The Falling World

(One against the world @ Home Hill)

"There's nothing in the airspace
There's no-one in the airspace"

-Katatonia

"Luulet, että poltetun talon kohdalle
kasvaa uutta elämää

Luulet, että vajonneet sillat
nousevat joesta
ajan myötä uudelleen

Luulet, että kotisi on linnasi
eikä muurisi ikinä murru

Luulet, että ketjut pitävät

Luulet voivasi unohtaa"

-Stam1na

"Yö on kaunis,
mua ei koske"

-Maija Vilkkumaa

"All you are is a thought."

-A Thought

"There is always hope."

-Unknown


---------------------

…erittäin kiva. Farmari ilmoitti ensitöikseen aamuseiskalta paikalle hurahtaessamme, että tästedes hän maksaa $20/h sijaan sopimuspohjaisesti $2/kg. Chileistä. Tiiäkkö paljon yks chili painaa? Ehkä 5-10 grammaa. Ei tarvitse olla pitkä matikka, että tehdessämme kahdeksan tunnin erittäin hikisen päivän, saaliiksi tuli minun osaltani 40kg chilejä. Tästä lystistä kuittasin siis $80. Eli $10/h. Eli €6.9/h. Wuhuu, kyllä nyt kelpaa…

---------------------

Tiebreaker

Australiassa on talvi. Se tarkoittaa sitä, että päivällä on 25 astetta lämmintä (kaikenmaailman jalka-mitat ja fahrenheitit on niin naurettavaa typeryyttä, että joutaavat romukoppaan välittömästi. Paitsi pintti. Joka on täällä ihan mitä sattuu, eivät ole tajunneet sen olevan mittayksikkö, eikä mikä lasi sattuu ensimmäisenä baarimikolla käteen osumaan…) ja yöllä 15 tai joskus 10.
Eipä paljon talvelta tunnu. Ja mitä kesällä? Melbournessa vuoden 2009 lämpöennätys oli 46,7 astetta. Aikas hottii. Sitä odotellessa...

Suomessa asiat ovat netin(kin) kannalta äärimmäisen hyvin. Australiassa 3gb nettiaikaa maksaa $49. Mitään rajoittamattomia yhteyksiä ei ole, vaan jokainen megabitti kustantaa jotain.
Ja kylässä, jossa on yksi Siwan tyylinen kauppa se suattaap olla, että 3gb hupenee nopeasti kun tekemistä on joko käydä kaupassa tai miettiä, että käviskö kaupassa.
Niin ja nettihän on mahtava asia sikäli mikäli se toimii. Toimii se 50% ajasta. Tai 30%.

Arkea Australiassa. Enpä olisi kuvitellut alkuvuodesta olevani tässä, juuri nyt. Toisaalta jos mietin taapäin kaikkia elettyjä vuosia, on Virta vienyt Miestä aina jonnekin mitä en ole osannut kuvitellut. Edes villeimmissä unelmissani. Ja hyvä näin.

Tämä on ainoa tie, tämä on oikea tie, tämä on hyvä tie elää.

Niin. Tie. Rapiat kolme kuukautta omaisuuteni on kulkenut repussa selässä. TV:stä tai sohvista olen kuullut kylien vanhimmilta mystisiä tarinoita. Peltojen lakeuksilta avautuvat maisemat ovat vieläkin postikortteja ja surrealismia. Aurinko paistaa joka päivä, vuoret siintävät kaukana ja loppumattomat pellot huojuvat tuulen hyväillessä hiuksiaan. Oho. Lipsahti homorunoiluksi jälleen.
Korjataan asia: Röö tissi höhöhö keli kik keli kik keli kik.

Joku on pöllinyt ruokiani yhteisjääkaapista. Hyvinkin vituttavaa kun illalla aamuksi tehdyt hikiset leivät on viety cokiksien kanssa. Toisaalta tänään olin töissä tyypin kanssa, Marius hän nimeltään oli ja on, jolla ei ollut lounaaksi mitään. Annoin keksit ja suklaat mitä laukun pohjalla oli mutta sääliksi kävi.
Jos hän on pöllinyt leipäni ja muuta niin ei haittaa yhtään. Helvetti 8h jumalattoman raskasta peltotyötä ja miehellä ei ole varaa lounaaseen. Tänään jäimme tien poskeen kun häneltä loppui bensa.
Onneksi työnantaja hurautti paikalle antaakseen leilillisen Saharan kuumuudessa kolme päivää olleelle autolle. Taas lipsahti…
Kato perse! Höhö! Kato kävelevä perse!

(Onko se lintu? Onko se lentokone? Ehei, sehän on selvästikin Redback-nimeä kantava araknoidi, eli hämähäkki, joka kuuluu maailman top 10-listalle vaarallisimmista hämppäreistä. Kuvassa hän syö ansaittua lounastaan lehmän kallon sisässä, jonka kanssamatkaaja Mehdi toi hostellille pellolta.)

Strip My Mind

Heräsin tänä aamuna uneen, jossa exäni jätti minut. Vain herätäkseni tapahtuneeseen todellisuuteen. Elokuu, ironia on nimeni. Pari tuntia kului aika surullisissa merkeissä mutta Maijalla on sanoja ja lauseita, jotka tarjoavat leilillisen aavik....

Kaipausta ja ikävää. Niitä tunnen usein häntä kohtaan. Surun viisi vaihetta ovat hidastuneet tuulen pyörittämäksi ruletiksi. Olen melkein kauimpana minne voin Maapallollamme Suomesta mennä, ja silti en ole tarpeeksi kaukana. (Aion vielä matka kauimmaiseen kohtaan, mihin voi mennä: 
Uuden Seelannin itärannikolle. Sieltä kaikki suunnat vievät vääjäämättä lähemmäs kotoa.)

Olen aina ollut herkkä persoona. Huomasin tänään, että surusta saa turvaa koska se on tuttu tunne.
Onni on vaikeampaa, koska silloin pistää itsensä taas alttiiksi sen poistumiselle. Hassua ja typerää mutta tunteet eivät ole loogisia, muutenhan ne olisivat järkeä ja me robotteja. Paljon nykyistä ikävämpi mielikuva.

Tunnetaan sitten. Niin kauan kuin tuntuu tai kunnes Virta vie jälleen odottamattomaan paikkaan.
Niin kuin Hän aina tekee.

(The beautiful of the world @ Alligator Creek)

Your Unpleasant Family

"Keskimäärin kannattaa siivota omat jälkensä." lausui Jyrki Laine vieläkin aivan jumalattoman hyvässä kirjassaan Paljon mahdollista, joka muutti maailmankatsomustani rutkasti nuorena tyttönä. Vieläkin tuo kirja ohjastaa paljolti ajatuksiani ja lainaamani
lause muistuu mieleeni usein. En voi ymmärtää miten porukka jättää siivoamatta jälkensä keittiössä, heittää tupakan tumppinsa maahan, muovipussit ojiin jamitänäitänyt. Sitten kirotaan, että maailma menee päin persettä. Maailma olisi aika perse mesta, jos se olisi täynnä Jarno Laitisia, mutta ainakin se olisi helvetin paljon siistimpi. Sama pätee varasteluun tai ylipäätään rehellisyyteen ja rehtiyteen.
Välillä ne loistavat niin pahasti poissaolollaan kuin olla ja voi. En nyt yritä nostaa itseäni jalustoille mutta ei tulisi mieleenkään sumuttaa jotain tyyppiä oman etuni tähden. Naiivia? Heikkoutta?
Voi olla, mutta jostain syystä tahdon tai tahtomattanikin olen solidaarinen ja rehellinen eikä minulla ole tarpeen edistää omaa hyvinvointiani toisten kustannuksella. Ehkä iän myötä olen menettänyt tarpeen päteä ja machoilla.

Vielä käsittämättömämpää on tämä varastelun aste. Eilen hävisi taas yksi voileipä ja tänään oli kadonnut kulho, lusikka ja kuppi huoneesta. Sain uudet tilalle maksamatta koska siivoojatädin kanssa olen hyvissä väleissä ja hän kertoi, että tätä tapahtuu. Vittu. Siis oikeasti. Tulisiko sulle mieleen pölliä toisen kamoja jos kadotat omasi? Jos tulee niin ole hyvä ja ota pää pois perseestä ja esim. ammu itseäsi jalkaan.

Niin. :

"I´ve paid my dues, got nothing to prove."

Tietysti asioilla on aina kaksi puolta ja jos mennään ehdottomaan aina-todenpuhumiseen,
(josta muuten YUP erittäin osuvasti Todenpuhuja-kappaleessaan lauloi) ei kellään ole enää kivaa ja hommat menevät kyllä vähintäänkin samalla lailla kuin tuossa kappaleessa.

Apropoo, jos vain mahdollista, linkitän tästedes vain Spotifyssä olevia kappaleita, koska artistit saavat edes nimellistä korvausta niistä, ja jos satut omistamaan premium-tilin, niin arvon musiikin sanansaattajat saavat vielä enemmän korvausta.

(Peltomyyrä työpäivän jälkeen kuoriutumassa 

mustanpuhuvasta mutakotelostaan. @ Hell Hill Backpackers)

Expedition… Alligator Creek

(King of Lions, Lion of the Kings! @ Alligator Creek)

Ja tapahtui niinä päivinä, että kaikki kansalaiset (medbörjäre) oli verolle pantava… 

Tai sitten tapahtui niin, että kollegani Franch minulta kysymän, että lähtisikö hän seuraansa 45min ajomatkan päässä sijaitsevalle Alligator Creek- luonnonpuistolle, jossa voitaisiin trekata vesiputoukselle ja viettää päivä poissa Hell Hillistä. 

Tok´ han minä lähtemän, minä totesiman ja tapahtui niin, että Minä, Franch, Jordan, Andy ja Daniel lähdimme ajamaan kohti puistoa aurinkoisena +28 talvipäivänä.

Reittivalintoja trekille oli perille saapuessamme kolme: 200m (easy), 4km (easy) ja 16km (difficult). Koska olemme miehen ikään jo parin kymmenen vuoden sisään ajautumassa, emmekä käytä aurinkorasvaa (minä tosin käytän mutta vetoan aina suomalaisuuteen ja ihosyöpään) valitsimme tietenkin pisimmän reitin. 

Koska näin ollen olemme vielä poikalapsia, keskipäivän auringossa outbackin pusikoissa suattaap olla aika kuuma tarpoa suhteellisen rankkaa polkua. Onneksi oli vettä. Lähes riittävästi… 

Keskivaiheilla vastaan tuli joki, joka oli ilmeisestikin ylitettävä (mene ja tiedä siinä vaiheessa, Australialaiset eivät kovin paljon opaskylttejä näköjään käytä) ja mehän kottaraista kulkusista. 

Vettä oli rintaan asti ja rinkka pään yläpuolella hivenen tuli kieltämättä mietittyä, että onkohan tällä nimellä "Alligator Creek" mitään tekemistä esim. sen kanssa, että joessa saattaisi kyseisiä otuksia majailla. Hengissä vastarannalle päästyämme tunsimme olevamme miehiä ja vaikkei gatorit meistä yhtäkään lounaaksi napanneet sovimme vuolaasti photoshoppaavamme ainakin pari tusinaa terävähammasta valokuviin…

8km suuntaansa on kyllä aika rankka matka, vaikka suhteellisen ok-kunnossa koenkin olevani. 

Varsinkin loppuvaiheessa kun jouduimme kulkemaan ylämäkeä kivikossa ja siirtolohkaressa, joihin oli jonkinlaisia nuolia suunnanviitoiksi ripustettu. Hien määrä oli jälleen kerran miellyttävä. 

Vaan eipä aikaakaan kun saavuimme putouksille, Alligator Creekille. Näky oli mahtava ja pienessä altaassa pojat innostuivat uiskentelemaankin. Minä taas puolestani tarkkailin yläpuolista kalliota ja kiipeilijänvaistoni heräsivät jälleen. Arviolta parinkymmenen metrin päässä oli iso siirtolohkare, joka muistutti erehtymättömästi kohtausta Leijonakuninkaasta ja tietysti koska tunnen olevani sekä leijona, että kuningas päätinkin tehdä ensimmäisen free climbini (kiipeilyä ilman köyttä tai valjaita). 

Sandaaleissa. Ääliö. No, eihän se nyt kovin vaikeaa kiipeilyä ollut, ehkä 5a luokkaa mutta siirtolohkareen valloitettuani tajusin olevani typerys. Nimittäin ylöspäin kiipeäminen sandaaleissa oli jo haastavaa mutta alaskin olisi tultava. Ilman köyttä, vailla kunnollisia käden- tai jalansijoja ja lipsahdus johtaisi takuuvarmaan loukkaantumiseen tai jopa kuolemaan. Voin kertoa, että sydän hakkasi hieman ja keskittyminen oli noin sadan prosentin luokkaa kun laskeuduin varovarovasti alaspäin. 

Kaksi sekuntia tunsin paniikkia kun jalkani ei löytänyt kunnollista sijaa ja olin hankalassa asennossa mutta karistin pelkoni pois hyödyttömänä ja selvisin ehjin nahoin alas. 

Ehkei näillä taidoilla ole vielä asiaa free climbata. Varsinkaan sandaaleissa. 

Katellaan kahdenkymmenen vuoden päästä. 8km päässä sivistyksestä jos jotain sattuisi, ei olisi kiva olla. Lived to tell the tale, though ja kokemusta rikkaampana ajelehdimme takaisin sivistykseen juuri ennen auringonlaskua wallabien (pieniä kenguruita) meitä parkkipaikalla tervehtiessä. 

(Ei lintu, ei lentokone, ei Teräsmies.

Wallaby! @ AC Entrance)

River of Stars

Elämä Home Hillissä jatkuu. Töitä, hengailua, arkea ja arjenkaltaista olemista. 

Vielä on rahaa, aurinkoa ja toivoa jäljellä, joten matkani jatkuu vaikka paikoillaan tulenkin vielä olemaan määrittelemättömän aikaa. Ei etelä-Australiaan talvisin mennä! Kylymä tullee!

P.S: 

"Tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän."

Jos kaikki noudattaisivat tätä ohjetta, Maailma olisi meille kaikille parempi paikka elää. 

Nauti siis elämästäsi, Sinä, vedä nyt henkoset puhdasta ilmaa ja vapaasukella kuvatulvaan:

(Evolven Royal- kiipeilykengät saapuivat vihdoin<3)

(Minä! Miinäminäminäminä!)

(Outback. The Bush! @Outback, the bush)

(Meitähän mitkään varoitukset ei pitele. @ AC)

(Kansalaiset! Medbörjäre!!! @ Alligator Creek)

(Water falls @ AC)

(Meitsi posee jou diggaatsä stigidilaatio @ AC)

(Vielä! VIELÄ! Ei ttu me kuollaan tänne…)

(Nnnnnnope… No crocs over there at least…)

(#Selfies are the new belfies which are bush-selfies…)

(Ass I was saying…)

(The road is winding high…)

(The beautiful of the world)

(16km. Ee oo mithn, ennen vanhaan hiihdettiin kouluun kesät talvet 

ja ylämäki oli molempiin suuntiin.) 

(Your postcards from far away are my landscapes of far away)

(Siellä oli kilpikonna. Ja ihmeellisiä kaloja. Lie ahvenia tai särkiä.)

(Lisää postikorttimaisemia.)

(Se ois poijjaat taas jokunen vesimeloni istutettavana tänään… 

660m tarkalleen suuntaansa jokainen rivi ja puolen metrin välein. Huh huijjaa…)

(Elekee masentua, kanssaihmiset, kyllä tää aamu tästä vielä illaksi muuttuu…)

(I am a street sign and therefore exotic @ Home Hill)

(One WITH the world!

Maisemat ovat jokapäivä surrealistisia. 

Vuoria, lakeuksia, jokapäiväinen sinitaivas. @ Everywhere)

(Vahinkolaukaus mutta koska ajan henki on ottaa jostain syystä jalkakuvia ja itsehän pukeudun pelkästään pinkkeihin kaulahuiveihin niin.)

(Meitsi posee trukin kyydis ku meitsi venaa et yks dude 

tois vähä lisää istutusastioit hej jou)

(Kyllä. Se on puu.)

(Ei, ei lintu, ei lentokone. PUU.)

(Macaroni cassarole! Ite tein! Minä! Miinäminäminäminä)

(Pakkohan tällainen kuva ihmisen on ihmisen ottaa. 

 @ Middle of Nowhere)

With Sincere Admiration of Your Endeavours:

Chili con carnea ilman chiliä tai carnea ja topsipuikolla perusvoidetta korviin:

Children of Bodom - Scream for Silence

Planet Terror

(Chilejä pellon täydeltä ja mitä ilmeisemmin

kuvaan eksynyt albiinoturisti joka paahtuu

oranssiksi kuin partansa +50 aurinkovoiteesta huolimatta)

"Gather  ye rosebuds while ye may
Old Time is still a-flying;
And this same flower that smiles today
Tomorrow will be dying."

-Robert Herrick

"…vielä sun pää 
on surusta raskas
mutta sellaiseksi
se ei jää"

-Maija Vilkkumaa

"When I´m down
I drive the hearse"

-Porcupine Tree

"Comparison 
is the thief of joy."

-Unknown



---------------------

...kello soi 5.30. Kuukauteen ei ole tarvinnut herätä ennen kymmentä. Pihalla istuvat yönviimeiset, nuo uljaat soturit, jotka ovat luvanneet kaataa sen viimeisenkin pintin ennen kuin se ehtii tuhota Maan. Itsehän olin kilttinä poikalapsena nukkumassa jo klo 02. 
Ricky on todellinen kaveri: Jäi odottamaan, että voi hyvästellä. My man. Joen ja Emilyn kanssa lähdemme lampsimaan kohti bussiasemaa 2,5km päässä. Ei sitten tajuttu ottaa huomioon 30kg kantamuksia ajassa eikä selvittää mistä se bussi lähtee, liput ostettiin kuitenkin ajoissa 8h sitten... Bussi lähti klo 7:25. Viimeisenä kyydissä Eurooppalainen Goon-kopla klo 7:24...

---------------------

Bedroom in the Wee Hours of Morning

Far North Queensland. Shire of Burdekin. Ayr. Home Hill. 140 000 asukkaan Cairns vaihtuu jonkin tuhannen asukkaan Home Hilliin. Kolme viikkoa Cairnsissa sai maksa-arvot sen verran nousuun, että kun kuulin irlantilais-ranskalais pariskunnan kanssa mahdollisesta farmityöpaikasta 500km etelään, päätimme tarttua ns. kottaraista kulkusista.

Kolmen viikon suhteellisen lokoisan lorvinnan jälkeen pitikin sitten hoitaa Austalian tilin tunnusluku, Medicare-kortin pankkitiedot ja kiipeilykenkien uudelleenpostitus päivässä. Jalalla koreasti koreiltua ja englannin tason ollessa jälleen natiivien kanssa puhuessa suurinpiirtein Mongolia, oli aika jättää Cairns taa. Erään alankomaalaisen Rickyn kanssa sovimme vuolaasti vielä tapaavamme myöhemmin etelämpänä, jonne jonkinlainen aikavääristymä minut asettaisi ensi talveksi. Eli kesäksi. Reissaamisen hyviä puolia? Voit valita ilmastosi!

7h bussissa ei ole mitään. 17h Indonesian kokemuksen jälkeen kaikki on sunnuntaisuhaamista.

…

Home Hill Backpacker´s muistuttaa hyvinkin paljon jonkinlaista avovankilaa. Termi ei lie kaukana totuudesta. Osa ihmisistä on hyvin mukavia mutta jotenkin kai joukossa tyhmyys tiivistyy: musiikki (rappi ja NRJ) pauhaa yötäpäivää, roskia heitetään minne sattuu eikä ketään ilmeisestikään kiinnosta, että pitäisi olla hiljempaa jos joku menee töihin huomiseksi aamukuuteen (nyt on vittu viikonloppu gögögögö).

98% ihmisistä polttaa pilveä. Koko ajan. 99% tupakoi. Vähän kuin olisi amiskassa ja siellä erityisluokalla. Osa porukkaa* varastelee tavaraa läheisistä paikoista. Pitää tätä siistinä ja juurikin töistä tullessa bussissa istuessa yksi sankari hyppäsi ulos paikallisen Bottle Shopin vieressä ja oli jo varastamassa koria kaljaa kun myyjä huomasi eikä ehtinyt vielä sitä ollut ottaa niin ei tullut mitään. Toinen kehuskeli, että katsoppas minkä varastin kaupasta: muutaman pihvin. Nyt herkutellaan, ai, että.

Ei tarvitse siis paljon ihmetellä postauksen otsikkoa. Tämä on oikeastaan paskin mahdollinen paikka minne olen reissuillani päätynyt. 6000 asukkaan kaupungissa… noh. Niin kun kaikkialla maailmassa, 6000 asukkaan kaupungeissa ei juuri tällaisille citypelleille ole mitään. Ja itseasiassa läheinen Ayr on 6000 asukkaan paikka, tämä on 15km päässä oleva lähiö.

Tuhannen taalan kysymys: Mitä sitten siellä teet? Nerokas kyssä, kiitos kysymästä! Minäpä kerron hieman kukista ja mehiläisistä:

Kukka tulee mehiläisen** luo ja mehiläinen… OIen tullut tulokseen, että working holiday- on yksi suuri huijaus. Saadaksesi toisen vuoden viisumin Australiaan on Sinun pitämän tekemän farmitöitä (eikä mitään muuta) 3 kk. Selväksi on tullut, että miksi. Koska yksikään australialainen nuori ei näitä suostu tekemään. Joten houkutellaan nuoria ulkomailta tekemään meidän paskahommat, maksetaan minimipalkkaa (joka on sentään lähemmäs $20/h, jehovalle preissii) ja ne rahathan jää jokatapauksessa Australiaan. Nerokasta, sanoisin. Vähän kuin suomalainen marjanpoiminta: Aika harva suomalainen siellä on kesää kykkimässä. Eiköhän ne ole aasian veriveljiämme sekä venäläisiä ja baltialaisia.

Neljästä päivästä olen ollut nyt töissä kaksi, kahdella eri farmilla. Ensimmäisestä sain potkut 4h jälkeen. Homma meni niin, että aamulla kello kuusi pienellä bussilla kohti farmia, josta avolava-auton lavalla kohti peltoa. Pellolla traktor´ käyntiin ja miehet sen viereen riveihin poimimaan paprikoita, jotka heitetään/laitetaan/viskataan/pudotetaan/rukoillaan vieressä kulkevalle liukuhihnalle.

Catch of a fish? Homma on nopeaa. Kukaan ei kerro miten paprikoita poimitaan. Jokainen pensas pitää tyhjentää kaikista paprikoista, arvioida mitkä sopii myytäviksi (aikaa arviolle 0,2sek) eli mitkä laitetaan kyytiin, loput maahan. Samalla kun traktor´ liikkuu ja ukko kyydissä huutaa, että: "Te ootte ihan perseestä, nopeammin! Miksi te pistätte tällaista paskaa hihnalle? Hei mitä vittua miksette pistänyt tuota hihnalle, voi vittu mistä teille maksetaan!!!…" jne. Iloista hommaa. Selkä on täysin hajalle 5min jälkeen, saatikka 3h, jonka jälkeen on tauko. Tupakkatauko. Istutaan sitten ja nojataan traktoriin.
Sitten kun pelto on tyhjä, siirrytään poimimaan cantaloupe-meloneja. Joista pitäisi ensimmäistä kertaa elämässään moisen pellolla nähdessään tietää, että mitkä sopii poimittaviksi ja mitkä ei. Traktori kulkee sen verran nopeaan, ettet ehdi kokeilla irtoaako jokainen oksastaan vaan pitää nähdä mitkä irtoaa ja mitkä ei. Lisää huutamista. Vaikka tietäisin, mitkä irtoaa ja mitkä ei, niin perässä pysyminen olisi vähintäänkin tuskaista.

Joka viikko joku saa potkut tuolta farmilta. Tällä viikolla se olin minä. Yksi kovimpia paikkoja missä olen ollut. Epäinhimillistä. Orjatyötä. Eikä edes vitsillä. Ei puutu mitään muuta kuin pallo jalasta. Noh. En ole läheskään ainut ekapäiväinen ja samalla vikapäiväinen, joten seuraavalle farmille toisena päivänä:

Maalais-australian aksentti, jonka farmari omaa, ei muistuta englantia edes etäisesti. Inuiittien kielestään päättelemme istuttavamme kurpitsan taimia. Pellollisen verran. Ison pellollisen. Minä ja neljä muuta.
Kuljetat 180kpl taimilaatikkoa, josta nappaat yhden ja survot sen maahan metrin välein. Helppoa? Kieltämättä, mutta kropan fysiikalle koko päivän kumarteleminen ja 10km kävely auringon porottaessa, kovassa tuulessa ja läheisen maastopalon savuja hengittäessä on kidutusta.
Ajattelin laskea, kuinka monta tainta istutan. Sekosin laskuissa 1500 jälkeen.
Arvioisin n. 4500kpl.
Että ottia tuota, shottia juota.

Vaikka hajoan niin henkisesti kuin fyysisesti, ajattelin kestää tätä rääkkiä vielä kuukauden. Kerään rahaa, että voin jatkaa reissaamista. Australia ja toisen vuoden viisumi voivat haistella minun puolestani sairaan majavan ulosteita. En siis aio "ansaita" toisen vuoden viisumiani vaan menen vaikka mieluummin roikkumaan lepakoiden kanssa luolaan tai toimimaan ihmiskilpenä Ruotsin suurlähetystöön.

(Siellä niitä perkeleitä taas lymyää…)

*"Welcome to hell." sanoi kanssatyöläinen hiukan ennen farmille saapumista ja puhalsi savupilven suustaan. Aamu alkaa näillä kavereilla jointilla. Johon, apropoo, majatalon omistaja sanoi kuskillemme, että "ootsä vittu pilvessä?!"No miltä näyttää" "No ajat sitten varovasti!"… bussissa siis kaikki polttaa pilveä ja jumputtaa paskaa musiikkia. Jotenkin. Aika. Erilaista mihin suomessa on tottunut. Minä en tosin jaksa alkaa moiseen. Tauoilla poltetaan, illalla poltetaan… kuten eräskin hollantilainen PELLE totesi, että hän on kerran yrittänyt olla päivän polttamatta. Toivon onnea tälle arviolta kaksikymppiselle superkovalle raggarille, joka varastelullaan ja naisia kiihoittavalla kovajätkä-touhullaan asuu minun puolestani loppuelämänsä tällaisissa paikoissa.

**"Kun tulet ylleni kuin loimuava lippumeri kasvosi, vannon
toisiin jatkuvasti vaihtuvat" -CMX

Eli joudun tasoittamaan hieman ja ottamaan jo annetun tulikäskyn takaisin. Täällä on mukavia ihmisiä. Todella paljon, vaikka ovatkin ranskalaisia mutta se ei liene heidän vikansa. Moni juttelee, kannustaa jatkamaan, on ystävällinen ja hyväveli-asenteella meiningissä. Suurin osa porukkaa edustaa tätä kastia, vaikka joukossa joskus tyhmyys tiivistyisikin enkä minä olisi samalla aaltopituudella kanssansa. Kreikan jumalat olivat pikkumaisia ja julmia, samoin kuin kristittyjen vastaava tuntuu välillä olevan, mutta toivotaan sitten vaikka Odinin suojelusta heille. 

P.S: 

Jesus promised to get rid of all the wicked people.
Odin promised to get rid of ice giants.

I don´t see many ice giants around.

(Kiinnostaako säätilanne? Ei?

Mitenniin ei?

TOTTAKAI SUA KIINNOSTAA!

Älä oo nyt tommonen...)

Watcher in the Night / Catcher in the Rye

Mars.
Saturnus.
Arcturus.
Etelän risti.
Kentauri.
Vaaka.
Skorpioni.
Antares.
Kolmio.

Siinä saalis, minkä sain viime yönä. Tai iltana. Milloin ilta vaihtuu yöksi? Etelän taivas on sekaisin ja minulle kartoittamaton. Aion vielä mennä out backkiin, jossa Australian tähtitaivas hakee kuulemma ja aivan varmasti vertaistaan galaksimme laidan näyttäytyessä suhteellisen siistinä valosaasteen tuolla puolen. Suuri Magellanin pilvikin pitäisi näkyä. Tähtitehdas. Ja vaikken pystykään paljain silmin näkemään sitä, niin jos tiedän galaksimme keskustan suunnan, voin katsoa sinne ja miettiä Sagittarius A:ta, Linnunradan keskustan supermassiivista mustaa aukkoa.

Eat that, suckers!

***

Bro

Man

Dude

Buddy

(ja hieman kontroversiaalina kaikista ylimpänä:)

Nigga

Tässä hierarkia, joka luultavasti sijaitsee ainoastaan kirjoittajan vasemman aivopuoliskon oikeassa laidassa mutta on siinä jotain perääkin. Täällä nimittäin käytetään noita kaikkia, olen huomannut.
Aina voi käyttää kaikkia, paitsi ehkä niggaa ainoastaan oikeiden kaverien kesken, mutta ikinä ei ole väärin sanoa jotain noista lauseen perään.

Esim:

"How are you, man?"
"You good, bro?"
"Whaddup, dude?"
"Hey, buddy."

Suurin osa kutsuu minuakin imartelevasti "maniksi". Enemmän arkikieltä siis täällä, kuin jos suomessa sanoisi, että "Mitä mies?", jota toki käytetään päivittäin sielläkin näin tarkemmin ajatellen. Kaikenlaista pientä sitä huomaa kun astuu lintujen juoma-altaasta "tuolle" "puolen". Mmmitä…...

(Paikallisessa paikallisten kanssa paikallistamassa. 

Viihdykkeestä vastasi 70-vuotias cowboy-countrytruba.

Texasista oltiin enää kattoon ampuilemisen päässä.)

Infra Turbo Pigcart Racer / I Drive the Hearse / Noone loves you

Seitsemäs päivä Home Hillissä. Omistaja Shelley on jo hieman leppynyt viikonlopun jäljiltä, jolloin eräs irlantilainen ja ranskis alkoivat lauantaibileiden lomassa mätkiä toisiaan turpaan ihan huolella. Tilanne eskaloitui ja rauhoittui vasta poliisien tullessa huutamaan minullekin, että nukkumaan tai ulos vaikka mitään en ollu tehny vaan istuskellu ja pyöritelly päätäni. Vitutti.
Totesin kyllä omistajalle, että vittu mikä paikka. Ei vissiin tykänny. No, loppu hyvin alku hyvin, asiat on sovittu kaikkien puolesta ja maailma jatkaa taas radallaan. Aika huima ranskalainen juomapeli tosin tuli testattua: Pyöritetään pulloa ringissä ja siihen johon osuu niin se joutuu juomaan juomansa ykkösellä muiden hurratessa ja kannustaessa. Pure madness. Eikö se suomalainen versio kävis, jossa kaikki istuu hiljaa ja aina kun tulee kivulias muisto mieleen, otetaan huikka?

Alkujärkytyksen jälkeen tämä paikka ei ole niin paha kuin mitä tekstini antaa olettaa.
Viikossa olen alkanut jo viihtyä. Rentoutua. Virta vie ja elämä kantaa, kaikki hyvin käy.

Niin. Seitsemäs päivä. Olen kuntoillut kun ei ole ollut töitä. Ei ole haitannut oikeastaan.
En aio juoda nyt vähään aikaan.
Haluan pitää tämän hyvän olon ja ehkä säästää jopa näin ollen rahaa koska minulla on "suuria suunnitelmia suuriin valloitusretkiin" lopummalle vuotta jos Odin suo.

Salaperäisyyden verhon kahtia repiäkseni:

Siniset vuoret
Jarska85
200m kalliota


Siitä ja muista seikkailuista lisää Tuonnempana, oi Sinä siellä muiskunmuiskun!

(#Työ #Mies# #Levolla #Risuaita #Nurmikko #Pellonlaita
#Traktoreita oli mutta eivät oo kuvassa)

Post Scriptum / Black Clouds and Silver Linings

---------------------

Kaksi viikkoa Home Hillissä. Kolme päivää töitä. Chilien poiminta oli ihan ookoo. Raskasta mutta olen alkanut sopeutua niin fyysisesti kuin henkisesti tähän paikkaan. Ihmiset ovat hyviä. 90% heistä. Olen ollut enimmäkseen itsekseni mutta moikkaustuttuja ja jonkinasteisia kavereita on kyllä siunaantunut kymmeniä. Jos polttaisin ja joisin, soisin heitä olevan enemmän. (oletko huomannut, että ihmiset pesevät hampaansa hyvin, mutta polttavat silti tupakkaa?) 

Mutta pingiksen peluussa toverihenki yhdistyy ja vielä olen voiton puolella melkein jokaisesta!

Ihminen sopeutuu ja paljon riippuu merkkien tulkitsijasta. Tulkitsen ne hyviksi ja toivon itseni kohti kevättä. Jaa runo? No pistetään pieni läpikirjoitus, yleisön pyynnöstä huolimattta:

---------------------

***

                Näillä pelloilla ei ole lauluja

      

       ei runoja lausuttavaksi

        ei mielentiloja

          vain kaukaisuutta

                                                    ulkopuolisuutta

kahden valon 

                  

                   kaksi 

                         varjoa

          eikä kukaan kysy

            kysymyksiä joihin

              ei jo tiedä vastauksia

         taivas on aina 

           auringossa 

              pilvien muuri

               kaukainen kuin 

                  kulttuuri

           etäinen

 eteläinen horisontti

           jonka tähti on 

     laskenut mailleen 

         kauan ennen 

väreilevää valoaan 

                  

 kahden satelliittinsa

         kahden rikkinäisen lauseen

                               

                             kaksi 

                                   varjoa

      joissa

                     tumma tyttö kävelee

                  aina kotia kohti

                     aina samasta kohtaa

                         aina iltaisin

                      

                         tietääkö tähtensä

                      paremmin kuin kukaan

                        joko tunteeko sydämensä

                      

                          samojen sivujen

                           kahdeksannen painoksen

                            uuden solmun

                              joka vain kiristyy painon alla

                             

                    näillä pelloilla ei ole lauluja

                        

                         mutta sinussa 

                     sinussa minä näen 

                              

                             vielä laulun

***

(Endless fields of sorrow. And pumpkins. Pump-fucking-ings.)

(Pelhon laithaa ma kuljhen ilmhan paithaa)

(Mithn enh oh thehnä, enkhä thee)

(Brothers in arms: Jay and Joe)

(Welcome to Hell Hill. Population: You)

(Ei tää nyt ihan Sunset Boulevard ole mutta menköön nyt ku oli sunset boulevardilla tajusitko)

(Henkeäsalpaava otos Marsin ja Saturnuksen yhteishetkestä taivaalla. 

Nimim. IhAn ItE OtIn XD)

(Matkalla tuntemattoon voi törmätä tuntemattomiin vuoriin)

Suvaitkaa vastaanottaa vilpittömän kunnioitukseni vakuutus ja tahtokaa uskoa 

valikoitujen tunteideni vakuukseen:

Näillä puheilla Caesar-salaattikastiketta rinnuksille ja
 deadmau5 - My Pet Coelacanth

Leave Your Dead Behind

(One against the world @ Taylor´s Point)

"The time enjoyed wasting
is not wasted time."

-John Lennon


"The night hides a world

but reveals a universe."

-Persian proverb

"You´ll die for sure, man

But not today."

-Kiipeilyopettajani Thaimaasta

"Illan rauha on kauhun tasapainoa minussa

mutta vuorten rauha

ei ole minkään 

uhan alainen."

-Pentti Saarikoski

(Vapaasti muotoiltuna): 

"Mitä yhteiskunnastamme tai jopa sinusta kertoo se, 

että tiedät enemmän massamurhaajista tai kouluampujista, 

mutta et Jan Oortista?

-Neil Degrasse Tyson 

---------------------

…musiikki liikuttaa vuoria. Tai ainakin minun jalkoja ja mieltäni. En ole kuunnellut musiikkia kunnolla muutamaan kuukauteen. Nyt istun hostellin sisäpihalla, aurinko porottaa Hänen palvojiaan, jotka ovat mitä luultavimmin brittiääliöitä, jotka oleilevat altaalla ilman aurinkorasvaa ja juovat joka päivä.

Korvalapuistani huutaa Diablo suhteellisen miellyttävällä volumella. Ainakin sellaisella, että huonosti kuuleva korvanikin kuulee. Stereokuulo! Aikamoista. Tekisi mieli hypätä tanssimaan pöydälle, riehua ja hyppiä ja iloita ja riemuita. Jalat ainakin takovat neljään ja kahdeksaan. Musiikki! Maailman paras asia...!"

---------------------

Love Divided

Kaipaan soittamista. Basson postitus kotomaasta maksaisi liikaa, joten olisi käveltävä musiikkikauppaan. Priorisoitava. Jos olen kaksi kuukautta juomatta enkä edelleenkään ala polttamaan, minulla on varaa ostaa halpa basso ja purkaa itseäni siihen. Ainakin Diabloa kuunnellessa tulee olo, että olisi pakko päästä soittamaan. Vielä enemmän kun Amorphis soi. 

Kuntoilu tekee sekin hyvää. Tilasin kiipeilykengät. $116. (dollarin merkki tulee eteen, opin)

Olo on tasapainoinen. Mutta vielä on paljon parannettavaa. Olisi jokin merkki joltain mystiseltä olennolta, jota seurata… Tuntuu, että ikinä ei tee tarpeeksi vaikka koko ajan jotain tekisikin.

Medicare kortti hankittu. Tax file number on. Pankkitili on auki ja kortti saapuu tällä viikolla.

Pariin paikkaan on laitettu työhakemukset. On kiipeilty ja kuntoiltu ja boulderoitu ja juteltu ihmisille ja voitettu itseä ja.

Silti! Mikään ei riitä. Länsimaisen ihmisen ahdinko. Pitää oppia ajattelemaan. Down shiftaamaan.

Että minä riitän sellaisena kun olen. Kenelle? Itselleni. Olen yksin. Mutta niin olemme kaikki. Aina ja iankaikkisesti. Huokaus...

"Kaikki muistot ehkä unta, teillä pelon enkelten." - CMX.

Jostain syystä vasen käsivarteni on eri mieltä. Vaikka mieluusti joidenkin asioiden soisinkin olleen unta ja houretta. Aika monta katsetta on tullut ja tulee. Hetkittäin olen miettinyt tatuointia. Mutta en oikeastaan pidä tatuoinneista. Miksi haluaisin jonkun symbolin itseeni. Ymmärrän kyllä idean mutta minä olen tässä. Arveton on arvoton ja minä olen muuta kuin minun ulkokuoreni. Jokin hieno mystinen satuolento tai Thaimaalainen suojelutatuointi pahoja henkiä vastaan, joihin en usko? Onko se siistiä. Kai se on. En tarvitse suojelutatuointia, ja onhan se nyt vähän jos ei koko asiaan usko. Eipä siinä, ei niistä haittaakaan ole jos ei joskus jotain ala katumaan. Minä koen muovautuvani niin paljon, että en halua jonkun tribaalin tai edes murtuneen kompassin metsänhenkineen seuraavan minua minnekään. 

Pistän taustakuvaksi tietokoneeseen. Vaihdan kun mieleni vaihtuu.

(Ves´ puttoilee @ Barron Gorge)

Die a Thousand Deaths

"Hey you, always on the wrong side."

-A strange mixup of Spice Girls`s (!) Stop and David Bowie´s Life on Mars that has been on my head for a few days. Just that one sentence. It´s a bloody sign I tell you… Was so weird that had to share it.

Why´s this in english? Well, after a while you get kinda into some psychosis here. You can´t speak finnish to anyone but there are some people that you consider kinda your friends after a few tight weeks spend together so you accidently could speak some finnish to them at any given time. Or there are times when you think that ok, let´s stop this game, let´s speak finnish already. Weird? Tell me about it but do come and try. And you know another thing? If you don´t feel confident you can´t really speak well or get yourself expressed fully. Not in your mother tongue and even not to mention english.With native speakers my english goes to shit. With others it magically improves. Talking about some strange sorcery here, man.

Rönsyileekö kirjoitukseni hieman? Voisi johtua siitä, että yritän kirjoittaa tätä tuhannessa osassa lievän keskisuuressa vitutuksessa ranskalaisten ääliöiden ympäröimänä, jotka vetävät kessua kuin olisi kolme elämää ja minä yritän olla polttamatta ja saan kaikki savut naamalle. Sitäpaitsi kaikki juo koko ajan ja luukuttaa omaa paskaa musiikkiaan niin, että kaikki saavat siitä nauttia. Entäpä jos minäkin haluaisin kuunnella omaa musiikkiani ja keskustella silti? Kaiken lisäksi tänne ilmaantui hollantilainen pelle kitaransa kanssa, jota hän osaa soittaa neljän soinnun verran. Rämppää sitä kuin aloitteleva hevibändi soundcheckissä. Aina viis sekuntia jotain ihme paskaa ja sitten huudetaan jotain. Sitten minuutti taukoa ja juuri kun luulet, että olet kuivilla… TÄTTÄRÄÄ! TÄTTÄRÄTÄTÄÄ! TSIKI TSIKI WIUWIU! Gögögögö… Kolme tuntia. Kolme! Oikeasti neljä sointua! Kokeilis nyt eri järjestystä vaikka. Vittusaatana. Jos saan hommattua sen basson niin alan pitämään päivittäiset kahdeksan tunnin tekniikkaharjoitustreenit yhdellä sävelellä pihalla…

Tällä hetkellä en siis kestä vaan korvanapit korvissa ja kyrpä otsassa istun ja naputan Amorphiksen Circlen (loistava albumi, kuuntele toki sinäkin) blastatessa kohtuullisen hyvistä napeista tärykalvoihini… RISE! …

---------------------

…Ja kaiken tämän jälkeen istun keskiyöllä sänkyni laidalla ja mietin hyvästejä. 
Yksi matkustamisen ehdottomasti huonoimmista puolista on se, että tapaa mielettömän hienoja ihmisiä, jotka ehtii tuntea vain hetken aikaa. Kuten Emilyn, Sarahin, Alexin, Scottin… Kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Ei ole mitään väliä oletko etelänavalta vai mongoliasta, jos olet hyvä tyyppi ja ihminen, jota voisi mielellään kutsua loppuelämänsä ystäväksi. Specially Garry, Ricky, and Joe: I thank you from your existence.

---------------------

10 tapaa olla parempi ihminen

27 pieces of Words to Live By

The Things They Leave Behind

Runous on hauskaa. En ole kirjoittanut kunnolla vuosiin. Nyt on jotenkin aikaa ja mielentilaa moiselle. Ehkä siksikin kun ei ole bassoa ilmaista itseään. Kone olisi kyllä täynnä biisinraakileita, joista osa on hyvinkin potentiaalisia, mutta kun ei ole bändiä, niin ei ole oikein jaksamistakaan työstää niitä eteenpäin. Se on aikaavievää hommaa. Ja aikaahan minulla on mutta teen sen mieluummin sitten joskus kun on bändi ympärillä jos on ja jos vielä heijastavat silloista ajankuvaa. 

Niin runous. Lienee yhtä monta tapaa lukea moista kuin on lukijoitakin. Osa varmasti analysoi ja maistelee sanojen vivahteita etsien sitä kauimmaista jälkiheijastetta mutta itse en jaksa siihen lähteä. Jos joku runo on hyvä, niin palaan siihen luultavasti sen verran useasti, että löydän ne kaikki sävyt.

Koska se, mitä tekstissä sanotaan riippuu täysin lukijasta. Minä kirjoitan tietyllä tapaa ja luen tietyllä tapaa. Nopeasti. Sen kummemmin analysoimatta. Ja niin myös luen ja koen, että runoni olisi hyvä lukea. Jos nappaa niin voithan analysoida, kyllä siellä aikamoinen liuta sivumakuja ja piilotettuja tammensyvyyksiä löytyy mutta jos luet vain pysähtelemättä, voit ehkä saavuttaa yhdenlaisen aspektin luotauksiisi. 

Tule siis,

vapaasukella kanssani:

***

Nainen katsoo
               
              lintu ei laula enää
      
 se on lentänyt
        liian läheltä 
   Aurinkoa
                eikä osaa enää 
       eteenpäin
      

 käärme makaa

    syömättä juomatta

                                       kokematta
    

näkemättä mutta
                       jokin pitää
            sammakon hengissä talven yli
                    jokin tuo
          
         minulle runoa ja kaljaa

pintahiivaa lumpeenlehtiä
                                                 merkityksettömiä
     luettelemattomia tähtiä
                                                        vailla 
kategoriaa
                tai 
                     kategorista
        imperatiivia
   
           keskustelua
    kahdella
englannin
 kielellä taivaan
     
 taivaan
       taivaan

     taivaan jotain 
                                      vieläkoskematonta
vieläelävää
                        vastakuollutta

tekotaivaan 
            kuvun alla
         jotain

                                                  koskematonta


minä kaipaan
          
  
   ja se on yksinäistä puuhaa
     aina on talvi
       puut märkiä
      
       talo rakentamatta
         
      ilman ohjeita
         vailla tietoa taitoa kokemusta
           lukua sanaa nuoraa viittaa

    
      sinua minua meitä

                                         en ymmärrä teitä
  ettekä te minua 
                           ranskaa
                                 kuvakieltä
           pistekirjoitusta
   sormienkosketusta

                                         poika 
                                                 tyttö 
                                          tyttö
                                                 poika
                                         mies 
                                                 nainen 
                                         hirviö


                kuu on kuollut ja kallellaan


voi tulla huono runo
voi tulla huono elämä
voi olla 
   
    että eksyn
      matkalla helvettiin

                                       p
                      o
                            l
                              u
            l
                   l
                                        a

täynnä kakkosta
                    seiskaa
            ristiä ja 
                      timanttia

eikä kummastakaan ole aseeksi
                 
  tieteestä 
    miekasta
             kirurgin veitsestä
  tärisevistä käsistä
       epävarmuusperiaatteesta 
                     kultakehyksistä

   leikkaa jos et tarvitse
        vasta viimeisenä rukouksena laske
                    huokaukset ja taivaankannet
      
              tee niin kuin
        sinulle tehtäisiin
         jos maailma toimisi
           oikein ja oikeudenmukaisesti
        niin että 
              puntarit roikkuisivat 
            vastapainoineen
                  vaakasuorassa
             eikä teräs
                 palaisi tulessa

               sokea ei näe käärmettä
         se nousee seisomaan

            lupaa ja vannoo
                    tien johtavan
                
       
     sen ohi

***

                               

(Monkey me, monkey you @ Bouldering Park)

(Monkey see, monkey do @ BP)

(Huijaatte! Kuiteski on vain markkinavoimien kusetusyritys saada minut taas ostamaan jotain
krokotiilinkarkoitetta! Katsokaa! Täällä minä nyt hypin eikä mitään! Mikäs liikkuva kivi se tuolla on…)

(Tunnin kävesly espalla, tai "esplanadilla" kuten me natiivit häntä kutsumme, tai no itseasiassa eihän
tämä mikään espa ole kun rantaboulevardi eli "bule" kuten me natiivit niin mitäs minun nyt pitikään sanoa tästä kuvasta.)

(Australian kiipeilyasteikko on pahasti aliarvioitu. Tämän pitäisi olla 19. Eli 6a+ ranskisten asteikolla.
Ei mitään mahdollisuutta ollut päästä ylös ilman vetoapua alhaalta. Ja Thaimaassa meni sentäs tuo nimenomainen 6a+. Sanoisin, että vähintään 6c on tämä. Basalttikiveä, ei käden- tai jalansijoja. Yritä siinä nyt sitten…!)

(Kevyt abseili alas Taylor´s Pointilla.)

(Vielä minä perkeleeni kesytän! @ Taylor´s Point)

(Näkymiä Barron Gorgen voimalaitoksen sillalta. Josta voisin anekdoottina loihe lausumahan, että voimalan takana oli ja olisi kivaa kivikkoa kiipeillä mutta 9/11 jälkeen ympärilleen rakennettiin aitaa jos jonniinmoista, että jos vaikka terroristinperkeleet hyökkäisivät kaapattuine koneineen. Cairnsiin. Sulkeakseen sähköt 140 000 asukkaalta? Khyllä ihan varmasti…) 

(The Pale Blue Dot.)

Kaukaisin kuva kotiplaneetastamme Telluksesta. Maa on oikean viivan keskiosassa.

Selfien vastakohdan otti Voyager 1 luotain Carl Saganin pyynnöstä, jolloin NASA käänsi luotaimen kameran Neptunuksen radan tuolta puolen kohti meitä viimeisen kerran vuonna 1990. 13 vuoden matkan ja runsaan 3 miljardin eli 40 AU:n jälkeen. 

Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan kuvan eeppisyyttä.

 Ja sitä, että tämä luotain kantaa mm. ohjeet meidän löytämiseksi mahdolliselle löytäjälle. 

Yhteinen ajankäsite alienien kanssa?

Vetyatomin elektronin pyörähdys. 

Missä Maa sijaitsee? 

14 lähimmän pulsarin leikkaus. 

Mukana musiikkia Mozartilta ja Chuck Berryltä, vauvan itkua, valaan laulua, laineiden ääniä ja tervehdykset 55 eri kielellä. 

Kauan sinun, minun ja koko helevatan ihmiskunnan jälkeen ne matkaavat vielä.

Tällä hetkellä Voyager on tähteinvälisessä avaruudessa yli 100 AU:n päässä.

 Ja siellä Hän pysyy satoja tuhansia vuosia. Ei, miljoonia, miljardeja, mukanaan nuo tervehdykset. Pysähdy hetkeksi ja mieti. Oikeasti. Nyt. Pysähdy. Mieti.

Sinua minua meitä:

"From this distant vantage point, the Earth might not seem of any particular interest. 

But for us, it's different. 

Consider again that dot. 

That's here. 

That's home. 

That's us.

On it everyone you love, everyone you know, everyone you ever heard of, every human being who ever was, lived out their lives. The aggregate of our joy and suffering, thousands of confident religions, ideologies, and economic doctrines, every hunter and forager, every hero and coward, every creator and destroyer of civilization, every king and peasant, every young couple in love, every mother and father, hopeful child, inventor and explorer, every teacher of morals, every corrupt politician, every "superstar," every "supreme leader," every saint and sinner in the history of our species lived there – on a mote of dust suspended in a sunbeam.

The Earth is a very small stage in a vast cosmic arena. Think of the rivers of blood spilled by all those generals and emperors so that in glory and triumph they could become the momentary masters of a fraction of a dot. Think of the endless cruelties visited by the inhabitants of one corner of this pixel on the scarcely distinguishable inhabitants of some other corner. How frequent their misunderstandings, how eager they are to kill one another, how fervent their hatreds. Our posturings, our imagined self-importance, the delusion that we have some privileged position in the universe, are challenged by this point of pale light. Our planet is a lonely speck in the great enveloping cosmic dark. In our obscurity – in all this vastness – there is no hint that help will come from elsewhere to save us from ourselves.

The Earth is the only world known, so far, to harbor life. There is nowhere else, at least in the near future, to which our species could migrate. Visit, yes. Settle, not yet. Like it or not, for the moment, the Earth is where we make our stand. It has been said that astronomy is a humbling and character-building experience. There is perhaps no better demonstration of the folly of human conceits than this distant image of our tiny world. 

To me, it underscores our responsibility to deal more kindly with one another and to preserve and cherish the pale blue dot,

 the only home we've ever known.

—Carl Sagan, Pale Blue Dot: A Vision of the Human Future in Space, 1997 reprint, pp. xv–xvi

Syökää sipulia ja parsakaalia, syökää banaaneja ja erilaisia lehtiyhdistelmiä, hommatkaa jostain sixpäkki Coopersin vihreää ja kuunnelkaa tätäjatätäjatätäjatätäjatätä:

Amorphis - Enchanted by the Moon  
COB - Bodom Beach Terror  
Stam1na - Tuomittu, syyllinen  
Ben Howard - Old Pine  
Amoral - Leave Your Dead Behind  

Rauhaa, rakkautta ja rauhallisia r:llä ralkavia ranoja:

(My brothers (from another mothers) Garry and Joe)