Niin. Voi olla, sanoi mies, jolla oli jolla. Minä yritän siivota kämppää. H-hetkeen enää kaksi viikkoa ja väkisinkin tässä pohtii, että minne katosi päivät. Äskenhän sitä oli tammikuu, kylmää ja märkää, pimeää ja ankeaa. Ja nyt jo västäräkki laulelevi, naisilla vaatteet ilahduttavasti vähenevät ja itsensä vahvistaminen on mukavampaa kun moista ei tarvitse tehdä umpihangessa. Paitsi oikea polvi, tuo perkele, vihoittelee vaikka kunto muuten sallisi juosta sen 100km päivässä.
Alunperin ajattelin, että päivitän blogia aina neljäs päivä jokakuuta. Ihan vain sattumoisin kun niin on tässä tehnyt vahingossa. Mutta sitten ajattelin, että kaikenlaiset aikataulut ja kalenterit vain rassaavat pieniä apinan aivojani, joten päivitän kun siltä tuntuu. Vaikka joka päivä, in your face and how peculiar is that.
Aamupalaksi nautin koleratabletin. Nyt on maha sekaisin. Kai sitä on siihenkin totuttauduttava kun erilaisia bakteerikantoja tulenee koluamaan. Kaikenlaiseen on ihmisen totuttauduttava. Kun ei ole vaihtoehtoja. Tai kai niitä aina on, mutta ei kuitenkaan.
Let us breath the final of spring 2014, Finland.
