Arabian Nightmares

(Huonompiakin kylttejä olen nähnyt.

#South Bank)

"You are simply
Because you have to be."

- Professor Brian Cox


"For small creatures such as we
The vastness is bearable only through love."

-Carl Sagan


"Sinne missä tuuli tuoksuu raikkaimmalta."

-Vastaus minne aiot mennä seuraavaksi- kysymykseen


"Cry 'Havoc!' and let slip the dog´s of war."

- Shakespeare


"Lähde etelään."

-Navigaattorini kainalopieruja/elämänviisauksia



---------------------

...joulukuun yhdeksästoista. Istun guesthousen terassilla ja katselen kun possumi kipittää tuolini alta takaisin puuhun. Päivällä samaisessa puussa pesii papukaijoja ja muita värikkäitä lintuja. Vedän syvään henkeä ja yritän muistaa olevani kaukana kotoa. Ihmeisiinkin voi nimittäin turtua tarpeeksi pitkän ajan kuluttua...

---------------------

Magic

Vuodenaika vuoden ajan.
Seitsemän kuukautta reissussa.
On ollut pitkä matka, voin kertoa. Ehkä 30 000 kilometriä.
Maailma muuttuu nopeasti. Katso vaikka Suomea: Murre vaihtuu vain 100km päässä kotoa.
Ihmiset ovat heimoutuneita. En osaa sanoa sen paikkansapitävyydestä täällä, jossa 23 miljoonaa sielua on jakautunut kuuteen osavaltioon, joiden aikavyöhykkeet ja lait poikkeavat toisistaan.

Työpaikallamme vallitsee aikamoinen harmonia kansallisuuksiin nähden; Edustusto löytyy seuraavista maista: Englanti, Wales, Irlanti, Ruotsi, Suomi, Saksa, Ranska, Etelä-Korea, Australia, Japani, Intia, Italia. Vapatehtaalta löytyy ainakin Skottia ja Afrikkaa.

Tulemme toimeen hemmetin hyvin. Kaikki olemme ulkomaalaisia samalla viivalla. On mielenkiintoista jutella Etelä-Korean (tai pelkästään Korean, kuten "Steve" sitä kutsuu) tilanteesta tai yrittää purkaa Walesin murteen koodia kun Rachel päättää kysyä jotain.
Uskallan veikata, että jos me korvaisimme G20 taimuunvastaavan edustuston hetkeksi, emme saisi aikaan ainakaan pahempaa jälkeä kuin nykyään.

4x Tuna valuepack

Täällä ei ole hämärää ollenkaan. Tai on. Mutta se kestää kymmenen minuuttia. Pimeä putoaa äkkiä.
Kaipaan vuodenaikoja. Huomaan sieluni tarvitsevan syksyä iloitakseni keväästä.

On alkukesä. Päivät ovat tukahduttavan kuumia. Yöt tukalia.
Olisi kiva vetää päälle paksu peittoa talvea vasten.
Lisää Gold Coastia. Ailahtelevia tunteita.
Tämä on ehkä myrskyisin romanssi, jonka olen saanut kokea. Viha-rakkaus-sellainen.
On hankala päättää tulevaisuudestaan. Siinä määrin missä avaimet ja lukot ovat näkyvän valon spektrissä. Muutanko Gold Coastille (jota äitini Kultarannikoksi kutsuman) vai jäänkö Brisbaneen vielä. Näillä näkymin Brisbanen neljä ässää päihittää Gold Coastin värin.

Joulu on tulossa. Ei paljon joululta tunnu hikipäissään juna-asemaa jahdatessa tai klo 07 aurinkorasvaa armottoman auringon alla levittäessä. Ei sinällään. En valita. On niin paljon hyvääkin.

Olen saanut perspektiiviä lukemattoman moneen asiaan.

Jokaisen, jolle valta on suotu, pitäisi matkustaa. Matkailu on halvempaa kuin Suomessa asuminen.
Eikä läheskään niin pelottavaa. Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla, ja jos tarkkoja ollaan, edes ihmisrotuja ei ole olemassa. Geneettisesti saatan olla lähempänä Mogadishun rosvopäällikköä kuin sinua. On vain sopeutumia. Me olemme kalpea-naamoja tai tummia riippuen pituusasteista eikä mistään muusta.

Suomalainen mentaliteetti on pannut mietityttämään. Se on outoa pessimismiä, jota leimaa vahvasti kaiken nivoutuminen alkoholin ja ilmaston ympärille. Noin nuolenkärjellä kärjistäen. Olenhan itsekin suomalainen enkä siitä miksikään ikinä muutu vaikka kuinka kauan muualla asuisin. Pitkä talvi ja ilmasto tekee ihmisille hallaa.
En tiedä onko täällä mentaliteetit paremmin. Australia on monikulttuurinen maa ja aitiopaikalta voin nähdä miten se toimii. Tosin minareeteista eivät paikalliset täällä(kään) perusta. Aasialaisiahan on nyt joka paikassa enemmistö.

Istun junassa. Klo on 19:07. En ole syönyt kahteentoista tuntiin. Heräsin tunti sitten.
Kävimme Surfer´s Paradisen kasinossa vietetyn yön jälkeen aamulla rannalla Katien kanssa.
Vesi oli kirkasta ja kylmää, nousuvesi oli tällä kertaa tuonut vettä syvältä ja näin näin ollen syvän meren olentoja. Kolmea eri meduusaa, joista yksi välkehti sateenkaaren väreissä, hurjasti erilaisia kaloja ja korallia. Kaikki tämä laiturilta.
Että ottia tuota, shottia juota.

(Jos joku kysyy, että "Where is your Christmas spirit?...

#Jännän ääri)

Existence Indifferent

Ostin kiipeilyvehkeet. Tittidii, tattadaa! Olen opetellut erinäisiä solmuja ja katsonut lukemattomia videoita ja oppaita. On pakko osata aika paljon ennen kuin on mitään asiaa kalliolle killumaan, vaikka periaatteessa jo Thaimaan kurssi opettikin kaiken alussa tarvittavan. Ei vielä riitä rohkeus mennä yksin. Eikä kyllä taidotkaan. Siispä menin työpaikkatoveri Karlin kanssa. Hän on kiivennyt himpun verran kauemmin kuin minä mutta omaa suuremman itseluottamuksen toimintaan. Pystytimme top ropin ja abseilasimme alas. Oli lystiä. Hemmetin pelottavaa, koska ei ole enää ohjaajia kertomassa, että solmut on oikein ja kaikki on varmistettu. Nyt pitää alkaa luottaa itseensä. Haastavaa, mutta lystiä.

On joulukuu. Tuuletin huutaa. Vielä on töitä, mutta kuinka kauan jaksan elää varastosta. Pitäisi tehdä päätöksiä. En ole ollut niissä koskaan kovin hyvä. Ehkä menen sinne, missä tuuli tuoksuu raikkaimmalta. Ja juuri nyt, se tuoksuu täällä hyvältä. Seuraavaksi Uuteen-Seelantiin tai takaisin Thaimaahan kiipeilemään. Jälkimmäinen vaihtoehto tarjoaisi halpaa ja hyvää meininkiä ja niin kuin eräs nimeltä mainitsematon henkilö totesi: "Ai Aasiaan? Mä oon hei ollu jo Pattayalla, Aasia on jo nähty."

Katie ei halua seurustella, joten en voi muuttaa Gold Coastille tai laskea korttejani hänen varaansa. Kurja tilanne, koska omalta osaltani hänestä pidän kovastikin. Hän ei vain ilmeisesti minusta. Tai kai pitää mutta ei tarpeeksi paljon. Kai se pelkää. Tai en minä tiedä. Se on nainen. Kuka niistä tietää. Katsotaan mikä on Virran tahto. Yritetään lakata räpiköimästä ja kellutaan. Sitä olen vaalinut elämännuoranani.

Mitäsmitäs. Niin joo ihottuma (josta taisin jo kuvankin joskus tänne laittaa) on levinnyt. Nyt sitä on käsissä ja kyljessä. Kävin otattamassa koepalan. Viikon kiipeilykielto ja tikit hauikseen. Onpahan taas astetta tylsempää kun ei saa apinoida. Tulokset kertoivat ihottumien olevan rengas granuloomia. Samoja mitä jaloissa. Vaarattomia, jotka häviävät itsekseen vuosien saatossa. Ei taaskaan mikään tavallinen tauti. Ei tiedetä mistä johtuu, ei ole parannuskeinoa.

On sitä kyllä mullekin kaikki maailman jutut suotu. Vaan väliäkö hällä, asioilla joihin ei voi itse vaikuttaa. Se tuo jotenkin lohtua. Koskien kaikkia asioita.
Jos minä en pysty itse vaikuttamaan siihen, ja yritän silti parhaani, ei ole minun vikani.
Jos tipun kalliolta minusta riippumattomista syistä niin minkäs teet. Tuokaa ruisleipää haudalle.

(Eksoottinen katukyltti matkalla Valleysta kotio.

#Fortitude Valley, Brisbane)

In the Clear

---------------------

...taivas kaareutuu. Horisontissa nousevat vuoret ja myrskypilvet. Kuu on vastannalla. 

Kuollut ja kallellaan. Orion lepää Betelgeuzen varassa. Tulen tuulta pakoon sisälle. 

On niin paljon mitä en vielä ymmärrä...

---------------------

Hapankorppu suussa tulee koti-ikävä. BBC:n dokumentti Universumista saa mietteliääksi. 

Hyvälläkin tapaa. Ja professori Coxin toteamus nostaa niskavillat pystyyn:

"Olemme yksin universumissa.

Emme ole yksin universumissa.

Toinen näistä väittämistä on tosi."

Molemmat ovat aika kauhistuttavia ja toisaalta innostavia ajatuksia. 

Olen miettinyt paljon, että miten käy, jos edes yksi yksisoluinen eliö löytyy toiselta planeetalta. 

Onko etusivun uutisissa Kim Kardashianin edesottamuksia vai tuo. Luultavasti pienellä präntillä, sivuhuomautuksena jälkimmäinen.

Se tarkoittaisi nimittäin, että elämää on muuallakin. Olisi aika helevetin ihmeellistä.

Ehkä. Ehkä meidän aikanamme...

...En jaksaisi syödä lääkkeitä enää. 

Haluaisin tuntea kaiken. Saada kiksejä kaikesta ja olla se sensitiivinen ihmisperse joka olen.

Tämä kompressori karsii liikaa taajuuksia.

Mutta sitten olisi keksittävä parempi keino päästä ahdistuksistaan eroon. 

Että kykenee normaaliin elämään. Ei sairauksia pelkällä sisulla lannisteta.

Muuten olisimme kaikki megaterveitä, Brad Pitin näköisiä robotti-Einsteinejä. 

Aika karmea ajatus, aye?

***

Vielä minä nousen. Täyteen mittaani ja kurkotan aina korkeammalle.

Kurkota sinäkin, Ystävä.

Itä-rintamalta toivotan kaikille erittäin hyvää ja onnellista joulua ja uutta vuotta. 

Joka saapuu (Uutta Seelantia lukuunottamatta) tänne ensimmäisenä.

***

(Muutama perussolmu kiipeilyyn. Vasemmalta yläkulmasta oikealle lähtien:

Prusik Hitch, Self-Equalizing Anchor, Clove Hitch,

Girth Hitch, Alpine Butterfly, Double Fisherman´s Knot,

Figure Eight on a Bite, Munter Hitch ja Figure Eight

#I Love Climbing)

(Tällaisia on tuijoteltava ennen kallioille astumista saadakseen "betaa" reitistä, 

että sitten voi "crankata" ja "redpointata".

#Slangi. Parempi ku Helsingin pikkukylän.) 

(Possumin poikanen tuli tervehtimään ikkunalle <3

#My hoods)

(Poikain kanssa Down Underissa rapakoimassa

#Down Under, Bris)

(On rope. Valmiina lentoon.

#Kangaroo Point)

(Yli jokien ja laaksojen, ma mummon luokse hyppelen.

Oisko ollu 16 tämä näin.

#KP)

(Rakkaat vanhemmat lähettivät joulupaketin! <3

#Äiti! #Isä!)

(Työmatkalla junassa.

#Cannon Hill boobstation)

(Nyt niitä jäitä ja tuulettimia ja pakastimia.

#Joka helevetin paikka)

(Vähän jos tuli 100mm vettä tuntiin.

Kovin myrsku Brisbanessa vuosiin. Autot hajalla ja ikkunat ja kaikki.

#Cultural Centre)

(Stephen King, anyone?

Myrskyt on aika kivoja täällä.

#Bris)

(Lautalla matkalla kiipeilemään.

#Brisbane River)

(Poikain kanssa kaatamassa takana näkyvän tytön vesiä 

ja aiheuttamassa muutenkin pahennusta ulkomuodoillamme.

#My place, Valley)

(Tässon sulle välimallijätkät.

#Pitikö tämäkin nyt laittaa)

(Saatanako itse se siellä vasemmalla photobombbaa.

#Saatana itse)

("Näyttäkää siltä kuin olisi hauskaa..."

#Hauskaa.)

(Lähestyvä myrskyrintama.

#New Farm)

(Mä ja Bruce. Hieno kissa.

#GC)

(Katie tuli Color Runista. Oli värikästä.

#Värikäs #Tä)

(Rock out with your cock out.

#Surfer´s)

(Sinne minne määräni määrää.

#KP, Bris)

Ruisleipää, hapankorppua, salmiakkia, piimää ja suomenpystykorvajulisteita: 

Nightwish - Cadence of Her Last Breath

A World of Madness

(NOT losing the sunsets/rises.
#Surfer´s Paradise)

"A universe of horror and loss
surrounding a single-lighted stage
where mortals dance in defiance
of the dark."

-Stephen King

- "Kingdom of Crosses"

- Minä Itse

"A world of madness."

- Silent Hill

"An imagination is a powerful tool. 
It can tint memories of the past, shape perceptions
of the present, or paint a future so vidid that it can entice…
or terrify, all depending upon how 
we conduct ourselves today…"

- Jim Davis

***

et löydä tanssilattialle ikinä

jos ei jalkapohjasi ole niin herkät

että osaat kulkea eteen katsomatta

käärmeen ohi eikä se pelästy

vuorimännyn juurien ohi eivätkä ne vahingoitu

***

-Pentti Saarikoski

---------------------

…"Ihan vaan tiedoksi, että meillä on rotta. Että pitäkää eväät jossain ylhäällä. Ei siinä mitään, että meillä on rotta. Mutta jos rotta ei lähde, niin rotan perässä tulee käärme. Että jos näette pythoneita luikertelemassa hyllyjen välissä, niin älkää koskeko, tulkaa sanomaan." 

Näin loihe lausumahan pomoni työpaikalla. Ei siinä, kiitos neuvosta, en ajatellutkaan ensimmäisenä työntää mitään osaani lähettyville jos parimetrinen python sattuisi tulemaan hyllyillä vastaan…

---------------------

Ordinary Vanity

Kirjoitin joskus, että "näillä pelloilla ei ole lauluja."
No ei ole kyllä kalastusväline tehtaillakaan, voin kertoa.

Päivät ovat kulkeneet aika lailla samaa rataa:

Herätys klo 05am.* 
Bussiin klo 06am.
Junaan vaihto South Bankilta klo 06:40. Puolta tuntia myöhemmin 15min kävely työpaikalle, jossa hommat alkavat joka aamu klo 07:30 sharp eli tasan. Kahden bussin kautta "kotona" ollaan taas iltapäivällä viiden jälkeen. Ellei mennä suoraan töistä kiipeilemään. Sitten ollaan kasin aikaan.
Sitten ei ole enää energiaa muuta kuin torkahdella mikrounille jo bussissa, joka on ollut vähän ahdistavaa. On yksinkertaisesti niin väsynyt, että nukahtelee pariksi sekunniksi koko ajan ja aina havahtuu siihen kun nukahtaa. Vaikka olisi silmät auki. En tiedä teistä, mutta itselle on ainakin uusi kokemus.

Olen käynyt tunnin junamatkan päässä sijatsevalla Gold Coastilla kolmena viime viikonloppuna.
Siitä kerron lisää seuraavassa osiossa.

Kiipeilen. Yritän oppia tekniikoita. Ei ole mitään parempaa kuin tanssia ylös seinää, olen huomannut.
Paino sanalla tanssia. Sillä sitä se on, kun sen osaa. Nyt olen saanut vain välähdyksiä, muutamia oikein sijoitettuja askelia. Vielä minä itseni selätän. Mutta hitto kun on vaikea laji. Ei vaadi voimaa, vaan tekniikkaa, jossa on niin paljon eri aspekteja, että on vaikea hallita kaikkea. Ja malttamattomana pitäisi heti kiivetä vaikeimpia. "Ennätys" on tällä hetkellä 18- tason lievä overhang (eli yli 90 asteen menevä) seinä Urban Climbissa. Saatanan grading-systeemit. Tuokin vääntyy 5.10a:ksi, 5c/6a:ksi ja mihinkä lie muihinkin.

Alan tottua puhumaan englantia. Välillä huomaan ajattelevani englanniksi. Välillä taas puhun vahingossa suomea kun jossain tilapäisessä mielenhäiriössä kuvittelen työkaverini moista mongerrusta osaavan. Suhteellisen kova kielikoulu kuitenkin. Hyvin olen pärjännyt vaikka vieläkin kompastelen kieliopin kanssa tai jos en tunne itsevarmuutta niin en osaakaan enää puhua. Tosin muutama työkaveri on sanonut minun olevan white nigga, koska käytän niin paljon slangia.
Ei kai sillä niin väliä kun natiivi en ole kuitenkaan. Oppia ikä kaikki!


*Pidän suomen 24h kellosta. Täällä kaikki on am (ante meridiam) tai pm (post meridiam).

(#Urban Climb ja reunion poikien kanssa <3)

---------------------

…outo visio täyttää minut purkaessani merikonttia, joka on sullottu täpötäyteen 17kg ravustuslaatikoita, jotka tulevat Kiinasta. Mietin sitä ihmistä, joka on tämän helvetillisen urakan tehnyt. Näen silmissäni Shanghain klo 04. Väsyneen, mutta tarmokkaan nuorehkon miehen, tupakoitsijan, tottakai, kun Aasiasta on kyse. Hän täyttää Shanghain satamassa konttia, kaupungin lohduttomien värivalojen kalpeassa loisteessa ja sataman kalan hajussa, savusumuisessa aamussa. 
Mitä hän miettii. Perhettään. Tai sen olemassaolemattomuutta. Naurettavaa palkkaa länsimaisilla standardeilla. Omistajien osinkojen satatuhatkertaisuutta. Kiitollisuutta siitä, että tänäkään yönä ei tarvinnut silti nukkua laiturin alla, piilossa velkojilta. Vai tulevaisuuttaan. Mahdollisuuksia. Mahdottomuuksia. Sitä henkilöä, joka purkaa tämän kontin…

---------------------

Tears of the Sun

Kirjoitan tätä maanantaina, klo 18:46 paikallista Queenslandin aikaa. Hikoilen kuin sika.
Guesthousen tuuletin puhaltaa täysillä, ikkunat on levällään ja kohta on jääkaappikin eikä auta yhtään. Suomessa on nollakeli. Sataa räntää, on harmaata ja ankeaa ja minä valitan kuumuudesta. Tänään oli päivällä töissä yli kolmekymmentä. Sääennusteen mukaan +36. Kuuma nyt kuitenkin. Eikä vielä ole edes kesä. Kuolen ilman ilmastointia, joten pakko vaihtaa majapaikkaa/seutua jossain vaiheessa…

Niin. Gold Coast. Olen käynyt siellä nyt kolmena viikonloppuna. Jokaisena on mennyt perjantai ja lauantai aamuun asti oluen merkeissä. Olen ollut tappoväsynyt joka-aamuisen klo 05 heräämisen takia mutta olen puskenut itseäni. Ja arvaahan sen miksi. Naisenpa tietysti. 

Olen siis viettänyt aikaa Katien luona. Hän on pari vuotta minua nuorempi, ortopedinen punapää hoitaja, (rakastan kieltämme ja kielioppia mutta koska koen osaavani kielioppimme säännöt, voin niitä näin ollen rikkoa ja luoda jotakin uutta. Ja näinhän se joka asiassa menee, eiköstä juukosta)
joka on paljastunut aika mukavaksi pakkaukseksi. Huumorintajuinen, nätti, älykäs. Mitäpä muuta sitä ihminen. Mutta ei. Emme seukkaa. Ainakaan vielä. Gold Coasti ja hänen hemmetin viihtyisä asunto on vain tunnin junamatkan päässä, joten sinällään se ei ole ongelma. Ja kissansa, joka rakastaa minua. Ja koiransa, joka myöskin. Olenpa miettinyt maallisen tomumajani uudelleensijoittamistakin koska olen saanut nähdä miten normaalit ihmiset elävät, mutta työt ja sen tuoma raha houkuttelisit vielä kovasti. Ellen löydä sieltä töitä. 

Koska vaikka työt ovat hyvinkin kiva jutska, ei elämässä ole paljon mitään muuta tällä hetkellä.
Tätäkin kirjoitan hyvin ankaran väsymyksen kourissa. Tosin viikonlopulla on jälleen osuutta asiaan…

Olen nähnyt ihmeitä. Katie tietää aivan helkkaristi maansa luonnosta ja olen ollut todella etuoikeutettu kun hän on vienyt minua rannoille ja selittänyt kaikkea ihmeellisyyksiä. Vaikka vieläkin jaksan kysellä, että mitenkäs ne hait ja onko varma, ettei ole käärmeitä nyt ja tunnenpas itseni mieheksi.
Mutta koska niitä on. Käärmeitä ja hämähäkkejä ja haita.
Mutta Katie ui melkein päivittäin, eikä ole vielä törmännyt haiseen. Tosin pimeällä hänkään ei suostu menemään rantaa pidemmälle. Ja samaisessa paikassa missä hän ui kerran, pari tuntia myöhemmin hai söi tuttavansa...

Niin ihmeitä! (sen lisäksi, että edellämainittu naikkonen ui villien delfiinien kanssa viime viikolla!!!)

Bioluminenssi. Suotuisissa olosuhteissa itsevalaisevia bakteereja huuhtoutuu rannalle. Kun kävelet rantavedessä, ne hohtavat. Jokainen askel on kuin astuisi taikamaailmaan, for real.

Katie vei minut eräänä viikonloppuna myöhään illalla rantahiekalle, jossa tuhannet ja tuhannet pienet sotilasravut marssivat ja puikkelehtivat koloihinsa. Kävelimme paljain jaloin joukossaan varovasti samalla kun rauskujen jättämät kuopat, jotka laskuvesi paljasti, pistivät miettimään askeleitani. Sitten. Veden äärellä. Hohde. Aivan henkeäsalpaavaa touhua. Ja tuo ei ollut vielä mitään edes! Katie oli ollut koiransa kanssa kävelyllä ja meininki oli kuulemma ollut kuin Avatarista.
Pitelin yhtä itsevalaisevaa otusta kädessä. Se tuikki kuin tähti. Oli hymyisiä meininki. 

Niin ja meduusoja! Hurjan kokoisia! Kaloja! Rauskujen jättämiä kuoppia! Tuhansia sotilasrapuja! Tieto siitä, että sadan metrin päässä minusta voi tällä hetkellä uida tiikerihai tai valkohai tai villidelfiini tai ihan mitä ikinä vain! Ja toisella rannalla Tyynestä valtamerestä nouseva Aurinko. Haiverkot kaukaisuudessa. Hullun kokoiset aallot, joita arvatenkin surffarit rakastavat. Korkeat rakennukset. Huojuvat palmut. Jokainen askel on ihmeellinen toisinaan. Yritän, että jokainen askel olisi ihmeellinen päivittäin.
Mutta siihen ei paljon tarvita, kun Australian luonto on henkeäsalpaava enkä ole edes vielä nähnyt mitään. Mutta, että arkikin on ihmeellistä. Kaikki on kiinni omasta asenteesta, rakas kanssamatkustaja. Kyllä. Sinä. Sinäkin matkustat, vaikket liikkuisikaan. Joten...

Rock out with your cock out?

(Täydellinen Kuunpimennys illalla pyykätessä.

 Pienesti lumoavaa.

#Lumous #Pieni)

Eclipse

Alan sopeutua elämään täällä. Vaikka juuri nyt en osaakaan tuoda itseäni ulos kirjallisessa tai oikeastaan missään taiteellisessa muodossa. Nautin elämästä vaikka aikaa ei ole mihinkään.
Joka on ihan jumalattoman outoa minulle. Atte ja Jimmykin tuli Brisbaneen enkä ole ennättänyt kunnolla nähdä heitäkään, harmittaa, mutta toivottavasti pian pystyisin. Kiitos ja kumarrus pojille!
On jotenkin tapahtunut niin paljon lyhyen ajan sisään, että on vielä paljon sulateltavaa. Eikä vähimpänä niistä uusi tuttavuus. Jonka suuntaa ei voi tietää. Voihan olla, että tämä on vain lyhyt romanssi. Tai sitten jotain pitkäaikaista. Kuka näitä tietää, ja miksi pitäisikään. Nautitaan nyt, kun kerran kyetään.

Palaan tähän kun sieluni vuotaa...

...Jotain silti tihkuu läpi tuoksun, muistojen… -Cmx

    …Haluatko todellakin kuolla ilman arpia

         ehjillä legoilla kuunnellaan placeboa

           ruhje muistuttaa, olet elossa

            

           Maitohampaista lapsille rahaa

         Läntisen maailman idea ja äo

       Teollisuus tekee sairaaksi

         Meillä on oikeus käyttäytyä kuin potilaat

           Joten vittuun kaikki! … - Stam1na

(On myrskykauden alku. Taustalla muodostuva supersolu.
#Labrador)

The Day of Night

Katselin eilen illalla asmr-videoita SinäTuubasta kun en saanut unta.

Asiaa ei auttanut pimeästä kuulunut helvetinääni, joka sai käteni taskolampolle ja paikallistamaan lähdettä. Joka paljastui noin 10 senttimetriseksi shiskebab/chubacabra/paholaisenkätyri/olennoksi seinälläni. 

Jonkinlainen heinäsirkan ja torakan lentävä sekoitus. Kiva.

En toiminut miehisesti. Myönnän.

Tökin sitä sanomalehdellä. 

Se juoksi seiniä pitkin noin vartin ajan ja haarniskaan jo sonnustautuessani ja Excaliburia kivestä vetäessä se luikahti oven alta muita sieluja riivaamaan. Kiitos, jeesus, nyt tästäkin sitten.

Niin ASMR. Lyhyesti kuvattuna se on aivojen ilmiö, jossa ääni tai liikehdintä (mainittakoon, että yleensä rauhallinen naisen ääni tai kuiskaus, olisiko joku huolehtiva-äiti-efekti) saa aikaan syvää rentoutumista ja kihelmöintiä päälaella tai niskassa.

Kiinnostuneet voivat tätä Automatic Sensory Meridian Responsea googlailla ja YouTube on tosiaan täynnä videoita aiheesta. Roolileikkejä parturissa olosta ym. vähintäänkin kyseenalaisen kuuloista, mutta kyse ei ole mistään seksuaalisesta, ainoastaan rentoutumisesta ja nautinnosta. Jonkinlaista tuudittautumista siisen.

Tulipa tästä mieleen, että yhdessä videossa nainen selitti jostain ihme "toxineista", jotka "kasautuu kehoon" ja niitä voi tälleen hivelemällä poskiaan ja syömällä apinanaivoja "vapauttaa" kehosta varpaisiin ja näin ollen ilmeisesti pois päin. 

Sanomattakin on selvää, että mitä ihmeen paskaa tämä nyt on. Ennen kuin ennätin edes tutkia aihetta, järki sanoi jo, että nyt ollaan aika huuhaan äärellä. Ja tutkittuani asia sai varmistuksen. Joten. Älkää helvetissä mihinkään tuommoseen. 

Just sayin´. What you gonna do! I thought this was America huh! What you gonna do! 

(Jalat. Ja nuo pienet hiekkapapanat on ravun syömiä. 

Ne söpöt otukset kaapii ravinteita hiekasta ja jättää jälkeensä hiekkapalluroita. 

#Gold Coast)

14 000km Away From Nothing

"Mistä alkaisin ja mihin kaiken päättäisin", kuten PMMP hienosti lauleleman. 

On tapahtunut niin paljon sitten viime kirjoituksen. Tai ei oikeastaan. Minulla menee näihin aina vaan tuhottomasti aikaa. Jota minulla ei ole. Kuten kirjoitinkin. Kiipeilyä ja töitä. Viikonloput eeppisyyttä:

Männäviikolla Katie vei minut kansallispuistoon katsomaan hehkuvia matoja. 

Ajoimme puolisen tuntia Gold Coastilta mehtään päin. Matkalla pysähdyimme katselemaan järvenselkää, jossain kohti vilahti kenguru, muutam

Ihan hullua oli kävellä pimeässä sademetsässä taskulampun kanssa. Ja hullun siistiä, nimenomaan. Matkalla tuli vastaan aika hemmetin isoja hämähäkkejä: Huntsman ja Wolf huntsmaneja, sillan alla kimaltelevassa joessa saalisti pari ankeriasta, tulikärpäset tarjosivat bioluminenssi näytöstä 2/3 (ensimmäinen itsevalaiseva lajike löytyi rannalta, hohtavista bakteereista) ja lopulta saavuimme luolaan, joka oli kuin olisi katsonut ylös maaseudulla kirkkaaseen tähtitaivaaseen. Tuhansia bioluminenssin avulla saalistavia matoja roikkui katosta. Aivan julmetun hieno näky. Aikamme ihasteltuamme lähdimme takaisinpäin. Matkalla tuli vielä jonkinlainen sokeri astianpohjalle: Pusikosta kuului rasahdus ja taskulamppu paljasti eteemme luikertelevan n. 2,5m pitkän pythonin. Sanat ei riitä kuvaamaan kohtaamista. Maaginen otus. Eikä edes niin vaarallinen, kunhan ei mennyt tökkimään millään ulokkeella ja piti välimatkan.

Olen myös uinut. Kerran. Rantavedessä. Sydän kurkussa haiden takia. Irrationaalinen pelko, tiedän, mutta en mahda mitään. Katie yrittää houkutella snorklaamaan. Yritän totutella lapsen askelin. 

Viimeksi hän sai minut veteen noin vartin maanittelun jälkeen. Kolme sekuntia myöhemmin kaverinsa alkoi kiljumaan ja kaikki poistuimme vedestä, minä luultavimmin nopeiten, välittömästi. Meduusan pisto. Ei millään tavalla vakava mutta kunhan pisti. Ehkä delfiinit, jotka tulivat morjestamaan rannan läheisyyteen, saattoivat hieman korjata tilannetta.

Katielle erityiskiitos kaikista tähän astisista mahtavuuksista. 

Paikallinen oppaana on jotain niin korvaamatonta, että oksat helvettiin. 

Muistakaa tämä reissuillanne.

---


Kävelin juuri viisi kilometriä Citystä lähiööni 38 asteen pienehkössä hikisyydessä, koska G20 kokous toi Brisbaneen Obaman ja Putinin ja kaikkien muiden johtajien kanssa enemmän poliiseja kuin ihmisiä ja bussiasemat ja juna-asemat olivat suljettuina. Hassua, miten jokaisessa kadunkulmassa oli vähintään viisi poliisia.

Brisbane jatkaa vielä ainakin marraskuun ajan. Kerään rahaa tuleviin seikkailuihin myymällä ruumiini $22,51/h hintaan jonkun toisen käyttöön. Tietyssä mielessähän me kaikki olemme prostituoituja. Toiset vain vähän pahemmin kuin toiset. Raha turmelee kaiken. Siksipä olen päättänyt, että jos vielä musiikin parissa touhuan kotisoittelua pidemmälle, aion jättää raha-aspektin kokonaan pois ja katsoa millaista jälkeä syntyy kun pelkästään musiikki sanelee ehdot. Ainahan se näin on minun kohdallani tehnyt, eipä ole hirveesti hittejä tullut taiottua tai radiosoitto mielessä kertsiä väännetty mutta näin sen pitää olla. Syntyköön kymmenen minuutin yhden sävelen kissantappovingutus tai kolmentoista sekunnin outro, joka onkin tavallaan intro tai mitä ikinä. Musiikki on ihmeellinen asia ja sellaisena sen on säilymän.

Ugh. Hän-Joka-Ei-Rusketu on puhunut.

Kumarrus, Ystäväni, sinulle.

Että olet selvinnyt Siihen,

Rakkautta ja Anarkiaa:

***

(Thank FUCK it´s Friday!

#Brisbane, New Farm)

(IhQ pieni albiino gekko guesthousella <3

#<3)

(Jumalauta! Tuokee jäitä! 

#Jokapaikka)

(Jarska posee.

#Kämpillä)

(Jarska posee.

#Surfer´s Paradise)

(On se kyllä vähän hienompi ranta kuin esim. Vänäri.

#Surfer´s Paradise)

("Ole normaalisti! Normaalisti! Vittu onko tuo normaalia häh, oletko vajaa mitä?"

#Surfer´s)

(Feelin´ good on a Wednesday.

#Randy Marsh

P.S: Katie Rose. Onko kovempaa nimeä ever häh. <3)

(Meduusa! Kuulemma harmiton mutta en ois varmasti mennyt tökkimään elimilläni laiturilta.

#Laituri #Elin #Tökkiä)

(Natiivit uskaltautuu veteen pimeälläkin. 

Kovat suomipojat ei tämän lähemmäs ikinä.)

#Labrador)

(Taas piti. Aina sama juttu.

#Sama juttu #Aina)

(Taustalla hohkava Surfer´s on majesteetillinen näky.

#En osaa valokuvata)

(Aamuinen laskuvesi paljastaa satoja kuoppia, jotka ovat rauskujen jättämiä.

Samaisten, jotka keihästivät Steve Irvinin.

#Et ois menny tökkimään :( 

(Herutellaan vielä kun oli kuitenki aika huisia.

#Surfer´s)

***

(Katie on kova mimmi.

#Broadwater´s)

(Näettekö nuo siniset pallerot vedessä? 

Ne on meduusoja. Ne pistää. Niitä on tuhansia.

#Ennoo tulossa)

(Urban Climb. 15/5c tekniikkaa harjoitellessa.)

(Hieman vaativampi 17/5c. 

Tähän mennessä kovin on 19/6a+. 

20 tai jopa 21/6b ennen joulua!

#Rakastan)

(Moottoritie on kuuma.

#Kuuma # Moottoritie)

(Sanoinkuvaamattoman kaunista.

#Labrador)

(Brisbane South Bank by Night)

(Funnelweb spideri valokiilassa)

(Siinä se on. Aikamoinen lötkö ja pötkö)

#Kiärmes #Namumbah)

(Vasemmalla puolen tietä, väärällä puolen ratti, kaikki on päin helvettiä)

(Glow Wormeja! <3)

(Rantojen mies. 

#Labrador)

(Tytöt ui. Me pojat pelätään.

#Bruce ja mä)

(Tmi Osaan valokuvata)

#Valo #Kuva)

(Atte ja Fortitude Valley <3)

(Pienen lautasen kokoinen Huntsman.

#Juu, kiitos ei)

(Matkalla Namumbahiin pysädyimme katselemaan maailmaa)

(Kalaparvi tul rantaan!

#Kalaparvi #Tul #Rantaan #Labrador)

(Mööbelin nerouspalkinto on teidän.

#Teidän)

(Australia ja Hänen freshwater lakensa <3)

(Tuuhan suomipoika kattoo…)

(Katie teki mulle maailman parhaan jälkiruokalautasen. <3)

#Hänen huippu asuntonsa

(Morningrise.

#Mä ja Sä)

("Kyllon komeita katajia teilläpäin tokkiisa…)

#Between GC ja Numbah)

Falafel-pyöryköitä ja hummusta sekä Foo Fightersin uusinta:

Feast and Famine