4.3. ja työt jatkuvat kiihkeästi, että saisi tarvittavat rahat kasaan. Yllättävän paljon on rahaa mennyt jo ennen reissua, hirvittävä kuumottuja kun olen ja on pitänyt tyhjentää apteekit kaikesta tarpeellisesta ja tarpeettomasta, ostaa mehiläisenhoitajapukua ja kehitellä loitsuja kaikenmaailman vittupäitä vastaan.
Viimeksi pari vuotta sitten Kaasian turneella hommatulla denguella lienee jotain osuutta huolelliseen valmistautumiseen. Ei kiinnostaisi kokea uudelleen maata viikkoa sairaalassa.
Siispä, ennen reissua hommattua:
-Goretex-kevyt-takki. Mene ja tiedä tarvitseeko mutta jos vähänkin satelee reippaammin niin voisi olla kova. Rinkka tsekattu vielä kunnossa olevaksi, samoin päivälaukku. Tekisi jo mieli pakata niidenkin sisältö, vaan ehkä maltan vielä tovin.
-Twinrix, kolera, lavantauti. Näihin rokotteet, ei tauteja. Näistä jälkimmäiset vain sen takia, että hoitotäti kertoi niiden ehkäisevän tehokkaasti matkavatsoja. Sama ottaa. Jäykkäkouristus ja perusrokotteet voimassa. Polio ei, mutta kuulemma tarvitsee vain Kiinaan ja Intiaan, ehkä Afrikkaan. Japanin aivokuumeen hoidan Bangkokista, jos hoidan, kuulemma puolet halvempi kuin Suomesta.
-Buffi, aurinkolasit, rahavyö… Luottokortit uusittu. Luultavasti kaikki käytössä useinkin.
-Apteekkisälä: Maitohappobakteerit, käsidesi, ripulilääke, särkylääke, lääke, aurinkorasva, hyttysten annihilaattorisuihke… Pieni ensiapulaukku, jossa laastaria, sidetarpeita ja puhdistussydeemeitä. Ehkä tarpeeton, mutta toivottavasti onkin.
Passi uusittu, Working Holiday viisumi- Australiaan hoidettu (tuli 2h:ssa, fuckers are fast, integroitu virtuaalisesti passiin) matkavakuutus ja lennotkin näyttävät vihreää valoa. Kämppä ja työt irtisanottu huhtikuun loppuun. Samoin Läksiäisbailut varattu nekin huhtikuun loppuun (josta illalla sitten katsomaan vielä Staminaaaaaaaaa!)
Aika vaan tuntuu hidastuvan, kun jotain odottaa. Välillä iskee hirveä paniikki, että olenko minä oikeasti lähdössä? Jätän kaiken, olen koditon ja työtön. Täällä olisi hyvä, Suomessa. Vaan ei, seikkailijan on pyrittävä syvemmälle. Ja taas 5min päästä huomaan hymyileväni maanisesti ja melkein itku silmässä kuiskaten, että mitenkä siistiä voikaan olla.
Miten siistä voikaan olla!
