(Chilejä pellon täydeltä ja mitä ilmeisemmin
kuvaan eksynyt albiinoturisti joka paahtuu
oranssiksi kuin partansa +50 aurinkovoiteesta huolimatta)
"Gather ye rosebuds while ye may
Old Time is still a-flying;
And this same flower that smiles today
Tomorrow will be dying."
-Robert Herrick
"…vielä sun pää
on surusta raskas
mutta sellaiseksi
se ei jää"
-Maija Vilkkumaa
"When I´m down
I drive the hearse"
-Porcupine Tree
"Comparison
is the thief of joy."
-Unknown
---------------------
...kello soi 5.30. Kuukauteen ei ole tarvinnut herätä ennen kymmentä. Pihalla istuvat yönviimeiset, nuo uljaat soturit, jotka ovat luvanneet kaataa sen viimeisenkin pintin ennen kuin se ehtii tuhota Maan. Itsehän olin kilttinä poikalapsena nukkumassa jo klo 02.
Ricky on todellinen kaveri: Jäi odottamaan, että voi hyvästellä. My man. Joen ja Emilyn kanssa lähdemme lampsimaan kohti bussiasemaa 2,5km päässä. Ei sitten tajuttu ottaa huomioon 30kg kantamuksia ajassa eikä selvittää mistä se bussi lähtee, liput ostettiin kuitenkin ajoissa 8h sitten... Bussi lähti klo 7:25. Viimeisenä kyydissä Eurooppalainen Goon-kopla klo 7:24...
---------------------
Bedroom in the Wee Hours of Morning
Far North Queensland. Shire of Burdekin. Ayr. Home Hill. 140 000 asukkaan Cairns vaihtuu jonkin tuhannen asukkaan Home Hilliin. Kolme viikkoa Cairnsissa sai maksa-arvot sen verran nousuun, että kun kuulin irlantilais-ranskalais pariskunnan kanssa mahdollisesta farmityöpaikasta 500km etelään, päätimme tarttua ns. kottaraista kulkusista.
Kolmen viikon suhteellisen lokoisan lorvinnan jälkeen pitikin sitten hoitaa Austalian tilin tunnusluku, Medicare-kortin pankkitiedot ja kiipeilykenkien uudelleenpostitus päivässä. Jalalla koreasti koreiltua ja englannin tason ollessa jälleen natiivien kanssa puhuessa suurinpiirtein Mongolia, oli aika jättää Cairns taa. Erään alankomaalaisen Rickyn kanssa sovimme vuolaasti vielä tapaavamme myöhemmin etelämpänä, jonne jonkinlainen aikavääristymä minut asettaisi ensi talveksi. Eli kesäksi. Reissaamisen hyviä puolia? Voit valita ilmastosi!
7h bussissa ei ole mitään. 17h Indonesian kokemuksen jälkeen kaikki on sunnuntaisuhaamista.
…
Home Hill Backpacker´s muistuttaa hyvinkin paljon jonkinlaista avovankilaa. Termi ei lie kaukana totuudesta. Osa ihmisistä on hyvin mukavia mutta jotenkin kai joukossa tyhmyys tiivistyy: musiikki (rappi ja NRJ) pauhaa yötäpäivää, roskia heitetään minne sattuu eikä ketään ilmeisestikään kiinnosta, että pitäisi olla hiljempaa jos joku menee töihin huomiseksi aamukuuteen (nyt on vittu viikonloppu gögögögö).
98% ihmisistä polttaa pilveä. Koko ajan. 99% tupakoi. Vähän kuin olisi amiskassa ja siellä erityisluokalla. Osa porukkaa* varastelee tavaraa läheisistä paikoista. Pitää tätä siistinä ja juurikin töistä tullessa bussissa istuessa yksi sankari hyppäsi ulos paikallisen Bottle Shopin vieressä ja oli jo varastamassa koria kaljaa kun myyjä huomasi eikä ehtinyt vielä sitä ollut ottaa niin ei tullut mitään. Toinen kehuskeli, että katsoppas minkä varastin kaupasta: muutaman pihvin. Nyt herkutellaan, ai, että.
Ei tarvitse siis paljon ihmetellä postauksen otsikkoa. Tämä on oikeastaan paskin mahdollinen paikka minne olen reissuillani päätynyt. 6000 asukkaan kaupungissa… noh. Niin kun kaikkialla maailmassa, 6000 asukkaan kaupungeissa ei juuri tällaisille citypelleille ole mitään. Ja itseasiassa läheinen Ayr on 6000 asukkaan paikka, tämä on 15km päässä oleva lähiö.
Tuhannen taalan kysymys: Mitä sitten siellä teet? Nerokas kyssä, kiitos kysymästä! Minäpä kerron hieman kukista ja mehiläisistä:
Kukka tulee mehiläisen** luo ja mehiläinen… OIen tullut tulokseen, että working holiday- on yksi suuri huijaus. Saadaksesi toisen vuoden viisumin Australiaan on Sinun pitämän tekemän farmitöitä (eikä mitään muuta) 3 kk. Selväksi on tullut, että miksi. Koska yksikään australialainen nuori ei näitä suostu tekemään. Joten houkutellaan nuoria ulkomailta tekemään meidän paskahommat, maksetaan minimipalkkaa (joka on sentään lähemmäs $20/h, jehovalle preissii) ja ne rahathan jää jokatapauksessa Australiaan. Nerokasta, sanoisin. Vähän kuin suomalainen marjanpoiminta: Aika harva suomalainen siellä on kesää kykkimässä. Eiköhän ne ole aasian veriveljiämme sekä venäläisiä ja baltialaisia.
Neljästä päivästä olen ollut nyt töissä kaksi, kahdella eri farmilla. Ensimmäisestä sain potkut 4h jälkeen. Homma meni niin, että aamulla kello kuusi pienellä bussilla kohti farmia, josta avolava-auton lavalla kohti peltoa. Pellolla traktor´ käyntiin ja miehet sen viereen riveihin poimimaan paprikoita, jotka heitetään/laitetaan/viskataan/pudotetaan/rukoillaan vieressä kulkevalle liukuhihnalle.
Catch of a fish? Homma on nopeaa. Kukaan ei kerro miten paprikoita poimitaan. Jokainen pensas pitää tyhjentää kaikista paprikoista, arvioida mitkä sopii myytäviksi (aikaa arviolle 0,2sek) eli mitkä laitetaan kyytiin, loput maahan. Samalla kun traktor´ liikkuu ja ukko kyydissä huutaa, että: "Te ootte ihan perseestä, nopeammin! Miksi te pistätte tällaista paskaa hihnalle? Hei mitä vittua miksette pistänyt tuota hihnalle, voi vittu mistä teille maksetaan!!!…" jne. Iloista hommaa. Selkä on täysin hajalle 5min jälkeen, saatikka 3h, jonka jälkeen on tauko. Tupakkatauko. Istutaan sitten ja nojataan traktoriin.
Sitten kun pelto on tyhjä, siirrytään poimimaan cantaloupe-meloneja. Joista pitäisi ensimmäistä kertaa elämässään moisen pellolla nähdessään tietää, että mitkä sopii poimittaviksi ja mitkä ei. Traktori kulkee sen verran nopeaan, ettet ehdi kokeilla irtoaako jokainen oksastaan vaan pitää nähdä mitkä irtoaa ja mitkä ei. Lisää huutamista. Vaikka tietäisin, mitkä irtoaa ja mitkä ei, niin perässä pysyminen olisi vähintäänkin tuskaista.
Joka viikko joku saa potkut tuolta farmilta. Tällä viikolla se olin minä. Yksi kovimpia paikkoja missä olen ollut. Epäinhimillistä. Orjatyötä. Eikä edes vitsillä. Ei puutu mitään muuta kuin pallo jalasta. Noh. En ole läheskään ainut ekapäiväinen ja samalla vikapäiväinen, joten seuraavalle farmille toisena päivänä:
Maalais-australian aksentti, jonka farmari omaa, ei muistuta englantia edes etäisesti. Inuiittien kielestään päättelemme istuttavamme kurpitsan taimia. Pellollisen verran. Ison pellollisen. Minä ja neljä muuta.
Kuljetat 180kpl taimilaatikkoa, josta nappaat yhden ja survot sen maahan metrin välein. Helppoa? Kieltämättä, mutta kropan fysiikalle koko päivän kumarteleminen ja 10km kävely auringon porottaessa, kovassa tuulessa ja läheisen maastopalon savuja hengittäessä on kidutusta.
Ajattelin laskea, kuinka monta tainta istutan. Sekosin laskuissa 1500 jälkeen.
Arvioisin n. 4500kpl.
Että ottia tuota, shottia juota.
Vaikka hajoan niin henkisesti kuin fyysisesti, ajattelin kestää tätä rääkkiä vielä kuukauden. Kerään rahaa, että voin jatkaa reissaamista. Australia ja toisen vuoden viisumi voivat haistella minun puolestani sairaan majavan ulosteita. En siis aio "ansaita" toisen vuoden viisumiani vaan menen vaikka mieluummin roikkumaan lepakoiden kanssa luolaan tai toimimaan ihmiskilpenä Ruotsin suurlähetystöön.
(Siellä niitä perkeleitä taas lymyää…)
*"Welcome to hell." sanoi kanssatyöläinen hiukan ennen farmille saapumista ja puhalsi savupilven suustaan. Aamu alkaa näillä kavereilla jointilla. Johon, apropoo, majatalon omistaja sanoi kuskillemme, että "ootsä vittu pilvessä?!"No miltä näyttää" "No ajat sitten varovasti!"… bussissa siis kaikki polttaa pilveä ja jumputtaa paskaa musiikkia. Jotenkin. Aika. Erilaista mihin suomessa on tottunut. Minä en tosin jaksa alkaa moiseen. Tauoilla poltetaan, illalla poltetaan… kuten eräskin hollantilainen PELLE totesi, että hän on kerran yrittänyt olla päivän polttamatta. Toivon onnea tälle arviolta kaksikymppiselle superkovalle raggarille, joka varastelullaan ja naisia kiihoittavalla kovajätkä-touhullaan asuu minun puolestani loppuelämänsä tällaisissa paikoissa.
**"Kun tulet ylleni kuin loimuava lippumeri kasvosi, vannon
toisiin jatkuvasti vaihtuvat" -CMX
Eli joudun tasoittamaan hieman ja ottamaan jo annetun tulikäskyn takaisin. Täällä on mukavia ihmisiä. Todella paljon, vaikka ovatkin ranskalaisia mutta se ei liene heidän vikansa. Moni juttelee, kannustaa jatkamaan, on ystävällinen ja hyväveli-asenteella meiningissä. Suurin osa porukkaa edustaa tätä kastia, vaikka joukossa joskus tyhmyys tiivistyisikin enkä minä olisi samalla aaltopituudella kanssansa. Kreikan jumalat olivat pikkumaisia ja julmia, samoin kuin kristittyjen vastaava tuntuu välillä olevan, mutta toivotaan sitten vaikka Odinin suojelusta heille.
P.S:
Jesus promised to get rid of all the wicked people.
Odin promised to get rid of ice giants.
I don´t see many ice giants around.
(Kiinnostaako säätilanne? Ei?
Mitenniin ei?
TOTTAKAI SUA KIINNOSTAA!
Älä oo nyt tommonen...)
Watcher in the Night / Catcher in the Rye
Mars.
Saturnus.
Arcturus.
Etelän risti.
Kentauri.
Vaaka.
Skorpioni.
Antares.
Kolmio.
Siinä saalis, minkä sain viime yönä. Tai iltana. Milloin ilta vaihtuu yöksi? Etelän taivas on sekaisin ja minulle kartoittamaton. Aion vielä mennä out backkiin, jossa Australian tähtitaivas hakee kuulemma ja aivan varmasti vertaistaan galaksimme laidan näyttäytyessä suhteellisen siistinä valosaasteen tuolla puolen. Suuri Magellanin pilvikin pitäisi näkyä. Tähtitehdas. Ja vaikken pystykään paljain silmin näkemään sitä, niin jos tiedän galaksimme keskustan suunnan, voin katsoa sinne ja miettiä Sagittarius A:ta, Linnunradan keskustan supermassiivista mustaa aukkoa.
Eat that, suckers!
***
Bro
Man
Dude
Buddy
(ja hieman kontroversiaalina kaikista ylimpänä:)
Nigga
Tässä hierarkia, joka luultavasti sijaitsee ainoastaan kirjoittajan vasemman aivopuoliskon oikeassa laidassa mutta on siinä jotain perääkin. Täällä nimittäin käytetään noita kaikkia, olen huomannut.
Aina voi käyttää kaikkia, paitsi ehkä niggaa ainoastaan oikeiden kaverien kesken, mutta ikinä ei ole väärin sanoa jotain noista lauseen perään.
Esim:
"How are you, man?"
"You good, bro?"
"Whaddup, dude?"
"Hey, buddy."
Suurin osa kutsuu minuakin imartelevasti "maniksi". Enemmän arkikieltä siis täällä, kuin jos suomessa sanoisi, että "Mitä mies?", jota toki käytetään päivittäin sielläkin näin tarkemmin ajatellen. Kaikenlaista pientä sitä huomaa kun astuu lintujen juoma-altaasta "tuolle" "puolen". Mmmitä…...
(Paikallisessa paikallisten kanssa paikallistamassa.
Viihdykkeestä vastasi 70-vuotias cowboy-countrytruba.
Texasista oltiin enää kattoon ampuilemisen päässä.)
Infra Turbo Pigcart Racer / I Drive the Hearse / Noone loves you
Seitsemäs päivä Home Hillissä. Omistaja Shelley on jo hieman leppynyt viikonlopun jäljiltä, jolloin eräs irlantilainen ja ranskis alkoivat lauantaibileiden lomassa mätkiä toisiaan turpaan ihan huolella. Tilanne eskaloitui ja rauhoittui vasta poliisien tullessa huutamaan minullekin, että nukkumaan tai ulos vaikka mitään en ollu tehny vaan istuskellu ja pyöritelly päätäni. Vitutti.
Totesin kyllä omistajalle, että vittu mikä paikka. Ei vissiin tykänny. No, loppu hyvin alku hyvin, asiat on sovittu kaikkien puolesta ja maailma jatkaa taas radallaan. Aika huima ranskalainen juomapeli tosin tuli testattua: Pyöritetään pulloa ringissä ja siihen johon osuu niin se joutuu juomaan juomansa ykkösellä muiden hurratessa ja kannustaessa. Pure madness. Eikö se suomalainen versio kävis, jossa kaikki istuu hiljaa ja aina kun tulee kivulias muisto mieleen, otetaan huikka?
Alkujärkytyksen jälkeen tämä paikka ei ole niin paha kuin mitä tekstini antaa olettaa.
Viikossa olen alkanut jo viihtyä. Rentoutua. Virta vie ja elämä kantaa, kaikki hyvin käy.
Niin. Seitsemäs päivä. Olen kuntoillut kun ei ole ollut töitä. Ei ole haitannut oikeastaan.
En aio juoda nyt vähään aikaan.
Haluan pitää tämän hyvän olon ja ehkä säästää jopa näin ollen rahaa koska minulla on "suuria suunnitelmia suuriin valloitusretkiin" lopummalle vuotta jos Odin suo.
Salaperäisyyden verhon kahtia repiäkseni:
Siniset vuoret
Jarska85
200m kalliota
Siitä ja muista seikkailuista lisää Tuonnempana, oi Sinä siellä muiskunmuiskun!
 |
| (#Työ #Mies# #Levolla #Risuaita #Nurmikko #Pellonlaita #Traktoreita oli mutta eivät oo kuvassa) |
Post Scriptum / Black Clouds and Silver Linings
---------------------
Kaksi viikkoa Home Hillissä. Kolme päivää töitä. Chilien poiminta oli ihan ookoo. Raskasta mutta olen alkanut sopeutua niin fyysisesti kuin henkisesti tähän paikkaan. Ihmiset ovat hyviä. 90% heistä. Olen ollut enimmäkseen itsekseni mutta moikkaustuttuja ja jonkinasteisia kavereita on kyllä siunaantunut kymmeniä. Jos polttaisin ja joisin, soisin heitä olevan enemmän. (oletko huomannut, että ihmiset pesevät hampaansa hyvin, mutta polttavat silti tupakkaa?)
Mutta pingiksen peluussa toverihenki yhdistyy ja vielä olen voiton puolella melkein jokaisesta!
Ihminen sopeutuu ja paljon riippuu merkkien tulkitsijasta. Tulkitsen ne hyviksi ja toivon itseni kohti kevättä. Jaa runo? No pistetään pieni läpikirjoitus, yleisön pyynnöstä huolimattta:
---------------------
***
Näillä pelloilla ei ole lauluja
ei runoja lausuttavaksi
ei mielentiloja
vain kaukaisuutta
ulkopuolisuutta
kahden valon
kaksi
varjoa
eikä kukaan kysy
kysymyksiä joihin
ei jo tiedä vastauksia
taivas on aina
auringossa
pilvien muuri
kaukainen kuin
kulttuuri
etäinen
eteläinen horisontti
jonka tähti on
laskenut mailleen
kauan ennen
väreilevää valoaan
kahden satelliittinsa
kahden rikkinäisen lauseen
kaksi
varjoa
joissa
tumma tyttö kävelee
aina kotia kohti
aina samasta kohtaa
aina iltaisin
tietääkö tähtensä
paremmin kuin kukaan
joko tunteeko sydämensä
samojen sivujen
kahdeksannen painoksen
uuden solmun
joka vain kiristyy painon alla
näillä pelloilla ei ole lauluja
mutta sinussa
sinussa minä näen
vielä laulun
***
(Endless fields of sorrow. And pumpkins. Pump-fucking-ings.)
(Pelhon laithaa ma kuljhen ilmhan paithaa)
(Mithn enh oh thehnä, enkhä thee)
(Brothers in arms: Jay and Joe)
(Welcome to Hell Hill. Population: You)
(Ei tää nyt ihan Sunset Boulevard ole mutta menköön nyt ku oli sunset boulevardilla tajusitko)
(Henkeäsalpaava otos Marsin ja Saturnuksen yhteishetkestä taivaalla.
Nimim. IhAn ItE OtIn XD)
(Matkalla tuntemattoon voi törmätä tuntemattomiin vuoriin)
Suvaitkaa vastaanottaa vilpittömän kunnioitukseni vakuutus ja tahtokaa uskoa
valikoitujen tunteideni vakuukseen:
Näillä puheilla Caesar-salaattikastiketta rinnuksille ja
deadmau5 - My Pet Coelacanth
deadmau5 - My Pet Coelacanth
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti