yrittäisi.

Harmi, ettei tullut maistettua Saksangia, paikallista erikoisherkkua, eli omassa veressään keitettyä koiraa. Olisin maistanut jos olisi tullut vastaan, mutta ilmeisesti tämä on spesiaaliherkkua ja perinteistä häätavaraa. Ensi kerralla vedän!

Tällä nimenomaiselle hetkellä syön antibioottikuuria tulehtuneeseen jalkaani. 

Tropiikin huonoin puoli on se, että kaikki tulehtuu. Kaikki. Raavin unissani hyttysenpistot verille ja parin päivän päästä kipu ja punaisuus sekä mädän määrä pakottivat käymään hakemassa troppia paikalliselta tohtorilta. Sekin maksoi maltaita. Lääkkeineen 7e… 

Ensi yönä ylitän maagisen rajan: Siirryn pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle.
Tiedän, että raja on keksitty ja luultavasti nukun kun nollakohta vaihtuu mutta silti. Se tuntuu jotenkin mystiseltä ja poikamaisen siistiltä. Matkaamme siis kohti Bukittinggin kaupunkia/kylää Länsi-Sumatralla seuraavaksi. Matka kestää ainoastaan 17h. 500km. Mahtaa olla kivaa, ottaen huomioon, että sleeper-busseja tai isoja penkkejä ei ole, eikä bussi tule ikinä täyteen...  Josko emme sentään tippuisi rotkoon kovinkaan montaa kertaa.

(Olisit nähnyt sen huonomman vaihtoehdon…)

Terminal Illusions

Emme tippuneet rotkoon. Viiden sentin läheltä pitejä ei lasketa. 17h meni jopa suhteellisen kivuttomasti! Vaikka jalkatilaa oli saman verran kuin vessan roskiksessa, kolme lasta oksenteli äärimmäisen mutkikkaalla tiellä koko ajan ja vähintään kaksi tyyppiä veti kessua koko ajan…
Ja vaikka bussi pysähtyi puolen tunnin välein. Syystä, että? Kuski vain painui aina jonnekin. Tuli puolen tunnin päästä takaisin. Tai tunnin. Keskellä tietä. Ihan hullua hommaa. Ikinä ei tiennyt kauanko tauko kestää vai onkohan tämä edes tauko vai lähtikö se taas hoitelemaan omia asioitaan vai nukkumaan vai mitä. Yksi tauko kesti nimittäin tasan tunnin keskellä tietä. Ei mitään hajua mitä tapahtui….

Huomenna, yhden yön levon jälkeen vuokraamme skoudat ja painumme Harau Valleyhin 50km päähän. Kiipeilyhammasta kolottaa ja nyt on viimeiset mahdollisuudet tehdä tätä tällä kertaa täällä tässä tätätätä. Niin, eikä siinä vielä kaikki!

Kuulimme, että täältä saa maailman kalleinta kahvia, luultavasti maailman halvimmalla hinnalla!
Muualla tätä kahvia saa ostaa 300-1500e/kg hinnalla mutta täällä kuppi saattaa irrota vitosella!

Ja mikäköhän tekee tästä kahvista niin harvinaislaatuisen?

(trrrrrrrrr……)

Kyllä! Arvasit oikein! Se on kissanpaskasta tehty. Ei, tämä ei ollut vitsi. Nimittäin limittäin sivettikissat käyvät öisin pellolla tempomassa kahvinpapuja naamoihinsa ja aamulla kakkivat sitten pavut, jotka ovat mukavasti sitten suolistossa tekeytyneet ja katkerat aminohapot ovat vaihtuneet suupieliä hiveleviin, makunystyröitä kutkuttaviin kikkareisiin. Itse papu ei sula vaan nimenomaan tekeytyy ja kun se puhdistetaan (useaan kertaan) niin siitä se maku sitten, rakkaat lapset, tulee.

Aion maistaa, ehdottomasti. Ja jos joku haluaa, niin eikun viestiä tulemaan ja paskaa lähtee samantien tulemaan Suomea kohden. Voin vaikka itse käydä henkilökohtaisesti syömässä ja tuottamassa. jos välttämättä halajat. Satasen kilo! Special price, only for you, mister/madan/sir/boss/brother/sister!

…

(Eteläinen pallonpuolisko says hi!)

Afterword/Pulling and punching the rest of duration:

On outoa nähdä ihmisten polttavan täydessä bussissa, ikkunat kiinni, lapset sylissä.
Tulee jotenkin vihainen olo kun ei ole tottunut. En minäkään ala heittelemään kaljaa sun päälle jos et tahdo juoda, mutta heittelenpä silti, heh heh, no älä nyt oo tuollanen nysvö?

Kehitysmaihin ei ole valistus vielä purrut. Tupakkamainoksia on vähän jokapaikassa ja vaikka ilmeisesti jonkinlaisia varoituksiakin on, eivät ne ole läheskään samaa tasoa kuin länsimaissa.
Viidakko-opaskin selitti kirkkain silmin kuinka tupakka auttaa häntä rentoutumaan, keskittymään, se piristää ja rauhoittaa, täyttää veroilmoituksen, herättää Lazaruksen…
En jaksanut vääntää nikotiinista ja illuusioista tai siitäkin faktasta, että jos tupakasta otetaan nikotiini pois, niin kas kummaa, kukaan ei poltakaan enää vain "sosiaalisesti"…

Enough!

Tupakkateollisuus satsaakin kaiken voimansa tänne, koska se käy hävittyä kuolintaistelua muualla maailmassa, yrittäen vain epätoivoisesti pitkittää oikeutetusti tuomittua olemassaoloaan.
Mutta täällä tupakkaa saa vielä ostaa yksittäisinä. Bannerit liehuvat tuulessa.
Polttaminen on siistiä ja miehen mitta.

Marlboromies ratsastaa vielä.

"Mutta minä ammuin häntä selkään.

Kilometrin päästä

Vakaalla kädellä

Ilman kiikaria

Ja ennen kuin 

Näin hänen katoavan kukkulan taa

Kiihdyttäen kalpeaa ratsuaan

Näin repeytyneen olkapään

Ja epäuskoisena

Vilkaistessaan taakseen

Kasvoiltaan 

epätoivon heijastuksen:

Pelon."

Ugh. Hän on puhunut:

Rakkauden ympärysvaltojen ensimmäinen ja toinen pienlähettiläs.

Mene ja tee, Ihminen. Tee jotakin mahdotonta.

 (Tuntemattomat tähdet, tuntemattomissa tanssiaskelissaan)

(Tuolta se tuli ja tuonne se meni @ Parapat bussiasema)

(Taloja. Oottako ennen nähnä!)

(Kiva - kivempi - Liberta)

(Yrityksestä huolimatta ei vieläkään tietoa mikä kyseinen obeliski on. Saa kertoa jos tietää. 

Näitä näkyi parin kilometrin välein. Hautakumpu? Mausoleumi? Keilahalli?)

(Perinteinen ripulijuoma länkkärille, joka ei kestä paikallista bakteerikantaa. Maistui inkiväärille ja mädäntyneelle silakalle höystettynä rupikonnan silmällä. Toimi.)

(Asvaltti on hieno keksintö mutta paikallinen Lemminkäinen on huoltanut tietä viimeksi vuonna 12 eaa. joten. Ja tämä oli hyvä osuus! Hyvä!)

(En tiedä välittyykö näistä miten tämä tunnelma mutta maisemat ovat epätodelliset)

(EU-standardit täyttävä paikallinen silta)

(Kovikset ajelulla)

(Hei täällähän kasvaa banaanit ihan puissa)

(When in Rome… Kyykkyvessa on. Yllättävän ok. Lisätietoja suolen suoristavasta syväkyykystä 

yv:nä.)

(Ekskysemyä, where has you einen beer gehaben?)

(Hei kävele silleen, että kävelisit…)

(Batak-heimon perinteinen talo korkeine kattoineen)

(Paikallinen kissi tykkää minusta ja minä tykkään paikallisesta kissistä)

(Kommuunihenkinen kalangrillausilta. Tyranninen maksupolitiikka: Multa ei ainakaan kukaan kysyny rahaa kaloista. Vai kysyikö. Mitä? En kuule mitään! Älälälälälällälä!

(Toba)

(Manowaria lainatakseni: "Hair blows in the wind")

(Hyttysverkon alla on turvallisen tuntuista ja mukavaa nukkua)