(Huonompiakin kylttejä olen nähnyt.
#South Bank)
"You are simply
Because you have to be."
- Professor Brian Cox
"For small creatures such as we
The vastness is bearable only through love."
-Carl Sagan
"Sinne missä tuuli tuoksuu raikkaimmalta."
-Vastaus minne aiot mennä seuraavaksi- kysymykseen
"Cry 'Havoc!' and let slip the dog´s of war."
- Shakespeare
"Lähde etelään."
-Navigaattorini kainalopieruja/elämänviisauksia
---------------------
...joulukuun yhdeksästoista. Istun guesthousen terassilla ja katselen kun possumi kipittää tuolini alta takaisin puuhun. Päivällä samaisessa puussa pesii papukaijoja ja muita värikkäitä lintuja. Vedän syvään henkeä ja yritän muistaa olevani kaukana kotoa. Ihmeisiinkin voi nimittäin turtua tarpeeksi pitkän ajan kuluttua...
---------------------
Magic
Vuodenaika vuoden ajan.
Seitsemän kuukautta reissussa.
On ollut pitkä matka, voin kertoa. Ehkä 30 000 kilometriä.
Maailma muuttuu nopeasti. Katso vaikka Suomea: Murre vaihtuu vain 100km päässä kotoa.
Ihmiset ovat heimoutuneita. En osaa sanoa sen paikkansapitävyydestä täällä, jossa 23 miljoonaa sielua on jakautunut kuuteen osavaltioon, joiden aikavyöhykkeet ja lait poikkeavat toisistaan.
Työpaikallamme vallitsee aikamoinen harmonia kansallisuuksiin nähden; Edustusto löytyy seuraavista maista: Englanti, Wales, Irlanti, Ruotsi, Suomi, Saksa, Ranska, Etelä-Korea, Australia, Japani, Intia, Italia. Vapatehtaalta löytyy ainakin Skottia ja Afrikkaa.
Tulemme toimeen hemmetin hyvin. Kaikki olemme ulkomaalaisia samalla viivalla. On mielenkiintoista jutella Etelä-Korean (tai pelkästään Korean, kuten "Steve" sitä kutsuu) tilanteesta tai yrittää purkaa Walesin murteen koodia kun Rachel päättää kysyä jotain.
Uskallan veikata, että jos me korvaisimme G20 taimuunvastaavan edustuston hetkeksi, emme saisi aikaan ainakaan pahempaa jälkeä kuin nykyään.
4x Tuna valuepack
Täällä ei ole hämärää ollenkaan. Tai on. Mutta se kestää kymmenen minuuttia. Pimeä putoaa äkkiä.
Kaipaan vuodenaikoja. Huomaan sieluni tarvitsevan syksyä iloitakseni keväästä.
On alkukesä. Päivät ovat tukahduttavan kuumia. Yöt tukalia.
Olisi kiva vetää päälle paksu peittoa talvea vasten.
Lisää Gold Coastia. Ailahtelevia tunteita.
Tämä on ehkä myrskyisin romanssi, jonka olen saanut kokea. Viha-rakkaus-sellainen.
On hankala päättää tulevaisuudestaan. Siinä määrin missä avaimet ja lukot ovat näkyvän valon spektrissä. Muutanko Gold Coastille (jota äitini Kultarannikoksi kutsuman) vai jäänkö Brisbaneen vielä. Näillä näkymin Brisbanen neljä ässää päihittää Gold Coastin värin.
Joulu on tulossa. Ei paljon joululta tunnu hikipäissään juna-asemaa jahdatessa tai klo 07 aurinkorasvaa armottoman auringon alla levittäessä. Ei sinällään. En valita. On niin paljon hyvääkin.
Olen saanut perspektiiviä lukemattoman moneen asiaan.
Jokaisen, jolle valta on suotu, pitäisi matkustaa. Matkailu on halvempaa kuin Suomessa asuminen.
Eikä läheskään niin pelottavaa. Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla, ja jos tarkkoja ollaan, edes ihmisrotuja ei ole olemassa. Geneettisesti saatan olla lähempänä Mogadishun rosvopäällikköä kuin sinua. On vain sopeutumia. Me olemme kalpea-naamoja tai tummia riippuen pituusasteista eikä mistään muusta.
Suomalainen mentaliteetti on pannut mietityttämään. Se on outoa pessimismiä, jota leimaa vahvasti kaiken nivoutuminen alkoholin ja ilmaston ympärille. Noin nuolenkärjellä kärjistäen. Olenhan itsekin suomalainen enkä siitä miksikään ikinä muutu vaikka kuinka kauan muualla asuisin. Pitkä talvi ja ilmasto tekee ihmisille hallaa.
En tiedä onko täällä mentaliteetit paremmin. Australia on monikulttuurinen maa ja aitiopaikalta voin nähdä miten se toimii. Tosin minareeteista eivät paikalliset täällä(kään) perusta. Aasialaisiahan on nyt joka paikassa enemmistö.
Istun junassa. Klo on 19:07. En ole syönyt kahteentoista tuntiin. Heräsin tunti sitten.
Kävimme Surfer´s Paradisen kasinossa vietetyn yön jälkeen aamulla rannalla Katien kanssa.
Vesi oli kirkasta ja kylmää, nousuvesi oli tällä kertaa tuonut vettä syvältä ja näin näin ollen syvän meren olentoja. Kolmea eri meduusaa, joista yksi välkehti sateenkaaren väreissä, hurjasti erilaisia kaloja ja korallia. Kaikki tämä laiturilta.
Että ottia tuota, shottia juota.
(Jos joku kysyy, että "Where is your Christmas spirit?...
#Jännän ääri)
Existence Indifferent
Ostin kiipeilyvehkeet. Tittidii, tattadaa! Olen opetellut erinäisiä solmuja ja katsonut lukemattomia videoita ja oppaita. On pakko osata aika paljon ennen kuin on mitään asiaa kalliolle killumaan, vaikka periaatteessa jo Thaimaan kurssi opettikin kaiken alussa tarvittavan. Ei vielä riitä rohkeus mennä yksin. Eikä kyllä taidotkaan. Siispä menin työpaikkatoveri Karlin kanssa. Hän on kiivennyt himpun verran kauemmin kuin minä mutta omaa suuremman itseluottamuksen toimintaan. Pystytimme top ropin ja abseilasimme alas. Oli lystiä. Hemmetin pelottavaa, koska ei ole enää ohjaajia kertomassa, että solmut on oikein ja kaikki on varmistettu. Nyt pitää alkaa luottaa itseensä. Haastavaa, mutta lystiä.
On joulukuu. Tuuletin huutaa. Vielä on töitä, mutta kuinka kauan jaksan elää varastosta. Pitäisi tehdä päätöksiä. En ole ollut niissä koskaan kovin hyvä. Ehkä menen sinne, missä tuuli tuoksuu raikkaimmalta. Ja juuri nyt, se tuoksuu täällä hyvältä. Seuraavaksi Uuteen-Seelantiin tai takaisin Thaimaahan kiipeilemään. Jälkimmäinen vaihtoehto tarjoaisi halpaa ja hyvää meininkiä ja niin kuin eräs nimeltä mainitsematon henkilö totesi: "Ai Aasiaan? Mä oon hei ollu jo Pattayalla, Aasia on jo nähty."
Katie ei halua seurustella, joten en voi muuttaa Gold Coastille tai laskea korttejani hänen varaansa. Kurja tilanne, koska omalta osaltani hänestä pidän kovastikin. Hän ei vain ilmeisesti minusta. Tai kai pitää mutta ei tarpeeksi paljon. Kai se pelkää. Tai en minä tiedä. Se on nainen. Kuka niistä tietää. Katsotaan mikä on Virran tahto. Yritetään lakata räpiköimästä ja kellutaan. Sitä olen vaalinut elämännuoranani.
Mitäsmitäs. Niin joo ihottuma (josta taisin jo kuvankin joskus tänne laittaa) on levinnyt. Nyt sitä on käsissä ja kyljessä. Kävin otattamassa koepalan. Viikon kiipeilykielto ja tikit hauikseen. Onpahan taas astetta tylsempää kun ei saa apinoida. Tulokset kertoivat ihottumien olevan rengas granuloomia. Samoja mitä jaloissa. Vaarattomia, jotka häviävät itsekseen vuosien saatossa. Ei taaskaan mikään tavallinen tauti. Ei tiedetä mistä johtuu, ei ole parannuskeinoa.
On sitä kyllä mullekin kaikki maailman jutut suotu. Vaan väliäkö hällä, asioilla joihin ei voi itse vaikuttaa. Se tuo jotenkin lohtua. Koskien kaikkia asioita.
Jos minä en pysty itse vaikuttamaan siihen, ja yritän silti parhaani, ei ole minun vikani.
Jos tipun kalliolta minusta riippumattomista syistä niin minkäs teet. Tuokaa ruisleipää haudalle.
(Eksoottinen katukyltti matkalla Valleysta kotio.
#Fortitude Valley, Brisbane)
In the Clear
---------------------
...taivas kaareutuu. Horisontissa nousevat vuoret ja myrskypilvet. Kuu on vastannalla.
Kuollut ja kallellaan. Orion lepää Betelgeuzen varassa. Tulen tuulta pakoon sisälle.
On niin paljon mitä en vielä ymmärrä...
---------------------
Hapankorppu suussa tulee koti-ikävä. BBC:n dokumentti Universumista saa mietteliääksi.
Hyvälläkin tapaa. Ja professori Coxin toteamus nostaa niskavillat pystyyn:
"Olemme yksin universumissa.
Emme ole yksin universumissa.
Toinen näistä väittämistä on tosi."
Molemmat ovat aika kauhistuttavia ja toisaalta innostavia ajatuksia.
Olen miettinyt paljon, että miten käy, jos edes yksi yksisoluinen eliö löytyy toiselta planeetalta.
Onko etusivun uutisissa Kim Kardashianin edesottamuksia vai tuo. Luultavasti pienellä präntillä, sivuhuomautuksena jälkimmäinen.
Se tarkoittaisi nimittäin, että elämää on muuallakin. Olisi aika helevetin ihmeellistä.
Ehkä. Ehkä meidän aikanamme...
...En jaksaisi syödä lääkkeitä enää.
Haluaisin tuntea kaiken. Saada kiksejä kaikesta ja olla se sensitiivinen ihmisperse joka olen.
Tämä kompressori karsii liikaa taajuuksia.
Mutta sitten olisi keksittävä parempi keino päästä ahdistuksistaan eroon.
Että kykenee normaaliin elämään. Ei sairauksia pelkällä sisulla lannisteta.
Muuten olisimme kaikki megaterveitä, Brad Pitin näköisiä robotti-Einsteinejä.
Aika karmea ajatus, aye?
***
Vielä minä nousen. Täyteen mittaani ja kurkotan aina korkeammalle.
Kurkota sinäkin, Ystävä.
Itä-rintamalta toivotan kaikille erittäin hyvää ja onnellista joulua ja uutta vuotta.
Joka saapuu (Uutta Seelantia lukuunottamatta) tänne ensimmäisenä.
***
(Muutama perussolmu kiipeilyyn. Vasemmalta yläkulmasta oikealle lähtien:
Prusik Hitch, Self-Equalizing Anchor, Clove Hitch,
Girth Hitch, Alpine Butterfly, Double Fisherman´s Knot,
Figure Eight on a Bite, Munter Hitch ja Figure Eight
#I Love Climbing)
(Tällaisia on tuijoteltava ennen kallioille astumista saadakseen "betaa" reitistä,
että sitten voi "crankata" ja "redpointata".
#Slangi. Parempi ku Helsingin pikkukylän.)
(Possumin poikanen tuli tervehtimään ikkunalle <3
#My hoods)
(Poikain kanssa Down Underissa rapakoimassa
#Down Under, Bris)
(On rope. Valmiina lentoon.
#Kangaroo Point)
(Yli jokien ja laaksojen, ma mummon luokse hyppelen.
Oisko ollu 16 tämä näin.
#KP)
(Rakkaat vanhemmat lähettivät joulupaketin! <3
#Äiti! #Isä!)
(Työmatkalla junassa.
#Cannon Hill boobstation)
(Nyt niitä jäitä ja tuulettimia ja pakastimia.
#Joka helevetin paikka)
(Vähän jos tuli 100mm vettä tuntiin.
Kovin myrsku Brisbanessa vuosiin. Autot hajalla ja ikkunat ja kaikki.
#Cultural Centre)
(Stephen King, anyone?
Myrskyt on aika kivoja täällä.
#Bris)
(Lautalla matkalla kiipeilemään.
#Brisbane River)
(Poikain kanssa kaatamassa takana näkyvän tytön vesiä
ja aiheuttamassa muutenkin pahennusta ulkomuodoillamme.
#My place, Valley)
(Tässon sulle välimallijätkät.
#Pitikö tämäkin nyt laittaa)
(Saatanako itse se siellä vasemmalla photobombbaa.
#Saatana itse)
("Näyttäkää siltä kuin olisi hauskaa..."
#Hauskaa.)
(Lähestyvä myrskyrintama.
#New Farm)
(Mä ja Bruce. Hieno kissa.
#GC)
(Katie tuli Color Runista. Oli värikästä.
#Värikäs #Tä)
(Rock out with your cock out.
#Surfer´s)
(Sinne minne määräni määrää.
#KP, Bris)
Ruisleipää, hapankorppua, salmiakkia, piimää ja suomenpystykorvajulisteita:
