Borderline & Beyond: From a Bliss

…Into an Abyss!

Eli vammoista ja sairastumisesta on tämänkertaisen tarinamme aihe, rakkaat lapset ja lapsenmieliset. Lapsenaivoiset ja lapselliset, lapsekkaat ja lapsettomat, lapsenkieliset ja lapsiallergiset. Heed my words!

I can feel the city crumbling around me

Kirjoitan tätä Malesiasta, Langkawin saarelta. Aurinko porottaa, skootterin kaasuvaijeri hirttää kiinni ja ranta on jälleen metrin päässä. Tätä ennen on palattava muutama päivä taaksepäin:

Viimeisenä kiipeilypäivänä otin Imodiumia koska maha tuntui vähän oudolta. Päivä meni sisulla mutta yöllä alkoi hirvittävät krampit ja oksetus mutta kummastakaan päästä ei tullut mitään. Seuraavana päivänä sama juttu, krampit vain jatkuivat. Ajattelin taudin olleen lievä ja bookkasin 12h matkan seuraavalle päivälle. No, arvaatteko? Kyllä. Aamuseitsemän lähdön aikaan jokin muu kuin Kuopio tanssi ja soi. Selviydyin bussiin, nukuin koko ajan ja kävin vessassa joka tauolla, olo oli henkisesti ja fyysisesti romahduksen partaalla. Mahatautihan on yleinen ja ikävä vaiva matkaillessa mutta jos joutuu oikeasti matkustamaan samalla on se lähellä helvetin seitsemättä tasoa. Onnekseni pari germaanityttöä (they're fucking everywhere, Germans!) vahti reppujani viiden minuutin välein vessaan syöksyessäni. Anette ja Melissa, mein schöne mädchen, ich danke dich.

24h syömättömyyden jälkeen elämä tuntui taas voittaneen. Ja voittikin. Nyt olo on palautumassa normaaliksi, Shivalle kiitos. Tai oli, koska tänään tanssitaan ja soidaan taas yhden hyvän päivän jälkeen...

Lähtiessäni Railaylta eräskin vittupää, jota manataan nimellä murhajainen (vai oliko se nyt muurahainen) istahti hauiksellein ja oli ilmeisen kateellinen treenatun lihakseni koosta koska päätti purra minua. Motherfucker. Eihän siinä, pisto oli kivulias ja murhajainen iso mutta hei, muurahaisen pisto. Who cares.

Nyt kolme päivää myöhemmin olen valmis järsimään käteni irti omilla hampaillani jos se lopettaa tämän kutinan. Katsos kun tämä lentävä vittupää on sitten ilmeisesti myrkyllinen. Ei mitenkään vaarallisesti mutta aineensa aiheuttavat tulehdusreaktion. Apteekista haetut antihistamiinit ja tulehdusrasvat ovat kuin heittelisi kamelin kiveksiä apinoille. Eli yhtä tehotonta. Tulehdus nauraa ja syö kiveksiä sitä mukaa kun niitä heittelee. Jatkanko vertausta vielä kuinka pitkään? Puren hammasta ja maltan vielä tovin ennen omatoimista amputaatiota. Vammoista sen verran lyhyesti, että kaikki tulehtuu täällä. Joten arvatenkin myös se köyden tekemä nirhauma polvitaipeessa? Kyllä. Desinfiointiaine on ystävä.

I can feel the heartbeat underneath the concrete

Thaimaa.

Miten summaisi kuukauden tai kyseisen maan?
Olen miettinyt kuinka kauan pitää olla yhdessä maassa tai kuinka monta paikkaa pitää nähdä, että saa jonkinlaisen yhteyden, joka olisi postikorttia syvempi. Mietin Suomea vertailukohtana. Jos joku tulee Suomeen, missä hänen pitää käydä ja kuinka pitkään olla, ennen kuin "todellinen Suomi" voisi avautua hänelle. Pähkäilin jotain seuraavaa läpikirjoitettuna:

True-Finlander paketti:

Aika:

- 1 vuosi.

Mentaalit:

- Vuodenaikojen drastinen inklamaatio

- Kansan syvät rivit

- Hiljaisuus hyveenä

- Vaatimattomuus

- Luonnonrikkaus

- Rahallinenrikkaus

-Ihmisten tajuttomuus em. kahdesta asiasta

Kohteet:

Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä, Maaseudut, Kuopio, Kainuu, Oulu, Rovaniemi, Ivalo, Inari, Enontekiö, Jäämeri Nuorgamissa (vai Nordkappiko se. Norjaa of course nutta hemmetti jos niin lähellä ollaan).

Ruoka/juoma/kokemukset:

Sauna, makkara, kalja, karjalanpaisti, karjalanpiirakka, olut, lihapullat ja perunamuusi, poronkäristys, festarit, avantouinti, yötön yö, päivätön päivä, -30 pakkanen, kesähelle, naku-uinti juhannuksena, kokko, revontulet, moottorikelkkailu, kesänuotiot, ölpänderi, hiillosmakkara, juusto-jalapeno jne...

Eikö olisi aika hyvä ja kokonaisvaltainen kokemus Suomesta?

Mutta harvalla on aikaa/varaa tai edes mielenkiintoa vuoteen suomessa. Ei minullakaan Thaimaassa. Joten tämänkertaiseen kokemukseen mahtui Bangkok, Ko Phan Nga, Krabi Town, Ko Pi Pi ja Railey Beach. Expedition South West siis. Olen silti tyytyväinen, näin aitoa Thaimaata ja näin turismia. Koin päässeeni postikorttia syvemmälle ja Thaimaasta ei ole jälleen muuta kuin hyvää sanottavaa. Jos ensi kerralla otan vielä pohjoisen haltuun, voinen sanoa kartoittaneeni maata pahvin syvyydeltä.

Leaving a light, a light on

Malesia. Nyt. Skootteri. Pysähtyneisyys ajan rannalla. Apinat. Liikenne. Toivo ja toivottomuus. Menneisyyden mustat aukot. Tulevaisuuden valkoiset. Kyky hallita ja tuhota. Valta olla tekemättä kumpaakaan.

Vähän kuin Suomesta siirtyisi Ruotsiin. En tunne eroa. Vaikka täällä on paljon enemmän muslimeja. Joka on yhtä järkevää sanoa kuin, että Suomessa on paljon valkoisia. Kaipaan jotain. Naista luultavasti. Tai ehkä jopa mahdollisesti. Tai ehkä jopa jopa. Olisi mukavaa jakaa tämä kaikki jonkun kanssa. Enkä jollakin tarkoita nyt kaveria, hyvääkään sellaista, vaikka tokihan sekin on aivan superia. Minä etsin vielä. Ja ehkä kun lakkaan etsimästä, löydän.

Langkawi by Night.

Cenang Beach.

Seven Wells vesiputous SkyCabista nähtynä.

Selfies @ Top of the World.

As I was saying.

Andamaanienmeri.

Kaunista kuin. Vuoren huipulta nähtynä?

Kauas on pitkä matka.

SkyCab.

Moray Eel. Eli mureena @ Under Water World.

Jelly Fish @ UWW. Hän oli kuvauksellinen.

En tiennyt mutta nyt tiedän! Ja siitäpä tuli mieleen, että paras newsletter ikinä on Now I Know! (Now I Know!) Joka päivä saat sähköpostiisi jonkun lyhyen artikkelin jostain mielenkiintoisesta tapahtumasta. Kaikki on tullut luettua ja huippuja ovat, suosittelen subscribea, ilmainen kun on!