(Thaiwand Cave revisited.
Always a pleasure, my fellow bats.
@The Almighty Railay Beach)
"It is better to understand something
than to memorize something."
-Neil deGrasse Tyson
"The dead don´t need lovers
only the living."
-Game of Thrones
"The most beautiful thing we can experience
Is the mysterious. It is the source of all true art
and all science. He to whom this emotion is a stranger,
who can no longer pause to wonder and stand rapt in awe,
is as good as dead: his eyes are closed."
-Einstein
"Ja se vapaus,
että jos jäisi tähän
olisi pian kuollut kylmään
avaruuden tähtien kanssa"
-A.W Yrjänä
"For I am holding a high card
and I want to see both her sides."
-M. Itse
"Yö on kaunis,
mua ei koske."
-Maija Vilkkumaa
"We´re on no-man´s land
falling towards enemy territory.
-Lt Paul Wang
---------------------
Tule tuomaan turjan tuoni
Keiteleeltä keltisten kehto
Marmattamatta mielitietty
Kohtalon kaunis kultainen kuolo
Hiveleepi hyväileepi
Pohjatonta, posketonta
---------------------
He Who Sought the Fire
Katien hyvästeleminen ei suju kyynelittä. Valvomme lentoa edeltävän yön pakaten laukkujani ja nauramme ja itkemme. Lentokentällä on aika helvetillistä irrottaa halaus ja kääntyä turvatarkistusta kohden. 8,5h Malesiaan ja 2h Thaimaahan sujuu univajeesta riippumatta leikiten. Pidemmällä matkalla saan jopa kolme penkkiriviä itselleni ja näin ollen ainakin ruumiini saa levätä. Mieli on musta.
Bangkok. Jälleen. On muistettava miten reissataan taas. Kiipeilyvehkeet painavat hartioita, kännykkä ei toimi jatkoyhteyksien tarkistamiseen. Otan bussin metroasemalle ja metroaseman päätepisteeltä huikkaan mittaritaksin. (Ei tarvinnut sanoa ei vain kuin kahdelle edeltävälle!). Kuski höpöttää englantia suuna päänä minkä kerkeää vaan vain noin 20% on edes jotenkin tulkittavaa. "What"in kysyminen on kuin heiluttelisi patonkia Sokkarin kongissa. Nyökyttelen ja nauran. Varmaan pitää aika uunona. Olen varuillani. Täällä ei voi luottaa ihmisiin niin helposti. Taksikuski paljastuu kuitenkin todella mukavaksi ja etsii kanssani laitakaupungin hotellia ja yrittääpä jopa soittaakin paikan päälle kun paikallisalueelta ei moista meinaa löytyä. Löytyypä lopulta. Sänky. Peili. Tuuletin.
Kaikki mitä ihminen tarvitsee.
On eri maailma. Erilainen kuin vuosi sitten. Erilainen kuin Australia päivä sitten. Mietin, mitä paikalliset ajattelevat 7-eleven myymälöistä, joita on valehtelematta joka korttelissa kolme. Kolme.
Sitten mietin, mitä me suomalaiset ajatellaan R-kioskeista. Niinpä. Hyvä Jarno. Kyllä se siitä.
Pyörin päivän Bangkokissa. Pelottaa syödä paikallisruokaa mutta tänne on tultu ja täällä syödään nyt sitä mitä on tarjolla eikä aleta länkkäröimään perkele. Eli katukeittiöön euron aamiaiselle. Aivan loistava nuudeliannos, kuten arvata saattaa. Päivälliseksi toinen moinen. Ja illalliseksi vähän-jos-meinaa-rutista-hampaissa ankkaa. Nuudeleilla. Temppeleitä. Jokiajelua. Kävelyä. Ihmetystä. 11 miljoonaa ihmistä on enemmän kuin yksi kaupunki voi sietää. Tai yksi suomalainen.
Slummeja. Kodittomia. Kulkukoiria ja kissoja. Luksuslukaaleja. Saastaa. Liikenneruuhkia. Holtittomuutta. Asennetta. Ystävällisyyttä. Ihmisyyttä. Niistä on Bangkok tehty.
(Bangkok. Dangerous.
#Ottia tuota)
The Seventh Season
Lento kestää 1,5h. Menee kuin vessassa käynti. Krabi Town on entisellään. Yömarketteja, marketteja. Olen tukehtua aivan järkyttävän tuliseen chiliin, joka vahingossa nuudeliannoksen sekaan oli eksynyt. Yskin puoli tuntia ja niistän vettä nenästä. Ihanaa. +36 lämmintä. Alkaa tarkenemaan.
Mietin.
Että miten hyvin yksi valokuva kuvastaa tätä paikkaa: Buddhan patsas, jonka edessä on rahaa.
Thaimaassa taitaa olla yli 5000 temppeliä. Ja vaikka Buddhalaisuus on pyhää ja kaikki kumartelee Mekkaan päin, on rahan valta ylitse kaiken. Baht = Buddha. Täällä voi vieläkin ostaa kaiken. Siis ihan kaiken: Varmastikin lapsen ja murhan sopivaan hintaan. Että ottia tuota. En tiedä mitä ajatella. Ihmiset tuntuvat jotenkin etäisemmiltä kuin viime käynnillä. Rasistisemmilta. Joka on outoa ja jota on kohdannut. Mieti! Rasismia! Valkoihoista kohtaan! Eipä tullut mieleen, että moinen on edes mahdollista vaan tottakai se on. Xenophobia ei tunnusta väriä.
Pääpiirteissään täällä on kuitenkin edelleen hemmetin helppo matkustaa. Turisteihin on jo totuttu eikä kukaan jaksa yrittää huijatakaan oikein. Huomenna Railay Beach. Päämäärä. Määränpää. Koti?
Puolenpäivän maissa olen kävellyt itseni "satamaan." Eli lähinnä laiturille, jossa on noin viisi (5) longtail-venettä. Kyyti maksaa 150 bahtia. Ranskalais/espanjalais-seurue yrittää tingata vaikka selitän, että tämä hinta on vakio. Minä hyppään kyytiin ja he jäävät maihin. Lienevätköhän päässeet ikinä perille.
Railay. Majesteettiset kalliot kohoavat pienestä laiturista. Ensi silmäyksellä kaikki on kuin vuoden takaa. Joka paikassa on vain enemmän sakkia. Äkkiä huomaan, että miten paljon enemmän. Jos vuosi sitten sain olla suhteellisen rauhassa, nyt jokainen vastaantulija on turisti. Hotelleja on tullut tusinan verran lisää. Resortteja. No. Kalliot ovat entisellään ja niiden vuoksi tänne on tultu, joten lakataan sitten valittamasta ja lomaillaan turistien keskellä. Kai sellainen itsekin olen.
Opas ei ole oppinut sanaakaan enempää englantia kuin vuosi sitten. Mahtavaa. Hän osaa kuitenkin belayata, yllättäen, ja saan sovittua sopuhintaan hänet mukaan pariksi viikoksi. Saa nähdä kuinka kauan sitten lopulta tulen olemaan täällä. Seinät tuntuvat hyviltä, joskin jo vuodessa huomaan omaavani sen verran kokemusta, että täällä kalliot ovat kuluneet aika pahasti ylikäytössä. Kivi on sileää ja ote hankala. Ensikertalaisten hommia. Sendin kuitenkin 8 reittiä, joka on aika paljon. Osan leadaan onsightinä, osan top ropella ja beta flashinä. Kivaa kieltä, eikös?
(Ihmelisko eli varaani puustoutumassa.
#Jarno kuninkaaksi 2015)
Reverend Bizarre
Mietin. Miten bahti on ainoa buddha. Mietin hymyilisikö tuo ihminen minulle, ellen jostain syystä antaisi hänelle rahaa. Osa kauppiaista ei jaksa teeskennellä eikä edes katso silmiin. Toiset taas tuntuvat hymyilevän aidosti. Eroaako tämä sitten miten paljon länsimaa/kotomaastamme? Emmekö mekin hymyile rahasta? Välillä hinnat ovat mitä sattuu. En oikein tiedä, yritetäänkö minua sumuttaa vai eivätkö toiset osaa laskea. Hankala arvioida. Nimittäin aika moni täällä ei osaa laskea. Opas ei ainakaan, helppoja yhdyslaskuja. Kiipeää kuin apina tosin.
Yksinäistä. Jo viikon jälkeen. Sain pienen mahataudin ensimmäisen kiipeilypäivän jälkeen. Kello seitsemän olin kävelemässä illalliselle kun mahassa mouraisi sellaisella voimalla, että käännyin samantien kotio. Laatoitus operaation ja vuorokauden syömättömyyden jälkeen toikkaroin juomaan hedelmäshakea. Selvisin ja nyt istun majapaikan (sama kuin vuosi sitten) terassilla ja kirjoitan. Mietin. Miten.
On Thai-uusi vuosi. Vuosi 2558. Vähänkö omituista. He juhlivat sitä ampumalla vesipyssyillä toistensa päälle. Minäkin saan osani. Hauskaa. Vuoden kuumin aika. Eilen +36. Alkoi tarkenemaan. Mietin miten pärjään suomessa. Olen jo niin tottunut lämpöön. "Mutta minä kyllä sopeudun, ja joka yö kuulen kun..." Sopeudun kun se on osani. Ei ole vaihtoehtoja, perkele.
Mitä sitten? Mitä matkan jälkeen? En tiedä miten suhtautua Suomeen. En tiedä miten suhtautua mihinkään. Ehkä Isisin olemassaoloon osaan suhtautua. Yritä siinä nyt olla sitten itsevarma ja mediaseksikäs ja seksikäs ja mies. Kuntoilen. Se tuo säännöllisyyttä ja hyvää oloa. En juo enää. Niin paljoa. Läheskään. Mutta olen yksin. Pelkään niin paljon kaikkea. Ahdistuksiani. Joko syön lääkkeitä ja kärsin sivuvaikutuksista, tai sitten kärsin ahdistuksesta mutta en sivuvaikutuksista. Mene ja tiedä. En halua silti marmattaa. Sanonpahan vain. Vaikka minulle on kaikkea suotu paljon ja enemmän niin päänsisäistä rauhaa ei. Jossain kai on oltava tasapaino. Karma? Vitut. Et saa osaasi, usko pois, eivät saaneet juutalaisetkaan eivätkä afrikan päivittäiset lapset.
On seisottava kallion kielellä, puhurin vihmoessa jyrkänteen yli, revittävä paita paljain käsin ja huudettava sen yli. Kovempaa. Korkeampaa! Että etkö tämän enempää kestä! Tästäkö on tie käyvän! Ei! Vielä koittaa se päivä jolloin minä taivun mutta en tänään. En tänään.
Lyhyitä kappaleita. Harhailevaa ajatusta. Näin ajatukseni tällä hetkellä toimivat. Dynaamisesti. Niin kuin elämä. Voi elämä mikä vertaus.
(Aurinko on täällä isompi. Johtuneeko päiväntasaajan läheisyydestä.
#Läheisyys #Chao Praya)
---------------------
Nataraja
Jos aurinko paistaisi täällä
se paistaisi koko ajan
aamusta jo illan häikäisisi
että mene pois
että koskaan ei ole aika
että koskaan ei ole aika
syntyä kuolla
taistella puoltaa
taistella puoltaa
tulla joksikin
mitä vihasi aiemmin
minun pitää kärsiä että voin kirjoittaa
pelkkä kipu ei riitä
sen pitää olla jatkuvaa
sen pitää painaa
olkapäät lyttyyn
kantapäät pohjaan
takoa naama peiliksi
tyyneksi kuin kevätjärven jää
Meri on kehto
lapsia sylissään
nukkuu kevät
kesän alla
laineet huulillaan
huiskii tuulillaan
minua aina
vain eteenpäin
Maassa on povi joka ei hylkää
merkkitulet palavat öisin taivaissa
elämä on vertaus vaan mistä löydän
hänet joka vielä kyselee
lapsilta suuntaa
että mistä löydän
kumpupilvet torkkupeitot
horisontin hattaraa
kenen maita
kenen vuoro
taittaa jälleen tapparaa
taittaa jälleen tapparaa
älä huoli
äiti kulta
pojat ne vain pilailee
kun öisin nauraa
pilasoittaa
paholaisen vierehen
että mistä löydän
tarun tuojan
turjan ruojan
kel´ kuolleen kilpein koristan
kenen maita
kenen vuoro
mennä manan riihehen
äiti kulta
pojat ne vain pilailee
kun öisin nauraa
pilasoittaa
paholaisen vierehen
että mistä löydän
tarun tuojan
turjan ruojan
kel´ kuolleen kilpein koristan
kenen maita
kenen vuoro
mennä manan riihehen
----------------------
Tropical Deteriation
Viisi päivää mahataudissa ennen kuin käyn apteekista troppia. Ajattelin, että se lähtee itsestään mutta ei perkele kun on sitkeitä bakteereita täällä. Turisti-infon viehättävä nainen kertoi, että se on täällä tosi yleistä. Mahatauti. Nimim. Olin just syömässä pizzaa kun nuori tyttö oksensi rannalle. Oikeesti.
Kiipeilyä. Kutosia! Leadaamista! Huh heijaa, mitä settiä. On ollut myrskyisiä ilmoja. Ne tulevat yhtäkkiä. Ensin on horisontissa mustaa ja sitten onkin helvetti yllä varoittamatta. Olen jälleen paremmalla tuulella taudin (kop kop) kolkutellessa kettinkejään jossain toisaalla. Railay Beach on kyllä muuttunut niin kuin sanoinkin. Tämä on jo turistirysä. Mutta ei se nyt haittaa. Onhan tässä jo reissattu ja kyllä tämä ulkoisesti paratiisin mitat täyttää ja kalliolle kukkulalle.
Vielä viikko täällä. Tai vajaa. Mistä näitä tietää.
Vedetään kaikki mehut irti kiipeilyn Kari Grandi-pillimehupahvitötteröstä.
Niin ja se mahatauti kesti sitten lopulta yli viikon. Lähti vasta (luultavasti hevosille tarkoitetuilla) antibiooteilla.
Mutta mitä Suomessa? Alanko opiskelemaan jotain? Pyrinkö töihin ja uudestaan reissuun? Pyrinkö vain töihin? Pyrinkö takaisin Australiaan Katien luo? Hän tosin sanoi, että älä tule takaisin pelkästään minun vuokseni. Ymmärränhän minä. Ainahan minä yritän ymmärtää ja ymmärränkin. Että aikamoinen vastuu. Jos hommat ei natsaakaan. Kai Suomeen tosin voi aina palata. Mutta olisin pääasiassa menossa sinne takaisin hänen vuokseen. Onko se sitten sen arvoista? Hän on kultaa. Harvoin törmää hänenlaisiin kimpaleisiin.
Vajaa kolme viikkoa reissua jäljellä. Vajaa kolme! Mitä! Äsken olin Suomessa, pakkaamassa kamoja ja fiilistelemässä. Vuoteen on mahtunut niin paljon.
Aivan järkyttävä määrä tuttavuuksia. Kolme miljardia kokemusta. Neljä maata. Kymmeniä kaupunkeja. Satoja kyliä. Lukematon määrä naurua. Luvullinen määrä surua. Epätoivoa. Kyyneliä. Sekoilua ja pettymyksiä. Iloa. Ykseyttä.
Rakkautta.
En vaihtaisi tätä mihinkään.
(Ihmetys!
#Ei-jumalalle-kauhistus)
I Hate Long Goodbyes Anyway
Railay jää kahden viikon jälkeen taa. Yövyn muutaman yön Ao Nangilla, joka on vastenmielinen turistirysä. Tarkoitus olisi ollut käydä Chlong Phli nimisellä cragillä kiipeämässä yksi päivä mutta mahatauti pysyi sitkeänä eikä sallinut minun kuin käydä kävelemässä. Syön kalliita ruokia ja vedän ripulilääkettä. Huonot kolme päivää.
Sitten on jo lento Bangkokiin. Dösällä pääsisi 1000bahtiin. Lento 2000baht. Olen laiska. Vaihdan 13h bussimatkan tunnin lentoon. Bangkokin asemalta paikallisbussi minibussiasemalle. Sekoilua. Osoittelua. Väärinkäsityksiä. 30kg tavaroita ja +34 astetta lämmintä ei matchaa.
Lopulta löytyy minibussi, joka vie minut Ban Pheniin kolmessa ja puolessa tunnissa. En uskalla syödä mitään, saati juoda. Ripulääkkeitä. Sataviisikymmentä tablettia.
Kahdessa ja puolessa olisi voinut matkakin mennä mutta kuski tankkaa autonsa maailman hitaimmin ja hakee perheensä jossain vaiheessa kyytiin myös. Tällaista se on täällä. Selviän perille ehjin housuin. Ainiin ja tämän maan käsimerkit ála viittilöinti: Ne viittilöi sua pois päin jos ne haluaa, että tuut lähemmäs. Hivenen hämmentävää ensi alkuun. Oikeastaan en sanoisi, että hivenen vaan ihan vitun. Miksi teette näin? Oletteko te ihan tymiä?
Kahdessa ja puolessa olisi voinut matkakin mennä mutta kuski tankkaa autonsa maailman hitaimmin ja hakee perheensä jossain vaiheessa kyytiin myös. Tällaista se on täällä. Selviän perille ehjin housuin. Ainiin ja tämän maan käsimerkit ála viittilöinti: Ne viittilöi sua pois päin jos ne haluaa, että tuut lähemmäs. Hivenen hämmentävää ensi alkuun. Oikeastaan en sanoisi, että hivenen vaan ihan vitun. Miksi teette näin? Oletteko te ihan tymiä?
Noh. When in Rome and when in Thailand. Ban Phe. Atte, ja Jimmy kera perheensä ovat siellä, joten matkustan viimeiseksi viikoksi suomilomailemaan suomalaiseen majataloon. Joka on hyvinkin hyvä. Saa lihapullia ja perunamuussia. Joka maistuu aika saatanan hyvältä vuoden jälkeen. Kokeile vaikka itse jos et usko. Rantaa on rannassa rapiat 10km, että saattaap olla, että siellä tulee viihdyttyä. Ja iltaisin, kun kalastusalukset sytyttävät aavemaiset vihreät valonsa. Se on jotenkin surullinen näky, uhkaava, loputon. Pohjaton.
Vaan pois alho! Käykäämme taistohon hymyssä suin.
Yritän opetella joogaa, kuntoilla, venytellä, että voisin valloittaa suomen kalliot ja boulderpajat.
Yritän opetella joogaa, kuntoilla, venytellä, että voisin valloittaa suomen kalliot ja boulderpajat.
Tänne päättyy matka. Tai siis Bangkokiin, mutta tämä on viimeinen jalka, viimeinen etappi, viimeinen erikoiskoe. Jotenkin hämmentävä paikka. Hyvinkin paikallinen ja sitten kuitenkin suomalaismajatalo ja silleen tiiäxä. Läheinen Ko Samet lienee turistien ykköskohde. Niin ja Pattaya. Josta lupauduin pysymään 100km päässä. Nyt on enää 80km. Lähemmäs en mene! Metriäkään! Lupaan. Ja mörökölli minut vieköön.
Minne katosi päivät, jälleen kerran. Aika on katoavainen. Se kiitää eteenpäin yliäänikoneen lailla. Paras mitä voimme tehdä, on nauttia kyydistä. Minibussi vie minut takaisin Bangkokiin, jossa vietän viimeiset kaksi päivää sisäseinillä kiipeillen ja ajatellen kaikkea mikrokosmoksesta makrokosmokseen, syöden katuruokaa, nauttien 12 miljoonan kanssaihmisen ruuhkaisesta olemuksesta ja viimein, huomenna (!!!) astuen viimeiseen lentokoneeseen.
Kiitos kaikille blogia seuranneille, on ollut ilo jakaa matkaa ja ajatelmia kanssanne!
Sitäpaitsi, pidän kirjoittamisesta, joten seuraavastakin reissusta on hyvinkin mahdollisesti tulossa blogia ja what not. Ja miksikäs ei, jos vain elämäntilanteeni on sellainen, että kirjoitusta syntyy, niin jatkan tätä eri nimellä. Tai perustan uuden. Tuntemattomia ovat Shivan tiet.
Jaa, että milloin tapahtuu mitä?
No, hengähdän suomessa tovin ja kun saan mieleni selkiytymään tulevasta
- joka tietenkin aina on sattuman ja kohtalon jos-ei-nyt kännipainia niin jonkinasteista rakastavaisten nujakointia -
pakkaan 65L reppuni,
kiinnitän kompanssini neulan,
ja laitan Maan jälleen pyörimään.
Until Then,
With The Uttermost Love
and Ganesha´s Blessings Upon Thy Adventures of a Lifetime:
and Ganesha´s Blessings Upon Thy Adventures of a Lifetime:
***
(Australia, Gold Coast. Last fair deal gone down.
#Suru #Pusero)
(Jos jotain, niin näitä saatanan patsaita on jokapaikassa
#Baht = Buddha @Buddhaland)
(Kivat portaat oli johonkin näköalaturistimestaan
#Näkö ala turisti mesta)
(Ihan oli metal ja true ja satan ku oli tuommonen ankanpääsaatana tuolla
#Ankan, pääsaatana)
(Pakollinen selfie
#Pakko oli. Ei ollu. Bangkok)
(Tuomiokirkko.
#Jyväskylä #Tuomio)
(Vielä jos yhen patsaan niin ootte nähny ne kaikki sit
#Kaikkineonihansamanlaisia)
(Munkki tuijottelj´ Chao Phraya joelle niin kuvauksellisena, että kait sitä oli nyt pakko räppästä.
#Joo eiku kato mää yhen vaan räppäsen)
(Katukeittiöistä saa halvimmat ja parhaimmat pöperöt.
Ja melko varmasti vielä tautivapaat kun ainekset on tuoreita
eivätkä neljä päivää hotellin "jääkaapissa" olleita.
#True-reissari-syö-vain-omaa-paskaa
(Bangkokin Chinatown on sekamelskan Mekka
#Nytkö tuut pommittaa #Kuva muhammedista)
(A boat caught up by the tide.
#Kuvauksellinen asiahko #Krabi Town)
(#Railay East)
(#Railay West)
(Raileyn 80m korkeat kalliot ovat aina ihmetys.
#Ihmetys #Ei kauhistus)
(6a+ topropena oli kiva kokemus.
#1-2-3 Wall, Railay Beach)
(Alex Honnoldin tuntevat/tietävät voivat saada tästä jotain irti.
#Honnolding)
(6b topropena. Aika sustained climb oli ja yhen kerran loppui voimat.
#Säälittävä paskakasa)
(Thaiwand Cavesta katseltuna. Railay West ja takana Tonsai.
#Luolamies #Miesluola
(Hemmetin vaarallisia jyrkkiä polkuja on kiva kiivetä vailla mitään turvavälineistöä.
Tuo köysikin, josta voi otetta ottaa, on aika laho.
#Danger Jay)
(Mitäs minä just sanoin.
#Tuu ite koittaa.)
(Viewpoint ja 1-2-3 Wall!
#Railay East)
(Leadasin 6b:n. Tipuin kaksi kertaa mutta olisi mennyt puhtaana redpointtina.
Tyydyin vain pääsemään ylös asti. Upea oli silti. Vielä on pitkä matka 6c:hen!
#I Love Climbing)
(Luolaperspektiivi oli aika jännä.
#Kyl, kävin siis luolasa, nero. #Thaiwand)
(Abseilaan eli rappellaan alas Thaiwand Wallia.
#Vain viisitoista metriä ja mereen 50m.)
(Railayn auringonlaskut kuuluvat hienoimpiin koettuihin.
#Maaginen meiningi)
(Ol apin´ se kävelj´
#Sä)
(Joku homopariskunta tuli pilaamaan shotin mutta pilatkoon.
#Homot #Aina pilaa kaiken)
(Haa! Homppelit poistuivat vaan aurinko oli jo mailleen mennyt.
#Mailleen mennyt, missä lie tiluksensa)
(Vauva-apina halus olla söpö
#Awww)
(Kivoja longtailboatteja. Not. Hirvee pärinä perkele.
Taustalla Thaiwand kallio.
#Kallio #Ei-Helsingin)
(Ten, eli Nan eli Nin
#Mikähän sen oikee nimi on)
(Kalliolta, kukkulalta, katselen ma maaemoa.
#Emo)
(6a+, 33m, suurinpiirtein pisin single-pitchi minkä
pystyy 70m köydellä vetämään. Alko jo huipata.
#Nössö. Seuraavaks multi-pitchejä!)
(Ao Nangin Ao Nang-beach.
#Beach of.... Ao. Nang)
(Ao Nangin taivas tahtoi olla kuvauksellinen.
Olisin eräästä moskeijasta räpsässy mutta turbaanipäät
katteli siihen malliin, että annappa olla ottamati.
#Turbiinipäät #Perkeleet)
(Ban Phen ranta voisi olla huonompikin.
#Räntää sattaa)
(Lihavat neidit rannalla.
#Mitäs mä just sanoin)
(Rayongin valot, Siaminlahden breeze.
#Yo man, Siamese)
(Jimmyn tuktuk kuuluu maan halvimpiin.
#Ilmainen)
(Norsunpäinen Ganesha teitä tervehtimän.
#Hindu #Jumaluus #Siistimpi ku perus-Jehova)
(Kuvanmukaisessa kansallispuistossa luontopolkuilemassa
#Hiki #Hikisempi)
(Not all those who wander are lost.
#Korkealta näin miten meri on suuri,
kaartuva, kaunis, pilvien muuri.)
Kulttuuria, Jumaluuksia, Ykseyttä, Ymmärrystä ja Lihapullia ja Perunamuussia:
