Borderline & Beyond: Leave Your Dead Behind

(One against the world @ Taylor´s Point)

"The time enjoyed wasting
is not wasted time."

-John Lennon

"The night hides a world

but reveals a universe."

-Persian proverb

"You´ll die for sure, man

But not today."

-Kiipeilyopettajani Thaimaasta

"Illan rauha on kauhun tasapainoa minussa

mutta vuorten rauha

ei ole minkään

uhan alainen."

-Pentti Saarikoski

(Vapaasti muotoiltuna):

"Mitä yhteiskunnastamme tai jopa sinusta kertoo se,

että tiedät enemmän massamurhaajista tai kouluampujista,

mutta et Jan Oortista?

-Neil Degrasse Tyson

---------------------

…musiikki liikuttaa vuoria. Tai ainakin minun jalkoja ja mieltäni. En ole kuunnellut musiikkia kunnolla muutamaan kuukauteen. Nyt istun hostellin sisäpihalla, aurinko porottaa Hänen palvojiaan, jotka ovat mitä luultavimmin brittiääliöitä, jotka oleilevat altaalla ilman aurinkorasvaa ja juovat joka päivä.

Korvalapuistani huutaa Diablo suhteellisen miellyttävällä volumella. Ainakin sellaisella, että huonosti kuuleva korvanikin kuulee. Stereokuulo! Aikamoista. Tekisi mieli hypätä tanssimaan pöydälle, riehua ja hyppiä ja iloita ja riemuita. Jalat ainakin takovat neljään ja kahdeksaan. Musiikki! Maailman paras asia...!"

---------------------

Love Divided

Kaipaan soittamista. Basson postitus kotomaasta maksaisi liikaa, joten olisi käveltävä musiikkikauppaan. Priorisoitava. Jos olen kaksi kuukautta juomatta enkä edelleenkään ala polttamaan, minulla on varaa ostaa halpa basso ja purkaa itseäni siihen. Ainakin Diabloa kuunnellessa tulee olo, että olisi pakko päästä soittamaan. Vielä enemmän kun Amorphis soi.

Kuntoilu tekee sekin hyvää. Tilasin kiipeilykengät. $116. (dollarin merkki tulee eteen, opin)

Olo on tasapainoinen. Mutta vielä on paljon parannettavaa. Olisi jokin merkki joltain mystiseltä olennolta, jota seurata… Tuntuu, että ikinä ei tee tarpeeksi vaikka koko ajan jotain tekisikin.

Medicare kortti hankittu. Tax file number on. Pankkitili on auki ja kortti saapuu tällä viikolla.

Pariin paikkaan on laitettu työhakemukset. On kiipeilty ja kuntoiltu ja boulderoitu ja juteltu ihmisille ja voitettu itseä ja.

Silti! Mikään ei riitä. Länsimaisen ihmisen ahdinko. Pitää oppia ajattelemaan. Down shiftaamaan.

Että minä riitän sellaisena kun olen. Kenelle? Itselleni. Olen yksin. Mutta niin olemme kaikki. Aina ja iankaikkisesti. Huokaus...

"Kaikki muistot ehkä unta, teillä pelon enkelten." - CMX.

Jostain syystä vasen käsivarteni on eri mieltä. Vaikka mieluusti joidenkin asioiden soisinkin olleen unta ja houretta. Aika monta katsetta on tullut ja tulee. Hetkittäin olen miettinyt tatuointia. Mutta en oikeastaan pidä tatuoinneista. Miksi haluaisin jonkun symbolin itseeni. Ymmärrän kyllä idean mutta minä olen tässä. Arveton on arvoton ja minä olen muuta kuin minun ulkokuoreni. Jokin hieno mystinen satuolento tai Thaimaalainen suojelutatuointi pahoja henkiä vastaan, joihin en usko? Onko se siistiä. Kai se on. En tarvitse suojelutatuointia, ja onhan se nyt vähän jos ei koko asiaan usko. Eipä siinä, ei niistä haittaakaan ole jos ei joskus jotain ala katumaan. Minä koen muovautuvani niin paljon, että en halua jonkun tribaalin tai edes murtuneen kompassin metsänhenkineen seuraavan minua minnekään.

Pistän taustakuvaksi tietokoneeseen. Vaihdan kun mieleni vaihtuu.

(Ves´ puttoilee @ Barron Gorge)

Die a Thousand Deaths

"Hey you, always on the wrong side."

-A strange mixup of Spice Girls`s (!) Stop and David Bowie´s Life on Mars that has been on my head for a few days. Just that one sentence. It´s a bloody sign I tell you… Was so weird that had to share it.

Why´s this in english? Well, after a while you get kinda into some psychosis here. You can´t speak finnish to anyone but there are some people that you consider kinda your friends after a few tight weeks spend together so you accidently could speak some finnish to them at any given time. Or there are times when you think that ok, let´s stop this game, let´s speak finnish already. Weird? Tell me about it but do come and try. And you know another thing? If you don´t feel confident you can´t really speak well or get yourself expressed fully. Not in your mother tongue and even not to mention english.With native speakers my english goes to shit. With others it magically improves. Talking about some strange sorcery here, man.

Rönsyileekö kirjoitukseni hieman? Voisi johtua siitä, että yritän kirjoittaa tätä tuhannessa osassa lievän keskisuuressa vitutuksessa ranskalaisten ääliöiden ympäröimänä, jotka vetävät kessua kuin olisi kolme elämää ja minä yritän olla polttamatta ja saan kaikki savut naamalle. Sitäpaitsi kaikki juo koko ajan ja luukuttaa omaa paskaa musiikkiaan niin, että kaikki saavat siitä nauttia. Entäpä jos minäkin haluaisin kuunnella omaa musiikkiani ja keskustella silti? Kaiken lisäksi tänne ilmaantui hollantilainen pelle kitaransa kanssa, jota hän osaa soittaa neljän soinnun verran. Rämppää sitä kuin aloitteleva hevibändi soundcheckissä. Aina viis sekuntia jotain ihme paskaa ja sitten huudetaan jotain. Sitten minuutti taukoa ja juuri kun luulet, että olet kuivilla… TÄTTÄRÄÄ! TÄTTÄRÄTÄTÄÄ! TSIKI TSIKI WIUWIU! Gögögögö… Kolme tuntia. Kolme! Oikeasti neljä sointua! Kokeilis nyt eri järjestystä vaikka. Vittusaatana. Jos saan hommattua sen basson niin alan pitämään päivittäiset kahdeksan tunnin tekniikkaharjoitustreenit yhdellä sävelellä pihalla…

Tällä hetkellä en siis kestä vaan korvanapit korvissa ja kyrpä otsassa istun ja naputan Amorphiksen Circlen (loistava albumi, kuuntele toki sinäkin) blastatessa kohtuullisen hyvistä napeista tärykalvoihini… RISE! …

---------------------

…Ja kaiken tämän jälkeen istun keskiyöllä sänkyni laidalla ja mietin hyvästejä.
Yksi matkustamisen ehdottomasti huonoimmista puolista on se, että tapaa mielettömän hienoja ihmisiä, jotka ehtii tuntea vain hetken aikaa. Kuten Emilyn, Sarahin, Alexin, Scottin… Kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Ei ole mitään väliä oletko etelänavalta vai mongoliasta, jos olet hyvä tyyppi ja ihminen, jota voisi mielellään kutsua loppuelämänsä ystäväksi. Specially Garry, Ricky, and Joe: I thank you from your existence.

---------------------

10 tapaa olla parempi ihminen

27 pieces of Words to Live By

The Things They Leave Behind

Runous on hauskaa. En ole kirjoittanut kunnolla vuosiin. Nyt on jotenkin aikaa ja mielentilaa moiselle. Ehkä siksikin kun ei ole bassoa ilmaista itseään. Kone olisi kyllä täynnä biisinraakileita, joista osa on hyvinkin potentiaalisia, mutta kun ei ole bändiä, niin ei ole oikein jaksamistakaan työstää niitä eteenpäin. Se on aikaavievää hommaa. Ja aikaahan minulla on mutta teen sen mieluummin sitten joskus kun on bändi ympärillä jos on ja jos vielä heijastavat silloista ajankuvaa.

Niin runous. Lienee yhtä monta tapaa lukea moista kuin on lukijoitakin. Osa varmasti analysoi ja maistelee sanojen vivahteita etsien sitä kauimmaista jälkiheijastetta mutta itse en jaksa siihen lähteä. Jos joku runo on hyvä, niin palaan siihen luultavasti sen verran useasti, että löydän ne kaikki sävyt.

Koska se, mitä tekstissä sanotaan riippuu täysin lukijasta. Minä kirjoitan tietyllä tapaa ja luen tietyllä tapaa. Nopeasti. Sen kummemmin analysoimatta. Ja niin myös luen ja koen, että runoni olisi hyvä lukea. Jos nappaa niin voithan analysoida, kyllä siellä aikamoinen liuta sivumakuja ja piilotettuja tammensyvyyksiä löytyy mutta jos luet vain pysähtelemättä, voit ehkä saavuttaa yhdenlaisen aspektin luotauksiisi.

Tule siis,

vapaasukella kanssani:

***

Nainen katsoo

lintu ei laula enää

se on lentänyt
liian läheltä
Aurinkoa
eikä osaa enää
eteenpäin

käärme makaa

syömättä juomatta

kokematta

näkemättä mutta
jokin pitää
sammakon hengissä talven yli
jokin tuo

minulle runoa ja kaljaa

pintahiivaa lumpeenlehtiä
merkityksettömiä
luettelemattomia tähtiä
vailla
kategoriaa
tai
kategorista
imperatiivia

keskustelua
kahdella
englannin
kielellä taivaan

taivaan
taivaan

taivaan jotain
vieläkoskematonta
vieläelävää
vastakuollutta

tekotaivaan
kuvun alla
jotain

koskematonta

minä kaipaan


ja se on yksinäistä puuhaa
aina on talvi
puut märkiä

talo rakentamatta

ilman ohjeita
vailla tietoa taitoa kokemusta
lukua sanaa nuoraa viittaa


sinua minua meitä

en ymmärrä teitä
ettekä te minua
ranskaa
kuvakieltä
pistekirjoitusta
sormienkosketusta

poika
tyttö
tyttö
poika
mies
nainen
hirviö

kuu on kuollut ja kallellaan

voi tulla huono runo
voi tulla huono elämä
voi olla

että eksyn
matkalla helvettiin

p
o
l
u
l
l
a

täynnä kakkosta
seiskaa
ristiä ja
timanttia

eikä kummastakaan ole aseeksi

tieteestä
miekasta
kirurgin veitsestä
tärisevistä käsistä
epävarmuusperiaatteesta
kultakehyksistä

leikkaa jos et tarvitse
vasta viimeisenä rukouksena laske
huokaukset ja taivaankannet

tee niin kuin
sinulle tehtäisiin
jos maailma toimisi
oikein ja oikeudenmukaisesti
niin että
puntarit roikkuisivat
vastapainoineen
vaakasuorassa
eikä teräs
palaisi tulessa

sokea ei näe käärmettä
   se nousee seisomaan

lupaa ja vannoo
  tien johtavan


sen ohi

***

(Monkey me, monkey you @ Bouldering Park)

(Monkey see, monkey do @ BP)

(Huijaatte! Kuiteski on vain markkinavoimien kusetusyritys saada minut taas ostamaan jotain
krokotiilinkarkoitetta! Katsokaa! Täällä minä nyt hypin eikä mitään! Mikäs liikkuva kivi se tuolla on…)

(Tunnin kävesly espalla, tai "esplanadilla" kuten me natiivit häntä kutsumme, tai no itseasiassa eihän
tämä mikään espa ole kun rantaboulevardi eli "bule" kuten me natiivit niin mitäs minun nyt pitikään sanoa tästä kuvasta.)

(Australian kiipeilyasteikko on pahasti aliarvioitu. Tämän pitäisi olla 19. Eli 6a+ ranskisten asteikolla.
Ei mitään mahdollisuutta ollut päästä ylös ilman vetoapua alhaalta. Ja Thaimaassa meni sentäs tuo nimenomainen 6a+. Sanoisin, että vähintään 6c on tämä. Basalttikiveä, ei käden- tai jalansijoja. Yritä siinä nyt sitten…!)

(Kevyt abseili alas Taylor´s Pointilla.)

(Vielä minä perkeleeni kesytän! @ Taylor´s Point)

(Näkymiä Barron Gorgen voimalaitoksen sillalta. Josta voisin anekdoottina loihe lausumahan, että voimalan takana oli ja olisi kivaa kivikkoa kiipeillä mutta 9/11 jälkeen ympärilleen rakennettiin aitaa jos jonniinmoista, että jos vaikka terroristinperkeleet hyökkäisivät kaapattuine koneineen. Cairnsiin. Sulkeakseen sähköt 140 000 asukkaalta? Khyllä ihan varmasti…)

(The Pale Blue Dot.)

Kaukaisin kuva kotiplaneetastamme Telluksesta. Maa on oikean viivan keskiosassa.

Selfien vastakohdan otti Voyager 1 luotain Carl Saganin pyynnöstä, jolloin NASA käänsi luotaimen kameran Neptunuksen radan tuolta puolen kohti meitä viimeisen kerran vuonna 1990. 13 vuoden matkan ja runsaan 3 miljardin eli 40 AU:n jälkeen.

Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan kuvan eeppisyyttä.

Ja sitä, että tämä luotain kantaa mm. ohjeet meidän löytämiseksi mahdolliselle löytäjälle.

Yhteinen ajankäsite alienien kanssa?

Vetyatomin elektronin pyörähdys.

Missä Maa sijaitsee?

14 lähimmän pulsarin leikkaus.

Mukana musiikkia Mozartilta ja Chuck Berryltä, vauvan itkua, valaan laulua, laineiden ääniä ja tervehdykset 55 eri kielellä.

Kauan sinun, minun ja koko helevatan ihmiskunnan jälkeen ne matkaavat vielä.

Tällä hetkellä Voyager on tähteinvälisessä avaruudessa yli 100 AU:n päässä.

Ja siellä Hän pysyy satoja tuhansia vuosia. Ei, miljoonia, miljardeja, mukanaan nuo tervehdykset. Pysähdy hetkeksi ja mieti. Oikeasti. Nyt. Pysähdy. Mieti.

Sinua minua meitä:

"From this distant vantage point, the Earth might not seem of any particular interest.

But for us, it's different.

Consider again that dot.

That's here.

That's home.

That's us.

On it everyone you love, everyone you know, everyone you ever heard of, every human being who ever was, lived out their lives. The aggregate of our joy and suffering, thousands of confident religions, ideologies, and economic doctrines, every hunter and forager, every hero and coward, every creator and destroyer of civilization, every king and peasant, every young couple in love, every mother and father, hopeful child, inventor and explorer, every teacher of morals, every corrupt politician, every "superstar," every "supreme leader," every saint and sinner in the history of our species lived there – on a mote of dust suspended in a sunbeam.

The Earth is a very small stage in a vast cosmic arena. Think of the rivers of blood spilled by all those generals and emperors so that in glory and triumph they could become the momentary masters of a fraction of a dot. Think of the endless cruelties visited by the inhabitants of one corner of this pixel on the scarcely distinguishable inhabitants of some other corner. How frequent their misunderstandings, how eager they are to kill one another, how fervent their hatreds. Our posturings, our imagined self-importance, the delusion that we have some privileged position in the universe, are challenged by this point of pale light. Our planet is a lonely speck in the great enveloping cosmic dark. In our obscurity – in all this vastness – there is no hint that help will come from elsewhere to save us from ourselves.

The Earth is the only world known, so far, to harbor life. There is nowhere else, at least in the near future, to which our species could migrate. Visit, yes. Settle, not yet. Like it or not, for the moment, the Earth is where we make our stand. It has been said that astronomy is a humbling and character-building experience. There is perhaps no better demonstration of the folly of human conceits than this distant image of our tiny world.

To me, it underscores our responsibility to deal more kindly with one another and to preserve and cherish the pale blue dot,

the only home we've ever known.

—Carl Sagan, Pale Blue Dot: A Vision of the Human Future in Space, 1997 reprint, pp. xv–xvi

Syökää sipulia ja parsakaalia, syökää banaaneja ja erilaisia lehtiyhdistelmiä, hommatkaa jostain sixpäkki Coopersin vihreää ja kuunnelkaa tätäjatätäjatätäjatätäjatätä:

Amorphis - Enchanted by the Moon
COB - Bodom Beach Terror
Stam1na - Tuomittu, syyllinen
Ben Howard - Old Pine
Amoral - Leave Your Dead Behind

Rauhaa, rakkautta ja rauhallisia r:llä ralkavia ranoja: