(Popov, runokone ja minä. Tai sitten lentokone,
Townsville ja majesteettinen Castle Hill)
"...One´s reasons for being on the bridge belonged
to the mysterious underworld in all of us,
but to choose to die so publicly, so dramatically
- turning languid flips or dropping straight as a pin -
was something I could´t quite understand.
After all the humiliation one suffered,
all the monotonies and losses,
the erasures and disintegrations,
after being constantly consumed by society,
was it a small reclamation of the self?
And what would it feel like to fly,
to prove you could?…"
- Michael Paterniti on the article The Suicide Catcher
"You have to be always drunk.
That´s all there is to it - it´s the only way.
So as not to feel the horrible burden of time that breaks your back
and bends you to earth, you have to be continually drunk.
But on what?
Wine, poetry or virtue, as you wish. But be drunk."
-Charles Baudelaire
"Whose woods these are I think I know.
His house is in the village though;
He will not see me stopping here
To watch his woods fill up with snow.
My little horse must think it queer
To stop without a farmhouse near
Between the woods and frozen lake
The darkest evening of the year.
He gives his harness bells a shake
To ask if there is some mistake.
The only other sound´s the sweep
Of easy wind and downy flake.
The woods are lovely, dark and deep,
But I have promises to keep,
And miles to go before I sleep,
And miles to go before I sleep."
And miles to go before I sleep."
-Robert Frost
---------------------
…näin New Farmin kaupunginosassa miehen, jolla ei ollut nenää. Kuoppa keskellä... Noh. Siinä missä nenän pitäisi olla. Kävelin myös 7,4km työskennelläkseni 2h autopesulassa ilmaiseksi. Koeaika. Yhdestätoista kokeilutyöntekijästä ottivat kaksi. Minä en kuulunut joukkoon, valitettavasti, vaikka ei jäänyt ainakaan hien määrästä kiinni.
Mietin vain. Että maailma on tehnyt itselleen kivan ansan tästä "tehokkaammin - nopeammin - paremmin - iloisemmin" ideologiasta. Kyllähän minä nyt töitä teen ja ahkerastikin vielä. Mutta jos kävely vaihtuu kirjaimellisesti juoksemiseen, tahti epäinhimilliseksi, jos sinulla on viisi sekuntia tekemätöntä aikaa niin sitten juostaan vaikka kiillottamaan yksi autopesulan ikkuna ennen kuin 20 sekunnin päästä saapuu taas auto jonka putsaamiseen sinulla on aikaa noin puoli minuuttia.
Tehokkuudesta on tullut orjuutta...
---------------------
Kadun aurinkoisemmalle puolen
Maanantai.
Eikä oo ku perjantai. No, melkein sama asia.
Matkustajalle kaikki kalenterit näyttävät samaa: Vapautta.
Näin ollen aasinsiltana en ihmettele miksi Queenslandissä autojen rekisterikilvissä lukee:
"Sunshine State". Kolmellasadallakahdellakymmenellä (320) aurinkoisella päivällä vuodessa voi olla jotain tekemistä asian kanssa.
Matkustajalle kaikki kalenterit näyttävät samaa: Vapautta.
Näin ollen aasinsiltana en ihmettele miksi Queenslandissä autojen rekisterikilvissä lukee:
"Sunshine State". Kolmellasadallakahdellakymmenellä (320) aurinkoisella päivällä vuodessa voi olla jotain tekemistä asian kanssa.
Istun guesthousen terdellä, varjossa. Townsvillen yläkaupungilla. Hiivainen Cooper hikoilee helteessä ja pyykit kuivuvat sylky-etäisyyden päässä. Stressaa. Töiden takia tai ei oikeastaan niidenkään vaan rahan takia. Tämä on kallis maa ja säästöt hupenevat kuin tonnikalapopulaatio Malediiveilla. Lukuisien hakemusten lähettely erilaisiin hommiin ei ole tuottanut tulosta. Ilmeisesti olisi tyydyttävä siis working hostelleihin, jos täällä meinaa elellä vielä jonkin aikaa. Vaihtoehtoja lie lukuisia mutta päällimmäisenä pähkäilen kahden väliltä; Tully Cairnsin läheisyydessä tarjoaisi banaanien hakkaamista ja Berri lähellä Adelaidea jos jonniinmoista jotakin. Lennot Brisbanesta (jonne jo huomenna itseni raahaan) maksavat saman verran molempiin. En vain tiedä kumpaan menisi. Ei kai sillä ole lopulta merkitystä. Olisi kiva olla täällä vielä talven yli. Mitä minä Suomessakaan.
Niin. Townsville. Yhytin Tinderistä jonkun lähtemään baariin kanssain. Nainen, jonka nimeään en muista, painoi noin 150kg ja toi mukanaan homokaverinsa. No eipähän siinä, jokainen ihan miten ite ja en minä nyt painon takia ketään tuomitse, joskaan en välttämättä kiinnostukaan älyttömästi mutta hän oli hyvin mukava ihminen ja vedimme kivat bleksit ja tapasin sitten illan aikana en yhden vaan kaksi ihan oikeaa homoa. Ihan oikeita! God´s honest truth. Puhuivat ja käyttäytyivät kuin sellaiset. Ihmeellinen maailma. Sitten sammuin hostellin vessaan, jossa nukuin 5h. Onpahan koettu nyt tämäkin.
Kiipesin myös Castle Hillille, joka dominoi Townsvillen maisemaa. Paria metriä vajaa vuoren määritelmästä (vuori alkaa 300:sta metristä ja Castle Hill nousee 286m korkeuteen) oleva kukkula oli suhteellisen haasteellinen kiivetä. Tai no ei oikeastaan, tason 3 (kai niitä neljä on niitä tasoja) vuohipolku sinne minut johdatti ja mikäpäs siinä, omasta kunnostahan se oli vain kiinni. Ja minun kuntoni on näköjään aivan perseestä. Tai no ei ihan perseestä kun sentään ylös pääsin mutta. No. Niin. No. No. No niin.
("Niin just nää on taas just niin näitä taas puuskun…
saa ylös alas talsia tämmöstä mussunmussun…")
Resurrection Through Carnage
Magneettinen saari tähyää 8km päästä (nimi tulee siitä, että James Cookin täällä joskus vuonna nakki- ja kastike purjehtiessaan, kyseinen saari sekoitti hänen kompassiaan. Liekkö täynnä rautaa tai mitälie haltijoita) mutta onhan noita saaria jo nähty ja rahaa menis ja kuuma on niin ei jaksa paattiutua.
Olen reissun siinä vaiheessa, että on hankala enää innostua kaikesta kun joka puolella on kaikenmoista nähtävää ja kaikkea on nähnyt ja silleen tiiäksä. Ei jaksa juoda, ei jaksa polttaa. Kuntoilla jaksaa kyllä. Ei kai se huono asia ole, tietenkään. Haluaisin vain kiipeillä. Mietin paljon, mitä olen tullut tänne oikein tekemään, missä on minun paikkani. Lomailu on kivaa mutta neljän kuukauden jälkeen pelkkä rannalla makoilu ei oikein nappaa enää. Töitä. Kyllä. Töitä pitämän ihmisen tekemän, jotta voi sitten taas harrastaa. Joten suuntaan jonnekin missä moisia on tarjolla. Jostain syystä haluaisin mennä mieluummin Tullyyn kuin Berriin vaikka luultavasti jälkimmäinen tarjoaisi enemmän. En tiedä miksi. Perstuntuma.
Ennen sitä on kuitenkin hilattava itsensä Brisbaneen. Mietin pitkään lentäisinkö suoraan Melbourneen vai mitä tässä nyt helvetti tekee ja sitten päätin, että katsastetaan nyt Brisbanekin kun kerran tänne asti on tultu. Voi olla, että pidän visiitin lyhkäisenä, käyn kiipeilemässä Kangaroo Pointissa ja sisäseinällä jos luojani ja lompakkoni ovat suotuisia ja lähden siis joko Tullyyn, Melbourneen tai Berriin. Tai ihan jonnekin muualle. Kuka näitä tietää. Älä painosta!
What a day! What a day. Olen saapunut Brisbaneen pari yötä sitten. Lento sujui vaivatta ja kesti vain puolitoista tuntia. Ollaan jälleen miljoonakaupungissa. Ja sen taas huomaa kun lähtee "minä vähän vaan kävelen sinne, eihän tästä ole khuin poron khusema" ja talsii tuntitolkulla ympäriinsä.
Onneksi on Go Card, eli paikallinen lautta/bussikortti. Nimittäin kaupungin halki kiemurtelee joki, jota pitkin pääsee kivasti lautalla kuljeskelemaan.
Mulla on oma huone! Olen unohtanut miltä se tuntuu! Ja mulla on peitto! Miettikää! Peitto! Ja tyynykin on minulla kivasti. Olen varmasti jonkinlainen kuningas tai jumala tai jumalkuningas.
On päässyt unohtumaan, miten hyvältä tämä voi tuntua. Että tänä iltana kun menet nukkumaan niin ole kiitollinen sängystäsi ja huoneestasi. Voisit jakaa kuukausitolkulla huoneesi tuntemattomien kanssa, nukkua natisevalla hetekalla lakanaan muumioituneena.
Niin no. Tämä lysti ei varmasti kauan kestä kun kustantaa tuplasti edellämainittuun verrattuna. Mutta hetken, niin pienen hetken minä nautin…
Tämä viikko ja osa seuraavaa kuluu työnhaussa. Katsotaan minne ensi viikko johdattaa: Joko töihin tänne tai taas on edessä siirtyminen etelämpään, josta lisää seuraavassa postauksessa...
Niin! Päivä! Hyppäsin lauttaan ja seilailin Cityyn. Kävelin pari tuntia ympyrää tai ympäriinsä. Eihän tämä ole kuin kahden miljoonan asukkaan kaupunki mutta onhan se suomalaiselle aina iso. Netissä tapaamani tuttavuuden kaveri (keu keu) on täältä päin ja myös kiipeilijä, joten minähän palvelusta heti tuttavuuden kautta pyytämään, että lähtisi kiipiämään kanssain. Hänhän (hassu sana) lähti ja illalla olinkin Urban Climb- nimeä kantavassa sisäseinäkiipeilypaikassa apinoimassa. Erin oli tuttavuuteni kaverin nimi ja hän oli oikein mukava nainen, paljon parempi kiipijä kuin minä mutta hei, opin lisää ja voi jumallauta miten hauskaa se on. No ei siellä hirnuta hysteerisesti mutta hiki lentää ja koko ajan mennään äärirajoilla. Ja sitten seinän yläpäässä ja sieltä laskeuduttua olo on aina yhtä hymyä. Kroppa toimii, mieli toimii. Kun kiipeää, ei ole mitään muuta sillä hetkellä maailmassa: Vain seuraava jalansija, asento, tasapaino, kädensija. Parasta bestiä mitä maa päällään kantaa. Ja kengät! Minun ihqut Evolven Royalit ovat hintansa väärti! Seuraavaksi kalkkipussi/kalkkia ja valjaat! Happy times!
(ei kuvia sieltä valitettavasti kun oli niin paljon porukkaa, että ois jotenkin ollu urpoa ja konitsiwaa)
Everything´s Eventual
Klo on 0.20 paikallista aikaa tätä kirjoittaessani. Yö on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä. On perjantai. September 20th. 2014.
Istun sängylläni ja olen hiljaa. Kävin aikaisemmin Kangaroo Pointilla kiipeilemässä ja samalla tuli koeajettua K2-ulkoiluliikkeestä ostetut valjaat ja kalkit. Valjaat toimivat täydellisesti ja oli jokseenkin hurmiollista huomata, että on kehittynyt jo nyt kiipeämisessä, vaikka vasta muutama kuukausi takaperin koko homman aloitti. Vahingossa. Niin kuin hyvät asiat elämässä usein syntyvät isoista keksinnöistä rakkauksien kohtaamisiin.
Neljä kiipeämistä tuli tehtyä, joista viimeinen meni äärirajoilla mutta ylös päästiin ja hemmetti.
20m korkeudesta Brisbanen majesteettisina kohoavat tornitalot valoineen näyttivät vieläkin komeammilta...
Mutta tiedättekö. Tai tiedätkö sinä, tulevaisuuden Jarno, joka tätä ehkä luet kiikkustuolistasi.
Olen elänyt viime päivät tämän postauksen alussa lainaamani lauseen mukaan. En mitenkään tietoisesti vaan se on jotenkin tullut luonnostaan ohjenuoraksi, Virran tahtona;
"Be drunk."
Ja ehei, rakkaat alkoholisoituneet kanssamatkaajat, en minä alkoholista puhu. Vaan milloin mistäkin. Ehkä myös siitä alkoholista, näin tarkemmin ajatellen. Mutta ennen kaikkea elämästä. Hetkistä. Rakkaista, jos olet onnekas ja sellaisen olet vierellesi kulkemaan löytänyt. Elämää ei kai pidä liiemmin suunnitella, tai itse en ainakaan sellaista lähestymistapaa suosi, vaan Virta vie ja ainut mitä me voimme tehdä on kellua. On perjantai enkä minä juo. Olen silti vähän päihtynyt. Kiipeilystä. Siitä miten keho toimii kun ei ole polttanut, eikä juonut, on syönyt terveellisemmin ja kuntoillut.
Enkä minä ole mikään jeesustelija, että tämä on ainoa tie tämä näinnniin tässä näin näetkö.
Mutta tällä hetkellä tämä tuntuu minun tieltä. Ja toisinaan havahdun outoon tunteeseen, etteivät asiat voisi olla mitenkään toisin. Eivät vain voisi. Olen tieteellistä metodia usein puolustava ihminen mutta toisinaan vähät jaksan välittää ja otan ilolla vastaan kosmiset tuntemukset epämääräisestä kohtalosta.
Jokainen, jolla on valta, tehköön mitä haluaa tai eläköön miten parhaaksi näkee, kunhan se ei aiheuta muille kärsimyksiä. Fundamentalistit voivat painua suolle ja huudella sieltä korpikuuseen. Ja saada juuri yhtä vihaisen kaiun vastaukseksi.
(#Magnetic Island from # Castle Hill)
Cosmic Keys to My Creation and Time
Onneksi on Go Card, eli paikallinen lautta/bussikortti. Nimittäin kaupungin halki kiemurtelee joki, jota pitkin pääsee kivasti lautalla kuljeskelemaan.
Mulla on oma huone! Olen unohtanut miltä se tuntuu! Ja mulla on peitto! Miettikää! Peitto! Ja tyynykin on minulla kivasti. Olen varmasti jonkinlainen kuningas tai jumala tai jumalkuningas.
On päässyt unohtumaan, miten hyvältä tämä voi tuntua. Että tänä iltana kun menet nukkumaan niin ole kiitollinen sängystäsi ja huoneestasi. Voisit jakaa kuukausitolkulla huoneesi tuntemattomien kanssa, nukkua natisevalla hetekalla lakanaan muumioituneena.
Niin no. Tämä lysti ei varmasti kauan kestä kun kustantaa tuplasti edellämainittuun verrattuna. Mutta hetken, niin pienen hetken minä nautin…
Tämä viikko ja osa seuraavaa kuluu työnhaussa. Katsotaan minne ensi viikko johdattaa: Joko töihin tänne tai taas on edessä siirtyminen etelämpään, josta lisää seuraavassa postauksessa...
Niin! Päivä! Hyppäsin lauttaan ja seilailin Cityyn. Kävelin pari tuntia ympyrää tai ympäriinsä. Eihän tämä ole kuin kahden miljoonan asukkaan kaupunki mutta onhan se suomalaiselle aina iso. Netissä tapaamani tuttavuuden kaveri (keu keu) on täältä päin ja myös kiipeilijä, joten minähän palvelusta heti tuttavuuden kautta pyytämään, että lähtisi kiipiämään kanssain. Hänhän (hassu sana) lähti ja illalla olinkin Urban Climb- nimeä kantavassa sisäseinäkiipeilypaikassa apinoimassa. Erin oli tuttavuuteni kaverin nimi ja hän oli oikein mukava nainen, paljon parempi kiipijä kuin minä mutta hei, opin lisää ja voi jumallauta miten hauskaa se on. No ei siellä hirnuta hysteerisesti mutta hiki lentää ja koko ajan mennään äärirajoilla. Ja sitten seinän yläpäässä ja sieltä laskeuduttua olo on aina yhtä hymyä. Kroppa toimii, mieli toimii. Kun kiipeää, ei ole mitään muuta sillä hetkellä maailmassa: Vain seuraava jalansija, asento, tasapaino, kädensija. Parasta bestiä mitä maa päällään kantaa. Ja kengät! Minun ihqut Evolven Royalit ovat hintansa väärti! Seuraavaksi kalkkipussi/kalkkia ja valjaat! Happy times!
(ei kuvia sieltä valitettavasti kun oli niin paljon porukkaa, että ois jotenkin ollu urpoa ja konitsiwaa)
Everything´s Eventual
Klo on 0.20 paikallista aikaa tätä kirjoittaessani. Yö on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä. On perjantai. September 20th. 2014.
Istun sängylläni ja olen hiljaa. Kävin aikaisemmin Kangaroo Pointilla kiipeilemässä ja samalla tuli koeajettua K2-ulkoiluliikkeestä ostetut valjaat ja kalkit. Valjaat toimivat täydellisesti ja oli jokseenkin hurmiollista huomata, että on kehittynyt jo nyt kiipeämisessä, vaikka vasta muutama kuukausi takaperin koko homman aloitti. Vahingossa. Niin kuin hyvät asiat elämässä usein syntyvät isoista keksinnöistä rakkauksien kohtaamisiin.
Neljä kiipeämistä tuli tehtyä, joista viimeinen meni äärirajoilla mutta ylös päästiin ja hemmetti.
20m korkeudesta Brisbanen majesteettisina kohoavat tornitalot valoineen näyttivät vieläkin komeammilta...
Mutta tiedättekö. Tai tiedätkö sinä, tulevaisuuden Jarno, joka tätä ehkä luet kiikkustuolistasi.
Olen elänyt viime päivät tämän postauksen alussa lainaamani lauseen mukaan. En mitenkään tietoisesti vaan se on jotenkin tullut luonnostaan ohjenuoraksi, Virran tahtona;
"Be drunk."
Ja ehei, rakkaat alkoholisoituneet kanssamatkaajat, en minä alkoholista puhu. Vaan milloin mistäkin. Ehkä myös siitä alkoholista, näin tarkemmin ajatellen. Mutta ennen kaikkea elämästä. Hetkistä. Rakkaista, jos olet onnekas ja sellaisen olet vierellesi kulkemaan löytänyt. Elämää ei kai pidä liiemmin suunnitella, tai itse en ainakaan sellaista lähestymistapaa suosi, vaan Virta vie ja ainut mitä me voimme tehdä on kellua. On perjantai enkä minä juo. Olen silti vähän päihtynyt. Kiipeilystä. Siitä miten keho toimii kun ei ole polttanut, eikä juonut, on syönyt terveellisemmin ja kuntoillut.
Enkä minä ole mikään jeesustelija, että tämä on ainoa tie tämä näinnniin tässä näin näetkö.
Mutta tällä hetkellä tämä tuntuu minun tieltä. Ja toisinaan havahdun outoon tunteeseen, etteivät asiat voisi olla mitenkään toisin. Eivät vain voisi. Olen tieteellistä metodia usein puolustava ihminen mutta toisinaan vähät jaksan välittää ja otan ilolla vastaan kosmiset tuntemukset epämääräisestä kohtalosta.
Jokainen, jolla on valta, tehköön mitä haluaa tai eläköön miten parhaaksi näkee, kunhan se ei aiheuta muille kärsimyksiä. Fundamentalistit voivat painua suolle ja huudella sieltä korpikuuseen. Ja saada juuri yhtä vihaisen kaiun vastaukseksi.
Minä yritän. Niin kauan kuin on elämää.
Niin kauan kuin on toivoa.
Ja aina on toivoa,
Ja aina on toivoa,
rakas kanssaihminen.
Aina on toivoa.
(p.s: Paitsi kun ei ole. *kainalopieruja*)
***
(Brisbanen Story Bridge by sunset. Kuriositeettina mainittakoon,
että sillan päässä on puhelin, jossa lukee: "There is life. There is hope"
eli kyseessä on siis hätäpuhelin itsemurhaa a.ka sillalta alas hyppäämistä harkitseville.)
(My roommate. Eli skinkki. Vähän ku gekko mutta skinkinpi.
# Ellie´s Guesthouse, Brisbane)
(Moon täällä pellon laijjalla missä sää oot.
# Pellon laita)
(Castle Hillin alla, taivasalla, lallatilaa)
(Kaikki jäädä joutaa, kaipuu miestä noutaa # Townsville)
(Ilimoja pidelly.)
(Moon rannalla missä sää oot. # Townsville, The Strand)
(Joutessani ostin näistä kaikki ja aion upottaa ne ihan vaan koska voin.
# Townsville Harbour)
(Townsvillen puistoa Strändillä. Tai Sträbällä, kuten me natiivit…)
(Sinne miä sitten hujahdin niinku tuosta noinnii vuan # Goat Track, Castle Hill)
(Pure epicness. # Castle Hill)
(Epic pureness. # Castle Hill)
(Epic epicness. # Castle Hill)
(Lähteeks tytöt kyytiin mitä? # Castle Hill Boy 85)
(Hietaniemen rannalla, jäljet näin mä sannalla… # Townsville, The Strand)
---
(Brisbane- and River by night # Mitämäjustsanoin.)
(Lautta ohoi. # Brisbane -and River)
(The Wheel of… Guess what? Yes! Brisbane)
(Aussihuumoria. Pätevää. @ New Farm Park, Brisb)
(Joku halusi olla taiteellinen ja olla kuvassa
niin olkoon siinä nyt sitten niin # Brisbane River)
(Minä muina miehinä käppäilemän ja vastaantulija pysähtymän ja tuijottaman maata ja minä, että mitä se katsoman ja minä sitten näkemän mitä hän näkemän eli mysteerisen liskon, joka myöhemmissä tutkimuksissa paljastui natiiviksi "water dragoniksi." #Brisbane, Story Bridge)
(Minä water dragon katselen ja sitten tulee toinen paikalle ja alkaa uhoamaan, että ootko sinä maahanmuuttaja ulkomaalainen viemässä meidän töiden lisäks meidän naiset häh? Sen verran hyökki päälle, että jätin naisensa rauhaan ja siirryin rauhallisimmille laitumille.
#Water Dragons can be assholes)
(Kyllä, mä oon taiteilia, satasella kuvia kivistä ja puista.)
(Brisbanen Story Bridge on kyllä nätti.)
(Kävin kiipeilykaupassa ja mielenhäiriössä mukaan lähti
Petzl Corax- valjaat, kalkkipussi ja kalkkia.
Hups. Kait se on alettava kiipeilemään sitten! # <3 Climbing)
(Apina sai kun saikin hilattua itsensä tämän 16/ 6a:n ankkuriin asti.
Allah akbar! Eekäku… @ Kangaroo Point, Brisbane)
(Mieli täynnä onnistumista, lautalle matkalla. @ Brisbane Thornton Street Pier)
Valmissalaatteja (mikäli ovat sulkemisaikaan tarjouksessa, toim. huom.), espanjan alkeita ja
tai ihan sama vaikka Kari Tapiota, kunhan nyt jotain kuuntelette.
