(Työmatka/bussista-junaan-vaihtomaisemat teille tarjoilee
# Brisbanen South Bank)
"Kerran jäätyy kaikki aine
pimeys ottaa omakseen
joka hiukkashitusen
ja entropia lakaisee
peilin tyhjäks fotoneista
muistoista ja tallenteista
avaruus on tyhjä taulu, aika loputon"
- CMX
"Life is too short for so much sorrow."
- American Horror Story
"Every man is responsible for his own destiny."
- Liu Kang
"Shards of glass in the eyes of cat."
- Devildoll
"Focus your energy."
- Chris Sharma
--------------------
…Tänään on jonkinlainen festivaali täällä. Riverfire. Hornetit lentävät illan suussa Brisbanen yllä ja helikopterit tekevät akrobaattisia ihmeellisyyksiä. Story Bridgeltä pitäisi nähdä myös aika kova ilotulitus. Porukka kerääntyy kaikkialle dokailemaan ilmeisesti. Saas nähdä, aion kyllä mennä katsomaan kun tuossa kulmilla on. Ellen kompastu kaljakauppaan matkalla. Tosin mitäs se estää…
...Possumit hyppii katolla ja ikkunalla öisin. Ekana kertana säikäytti aika pirusti katella pimeässä sälekaihtimien välistä ja nähdä metrin mittainen hahmo ikkunalaudalla. Sittemmin oon vaan ootellu tilaisuutta näppästä kuva mutta kun ovat arkoja otuksia niin ei ole tullut tilaisuutta. Yksi tuli tosi lähelle mutta juoksi karkuun heti kun taskuuni kurkotin… Luuli kai itsensäpaljastelijaksi…
---------------------
Strange Little Girls
Brisbane. Kolmas viikkoko tämä jo on. Vaikuttaa sen verran mukavalta kaupungilta, että olen päättänyt jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Vaikka omaakin paljon suurkaupungin huonoja puolia. Kuten sen, että matkat kestävät pitkään. Tai no. Tuntiin pääsee minne vain bussi/lautta-kuljetuksella.
Sain vaihdettua huoneen vähän pienempään ja sovittua sopuhintaisen viikkovuokran. Tai no, kallis tämä on, kaikilla mittapuilla mutta arvaappas mitä. Olen lähetellyt kymmeniä työhakemuksia ja viimein joku vastasi. Meikä voitti itseään sen verran totaalisesti, että hujautti parilla bussilla työhaastatteluun ja sai paikan kalastusvälineitä valmistamassa firmassa, varaston puolelta. Että ottia tuota niin! Ensi viikolla pitäisi alkaa sen, innokkaana odotan mitä tuleman pitää, raha alkaisi pikkuhiljaa kelpaamaan. Jos käy niin kuin pelkään, että en saa sieltä aluksi töitä kuin pari päivää viikossa, joudun harkitsemaan toisen työn ottamista. Joka on vähän perseestä mutta pakon sanelemana on alistuttava. Kaksi työtä tarkoittaa tietysti hyvää rahasummaa mutta mitä luultavimmin vapaa-ajan minimointia. Oh well. Katsotaan miten käy.
Olen käynyt erään. Hmm. Voisiko häntä kutsua tuttavaksi - nainen kuitenkin, mutta asuu naisen kanssa vaan mitäs se haittaa - kiipeilemässä. Katsottuani netistä opetusvideoita, olen tullut tulokseen, että olen aivan perseestä. Pitää varata kiipeilykurssi ja alkaa kaikki alusta. Luulin osaavani jotain teknisiä asioita, mutta kävikin ilmi, etten osaa yhtään vitun mitään. No, aion oppia. Sen verran huikeata hommaa.
Hmm. "Tapasin" myös erään tyypin netissä. Huomasimme jonkin aikaa kirjoiteltuamme huumorintajumme käyvän yksiin, juttumme olevan samanlaisia ja näin ollen hänelle eilen jopa soitin. Minä. Englanniksi. Tunti ja rapiat puhelimessa. On kyllä jotain ihan ihmeellistä ja uskomatonta jos minut ja minun menneisyyttä yhtään tunnet.
Hän on. Hmm. En tiedä vielä. Hankala tietää mitään ennen kuin tapaa. Mutta olen iloinen. En uskaltaisi olla. Kuitenkin tulee turpaan ennen kuin mitään edes tapahtuu.
Olen ollut vuoden sinkkuna. Alkaa olemaan jo aika tottunut olemaan itsensä kanssa. Hemmetin opettava ja hyvä kokemus. Mutta jos. Jos kävisi niin, että pitäisi lakkauttaa se niin. En tiedä. En viitsisi puhua tällaisista vielä mutta kun pyörivät päässä.
Mielenkiintoisia ihmisiä tulee vastaan niin harvoin. Tai toki tulee vastaan useinkin mutta sellaisia, jotka todella tuntuisivat natsaavan noin niin kuin kaikinpuolin.
Vitsit. Mää en tiedä tällä hetkellä oikein mistään mitään.
Pää on pyörällä kuin kalakukko Kuopion torilla.
Joten voita päälle ja ääntä kohti.
(Apina osti itelleen basson ja pikkuvahvarin pikkunupilla
kun ikävöi soittoa sen verran paljon. Kustanti viikon palkan mutta hei,
rahan keruu rahan keruun takia on vain rahan keruuta.
# Apina # Bassoapina #Apinabasso)
Elements of Persuasion
Vitti hajotin kuulokkeet. Hyvät tai ainakin ookoot Sennheiserin Precision CX300 II:set.
Kävin katsomassa ostoskeskuksessa korvaavia. $75. Kiitos ei. Tilasin eBaysta $25 postikulujen kanssa. Imekää sykkivää.
Kävin myös viikonloppuna dokaamassa. Ihan ihmeellinen episodi tuli siitäkin:
Menin baariin jonkun random-tutun kanssa. Siellä soitti "screamer" bändi. Eli jotain nu-metal paskapomppua, jossa osa öristään ja osa teknoillaan. Vittu mitä paskaa. Samoin sen jälkeen soiva musiikki, jota ei tee mieli tanssia. Missä dubstep?
Skrillex? Deamau5? Calvin Harris? Jotain, jossa ois hyvä poljento?
Missä oikeasti hyvä Musiikki eikä Muzakki?
(Kuulin radiosta - Aussiradio soittaa muuten hyvää musaa vaikka mainokset ovat täälläkin pallon puoliskolla aiheuttaneet allekirjoittaneelle ääneen "Mitä ihmeen paskaa!" ihmettelyä, onneksi työkaverit ei tajua suomea - Red Hot Chili Peppersin Californicationin, jossa oli lyhennetty kitarasoolo. Alkoi oikeasti vituttaa ja masentaa. Niin pitkälle on musiikin raiskaaminen mennyt, että pitää karsia 10 sekuntia soolostakin pois, että saadaan se radiosoittomittoihin. Voi vittujen vittu. Koko biisi täysin pilalla heti. Vihaan lyhennettyjä biisejä. Tehkää ne sitten alunperinkin lyhennettyinä, ole yhtään mistään kotoisin, että otetaan joku väliosa pois, josta ite on tykännyt ja havainnut sen toimivan biisin luonteeseen. Musiikki ei ole kuollut. Ei lähelläkään mutta jos tätä rataa jatketaan rahan vallan alaisuudessa, niin se kuolee eikä kukaan sitä halua. Ei edes ne, jotka haluaa.)
Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin. Oli maailman omituisin ilta. Saatoin välttää huijatuksi tulemisen aika täpärästi. Lyhyesti: Joku nainen tuli juttelee ja hengailin sen kanssa ku mitä sitä nyt yksinään istuskelemaan mutta se oli hemmetin outo ja sen kaverit oli outoja. Ne poistui lopulta välittömästi kun kysyin, että mitkäköhän teidän motiivit on. Ei ilmeisesti kovinkaan puhtaat.
Ansaitsin kolmen päivän krapulani.
Alan pikkuhiljaa kyllästyä. Mutta hei, hiljaa hyvä tulee.
Sama kävi tupakoinnin kanssa. Poltin kauan vielä kyllästyneenä kunnes lopetin.
Ehkä vielä lopetan juomisenkin kokonaan.
Oikeasti. Enkä ole edes krapulassa. En lähelläkään.
Olen kävellyt tänään 8h ja kiipeillyt 2h ja ei väsytä yhtään.
Urheilu on parasta huumetta.
(Joka-aamuinen parvekenäkymäni.
Voisi olla kylmemminkin. Tiiätkö! Taijjat tietää! Ähähä-ähä!
# My Hoods)
Terrors in My Head / Errors in my Bread
Arvatkaa kuka sai töitä. Oikeita töitä. Ei, ei Paavi. Minä sain. Ei mennyt kuin kuukausia ja kymmeniä hakemuksia mutta vihdoin. Kuten aiemmin kirjoittelinkin.
Tällä hetkellä toimitan siis varastotyöntekijän virkaa paikallisessa kalastusvälineitä valmistamassa/toimittamassa firmassa, joka jakelee niitä ympäri Australiaa.
Ihan kivaa, tai siis superia, vaikka aamut alkavatkin viideltä heräämisellä, että ehtii kulkea yli tunnin matkan tässä kaupungissa, jota sanovat pieneksi. Suomalaisille kaikki on vähän isompaa.
Ja Lidliläisille voisin sanoa, että vieläkään ei ole sen paikan voittanutta.
No kukapas sitten työhaastattelussa sanomaan, että: "Mä tykkäsin sun CV:stä, siinä oli persoonaa, ärsyttää lukea vain faktoja päivästä toiseen ja kasvotonta tekstiä."
Voin kertoa olleeni/olevani aika polleaa poikaa. On nimittäin suht hyvä tunne, jos uskoo jossain asiassa itseensä ja siitä hyvästä palkitaan.
Olen kuunnellut musiikkia ja tutkiskellut sisimpääni. Minut on vallannut outo itsevarmuus. Joka on ihan todella omituista kun itsevarma ihminen en ikinä ole ollut. Olen huomannut, että seison paljon varmempana sanojeni ja ajatukseni ja tekemiseni kanssa. Jotain osuutta asialla on, että olen vuosikaudet käynyt kamppailua kaikenmaailman mielenterveydellisiä ongelmia vastaan mutta vasta viime aikoina, tällä reissulla työ on alkanut tuottaa tulosta. Johtuen ehkä siitä, että olen joutunut todella puskemaan itseäni. Ei ole helppoa matkustaa yksin maailmalla, ei helvetissä mutta on kyllä sen arvoista, tätä matkaa itseensä ei saa millään rahasummalla.
Täytin männäviikolla 29-vuotta ja tajusin, etten tästä enää nuorru. Eikä tarvitsekaan.
On hyvä olla 29-vuotias. Olla Jarno.
Jarno, joka tykkää hyvistä ihmisistä. Ihmisistä, jotka katsovat silmiin, ovat rehellisiä ja avoimia ja aitoja. Kiipeilystä. Astronomiasta. Satumaisista maailmoista kirjoissa ja todellisuuksissa, musiikista kaikissa sen muodoissaan. (Kaukana ovat teinivuosien Kaikki paitsi metalli on paskaa- paska vaikka usein nykyisinkin lohikäärme-metalli saattaa räjäyttää tajuntaa.)
Mietin myös, millaisista naisista diggailen. Tulin tulokseen, että ei voi sanoa.
En suosi erityisesti mitään tai ketään, näköjään kokonaisuus todellakin on enemmän kuin osiensa summa. Kauneus on katsojan käyttäytymisessä.
(Matkalla kaikkeuden ääriin
#Brisbane, Red Hill)
I of Crimson Blood
Jatketaan nyt tätä romaania vielä tovi
kun teksti virtaa ja minä virtaan.
Kolmisen viikkoa sitten puolitin lääkitykseni, jota olen napostellut paniikkihäiriöön/masennukseen vuosia. Olo on. Erilainen.
Eräänä kauniina aamuna - kaikki aamut ovat täällä kauniita - huomasin seuraavaa:
Lääke auttaa. Ei tule paniikkikohtauksia tai hyvin alhaisia synkkyyksiä mutta eipä tule vuorenhuippujakaan. Lääke on näin ollen verrattavissa musiikilliseen. Hmm. Äänenmuokkausvälineeseen nimeltään kompressori tai "kompura" kuten me natiivit…
Periaatteessa se leikkaa yli tietyn rajan menevät "piikit" eli karsii huiput. Juuri saman tekee tuo lääke.
Joten. Puolitin oman kompressorini tehon. Parin viikon sisällä kaksi läheltä-piti paniikkikohtausta mutta takaraivossa oli outo itsevarmuus silti. Uhma. Että vielä minä perkeleeni kesytän. Että minä en anna tämän rajoittaa elämääni. Nyt jumalauta siihen bussiin ja vaikka mitä tapahtuisi niin siihen ei kuole ja tästä selvitään. Ja on selvitty. Ja jokainen kerta on vahvistanut risaista sieluani yhden ompeleen verran.
Ja musiikki kuulostaa jumalattoman oudolta. Näen ja kuulen asioita todella erilailla.
Itseasiassa koko maailma on jumalattoman outo. Uusi. Olen elänyt vuosia lääkesumussa näköjään.
En tosin pidä sitä huonona asiana. Ikinä ei ole liian myöhäistä avata silmiään uuteen. Ei ikinä.
Nyt, aamuisin kuulokkeista huutava Oasis tai treenin aikana blastattava Keep of Kalessin kuulostaa aivan uskomattoman hienolta. Olen saanut todella hyviä kiksejä kaikesta. Tuntuu. Normaalilta. Joka on viidentoista vuoden jälkeen aivan helvetin outo tunne, voin kertoa.
Mutta se on ollut aikamoisen savotan takana.
Olen törmännyt täällä yhteen ihmiseen, jossa näen itseni vuosia sitten. Hän kärsii samoista asioista, mutta on kyvytön tekemään asioille mitään. Hän odottaa ihmettä. Että eräänä aamuna heräisi vailla kipua ja vuosikausia uudelleen-levitettyä maalikerrosta. Uutena.
Se on mahdotonta.
Parannus voi tapahtua vain tekemällä asialle jotain. Ja ihmisen mieli on sen verran hieno, että ajatusmalleja ei noin vain muuteta. Edessä on vähintään kuukausia tai kuten minun tapauksessani, vuosia kestävä prosessi.
Mutta jokainen sekunti on "jälkeenpäin" sen arvoista.
***
Tie on uusi.
Vastakulkematon.
En tunnista sitä oppaista.
En näe kiveä, en juoksuhiekkaa. En valoa kirkkaampaa valoa.
Näen tuulen. Se hengittää.
Se kutsuu hukatun äidin äänellä
Vahvistavana ja lohdullisen varmana
Niinä asioina, joita sinä et vielä ole.
Syyslehti laskeutuu viimesijoilleen
Polku kaartuu horisonttiin
Enkä näe enää taaksensa.
Mutta askeleeni on kevyt
Maa mukautuu mukaani
Katson keskipäivän varjoa
Omaani tai sen kaltaista
Kättä
Jota otan kädestä
ja kuljen
Kuten kelloni kulkee.
***
Mene, Ystävä.
Mene omin jaloin.
Mene maisemareittiä.
Aina Sinun:
***
(Ei se mikään Fenderi ole mutta Cortista käy…)
(Nyt on lauantai taikka sunnuntai
#Kari ja karvattomat)
(Eka käärme mihin törmäsin. Auton alle jäänyt 2m pitkä Mikälie.
Eli kuollut mutta en mennyt silti työntämään elimiäni siihen.
# Brisbane, Tingalpa)
(# Mikä helevetti tuo läikkä kädessä on!!)
(Onko se lintu?! Onko se lentokone?! #Läikkä)
(Se on SYÖPÄ! Syövistä kamalin, läikkäsyöpä!)
(Kattokaa nyt! Kato! Kato lähempää kato!)
P.S: Noniin se on rengasgranulooma.
On käyty lääkärissä ja koepalat otettu, vaaraton, tarttumaton,
katoaa itekseen vuoden kahden sisään.
(Aamulla hampaita pestessä katselin, että mikäs hemmetin möykky tuolla katossa on.
Jaa, sehän on Huntsman Spiderin vauva. Isona tuo ois käden kokoinen, nyt ainoastaan neljäsosan. Silti kävin tarjoamassa hänelle uutta asuntoa pihalta, ei tartte tulla huonekaveriks.
# Brissy)
Jumalattoman hyviä savulohileipiä, italialaista cannelonijuttua, omena-mangomehua ja näitä:
Lue samalla Neil Gaimanin The Ocean at the End of the Lane.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti